Vielä kerran ekopaastosta – mitä jäi käteen ja mikä muuttuu?
Tämänvuotinen ekopaasto päättyi lankalauantaina viime viikolla. Itse osallistuin siihen nyt ensimmäistä kertaa. Paastovalintani oli ostaa vähemmän ja siten vähentää rahan kulutusta. Tähän oli tarvetta, koska hoitovapaalla eläminen ja selvästi pienentyneet tulot eivät olleet vaikuttaneet kulutukseeni juuri lainkaan, kiitos vuosien aikana kertyneiden säästöjen. Tietystikään säästötili ei ole mikään loputon rahanlähde, etenkään kun sinne ei ole tullut laitettua yli puoleentoista vuoteen yhtään lisää rahaa.
Maksaessani alkuvuoden aikana laskuja nettipankissa aloin kiinnittää entistä enempi huomiota, kuinka rahaa virtasi vuolaana pois säästötililtäni lähes jatkuvasti. Jos sama tahti olisi jatkunut, säästöt olisivat huvenneet pahasti ennen töihin paluutani elokuussa. Niinpä ryhdyin elämään säästeliäämmin, pidättäydyin turhista hankinnoista sekä käytin rahaa pelkästään ruokaan, bensaan, tarvittaviin lääkkeisiin ja hygieniatuotteisiin sekä laskujen maksamiseen. Lopetin verkkokaupoissa lorvailun, etten vaan olisi vanhingossa tullut ostaneeksi mitään. Tätä kaikkea siis tapahtui jo ennen ilmoittautumista ekopaastoon.
Helmikuun lopussa satuin lukemaan ekopaastosta, joka oli alkamassa reilun viikon kuluttua. Totesin, ettei tämä paastoilu olisi voinut osua kohdalleni yhtään sopivampaan aikaan. Niinpä ilmoittauduin siihen mukaan. Ajattelin saavani siitä lisämotivaatiota pitäytyä lupauksessani vähentää turhaa kulutusta. Näin myös tapahtui. En ostanut itselleni tai pojalle yhtään vaatetta tai kenkäparia. En ostanut siitäkään huolimatta, vaikka kuolasin Marimekon ystävämyyntejä ja selailin silmät kiiluen Stokkan Hullujen Päivien kuvastoa. En ostanut mitään, koska en saanut tehdä niin ja ennen kaikkea koska emme tarvinneet mitään uutta.
Jos (raha)tilanne olisi ollut toinen, olisin takuuvarmasti tehnyt noiden paastoviikkojen aikana joitain hankintoja. Lähinnä tottumuksesta, mutta myös ajankuluksi ja mielihyvän saavuttamiseksi. Näin paastoilun läpikäyneenä ja asioita miettineenä voin nyt sanoa, että ihmettelen suuresti, miksi olen aikaisemmin laittanut niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa turhanpäiväiseen osteluun ja varsinkin nettishoppailuun. Etenkin kun huomattava osa haalimistani vaatteista ja tavaroista lähtivät melkein samantien takaisin myyjälle palautuspakettina tai joutuivat kierrätykseen viimeistään vuoden sisään hankkimisesta. Toki olen tehnyt mieluisiakin löytöjä, joista raaskin luopua vasta, kun ne ovat valmiita heitettäväksi kaatopaikalle. Eli siinä suhteessa verkkokaupoissa klikkailu ei ole ollut täysin hukkaan heitettyä aikaa. Mutta kieltämättä sitä aikaa olisi voinut tuhlata niissä paljon, paaaljooon vähemmän. Nyt ekopaaston päätyttyä olen tässäkin suhteessa järkevämpi. Huomaan suhtautuvani kriittisemmin kaikkeen ostamiseen, niin verkossa kuin kaupoissakin. Näin tapahtuu jo nyt, ja niin tapahtuu myös tulevaisuudessa.
Laskin verkkopankkissani, kuinka paljon olin laittanut rahaa haisemaan kulumaan alkuvuonna ja ekopaaston aikana. Saadut summat hirvittivät ottaen huomioon, että olen hoitovapaalla ja kuukausituloni ovat minimaaliset. Säästöjen turvin on siis eletty ja kunnolla. Rahankulutus ei ole täysin vertailukelpoinen ajanjaksojen välillä, sillä ne ovat pituudeltaan erisuuruisia. Lisäksi tarkastelujaksoille osui kustannuksia, joita ei esiintynyt muiden jaksojen aikana. Esimerkiksi ekopaaston aikana maksoin vakuutusmaksuja, minkä vuoksi kauden kulutus nousi odotettua korkeammaksi. Tammikuun ja etenkin helmi-maaliskuun summissa näkyy yltiöpäiset nettishoppailut ynnä muut ostokseni. Mikä kuitenkin parasta, ekopaaston aikana rahankulus jäi huomattavasti pienemmäksi verrattuna ajanjaksoon juuri ennen paastoa.
Suuria muutoksia ei tehdä hetkessä. Niinhän se sanontakin kuuluu, hiljaa hyvä tulee. Olen iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen, että olen onnistunut ottamaan ensimmäisen askeleen kohti parempaa suuntaa, kohti vastuullisempaa kulutuskäyttäytymistä. Kuten jo aikaisemmin kerroin Minä kuluttajana -(maratoni)postauksessa, olen valinnut uudeksi ohjenuoraksi seuraavan säännön: Jos olen aikeissa hankkia jotain uutta, minun pitää sitä ennen luopua jostain vanhasta. Tällä tavoin onnistun toivon mukaan välttymään turhilta hankinnoilta ja kaiken maailman hutiostoksilta. Olen muutenkin alkanut vähitellen karsia kodistamme ylimääräistä rompetta ja tavaraa. Päämääränä ei ole pyrkiä mihinkään totaalliseen minimalismiin, vaan hallittuun kokonaisuuteen niin kodintarpeiden kuin vaatekaapin sisällönkin osalta. Kokonaisuuteen, jossa jokaisella esineellä, tavaralla, vaatteella ja kenkäparilla on käyttötarkoituksensa. Kokonaisuuteen, jossa nämä kaikki ovat kovin pidettyjä ja rakastettuja.
Ja tiedätkö mitä? Aion todella onnistua tässä.
Siis todellakin.
🙂
