I feel frustrated.

Blogi päivittely on näköjään unohtunut ihan kokonaan! Mun päivät on täyttyneet töistä, liikkunasta ja asunnon etsimisestä.

Päätin tosiaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa urheilun… Mulla ja urheilulla ei tosiaankaan ole ikinä ollut hyvä suhde, itseasiassa inhotaan toisiamme, mutta nyt on aika läskin lätistä.

Ilmottauduin siis Fressille, hankin itselleni personal trainerin vuodeksi ja pääsin ostamaan itselleni söpöjä urheiluvaatteita, joita ei näköjään koskaan voi olla liikaa…

Kuten mainitsin minä ja liikunta ei tulla toimeen, joten hieman alkukankeutta on ollut tällä olemattomallani kunnolla.

PT:n kanssa tehtiin alussa rasvaprosentin mittaus ja kuntotesti. joista molemmista paljastui huolestuttavia juttuja eli nyt on tosiaan aika tehdä asialle jotain!

Urheilua 5x viikossa, vältetään hiilareita aamupäivän jälkeen ja lisätään protsua ruokavalioon, eiköhän näillä päästä jonkinlaisiin tuloksiin varsinkin kun ainakin 30 kiloa olisi pudotettava.

Mun unelma kroppahan ois semmonen kunnon Beyonce body eli kuha tää paino on lähteny on seuraavaks aika alottaa kropan muokkaus ja saaha vähä pyllyä ja vatsalihaksia.

Mun ois tarkotus tulla tänne postailemaan tuloksia ja muodonmuutosta joten sormet ristissä, että muistan 😀

Ja tosiaan se asunnon etsintä ajaa mut hulluks! Kaikki kämpät tuntuu olevan nin kalliita, varsinkin kun aloitan syksyllä opiskelun uudestaan ja rahaakaan ei säästössä tosiaan ole enkä ikuisuuksia halua asua vanhemmillani…

 

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Liikunta

I feel sad.

Eilinen oli kova paikka tälle tytölle, jouduin nimittäin etsimään kamaa kirppikselle ja vihdoinkin käymään läpi valtavaa laukku- ja kenkävuorta joka sijaitsi komerossani.

Jokaisen laukun kohdalla epäröin hieman ja mietin ”mitä jos kuitenki käytän tätä joskus” vaikka laukut ovat pölyttyneet komerossa ja vuodenpäivät. Melkein itkua tuhertaen hinnoittelin rakkaani ja pakkasin ne pois näkyvistä, etten voi käydä pelastamassa enää yhtäkään niistä.

Vaikka vienkin yli 10 laukkua pois, silti jäljelle jää monen monituista, joita en ole käyttänyt aikoihin, mutta jotka ovat liian kauniita pois myytäväksi. Ehkä mussa on hieman haalijan vikaa, vihaan heittää tavaraa pois, mutta vihaan myös kun ne pyörii jokapaikassa vieden tilaa.

Oon koittanu lohduttaa itseeni, että myytyjen tavaroiden hinnalla voin ostaa jotain kivaa itselleni vaikka järkevin vaihtoehto olis tietysti säästää ne kesän reissuja varten. Mua ei vaan niin oo suunniteltu säästämään…

2013-03-11_14.19.53.jpg

 

Mulla on huono tapa kehittää tunneside mun jokaiseen esineeseen, joten näiden rakkaiden lähettäminen pois tuntuu pahalle, mutta toivottavasti joku muu ostaa ne rakastavaan kotiin. 🙂

Mun täytyy alkaa kiirehtiä ja valmistautumaan hierojalle lähtöön, sain viimeinkin varattua ajan ja veikkaan että poikaystäväki on ihan mielissään tästä, koska se on joutunu kuuntelemaan mun valitusta koskevasta selästä ja manguntaa hartioiden hieronnasta.

Suhteet Oma elämä Höpsöä