Muutama kuva Jasperista (siis sieltä Kanadan kansallispuistosta)
Blogi on muuttunut nyt totaalisen matkablogiksi, mutta minkäs teet kun Kanadan reissulta on niin paljon ihania muistoja ja kuvia! Maanantai tuntuu hetkellisesti kevyeltä kun pääsee hetkeksi arkea karkuun ”vuorien” keskelle. Hih, eiköhän aloiteta!
Banffista huristelimme Jasperiin Icefield Parkwayta pitkin ja kokonaisuudessaan konkreettinen ajo kesti noin 3-4 tuntia. Pysähdyimme matkan varrella ainoastaan edellisessä postauksessa mainitulle, upean siniselle Peyto-järvelle (kurkkaa kuvat täältä, jos et ole nähnyt) sekä kahvitauolle Altitude-ravintolaan/-kahvilaan, joka sijaitsee ”sen kuuluisan jäätikön kupeessa”. Puhun tässä tapauksessa siis Athabasca Glacierista, josta voitte lukea halutessanne lisää täältä: https://www.banffjaspercollection.com/ (ei sponsoroitu, valitettavasti, en vain osaa itse selittää ymmärrettävästi 😀 ).
Jäätikölle on mahdollisuus tehdä päiväretkiä tai voi ostaa liput näköalapaikalle, jossa kävelet siis kirjaimellisesti ”lasin” päällä ja näet suoraan alas. Hrr… putoamispelkoni olisi varmasti rakastanut tätä.
Ei hauska fakta: Ilmastonmuutos vaikuttaa tähänkin jäätikköön ja lukemani perusteella jäätikkö menettää vuosittain yli viisi metriä jäätä – mikä on huiman, ahdistava luku.
(Tämä vuori ei liity jäätikköön, kaikki kuvat Jasperin kylästä/aivan ajon lopusta)
Alunperin meidän oli tarkoitus tehdä jokin edellä mainituista retkistä tuonne jäätikölle, mutta tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut. Enkä muuten näköjään ottanut yhtään kuvaakaan kaukaisuudessa siintävästä jäätiköstä. Ja syynä ei ollut oma pelkoni vaan…
AUTO. Piste. Piste. Piste. Onkin pienen tarinatuokion aika!
Vuokra-automme alkoi puoli välissä ajomatkaa herjata, että öljyn vaihto pakollinen. Jokaisen road trip-matkaajan unelmaviesti, eikö vain? Etenkin kun olet kirjaimellisesti luonnon armoilla, maassa jossa puhelimesi ei toimi. Olin lievästi sanottuna ”ahdistunut” tästä faktasta, olen meinaan niitä tyyppejä joiden päässä alkavat pyöriä heti kaikki mahdolliset negatiivis-positiiviset skenaariot. Nauran ajatuksilleni aina jälkikäteen, mutta fakta on että ”ennustajavaihteeni” aktivoituu noissa tilanteissa turhan nopeasti ja radikaalisti. Kai se on jokin selviytymisvaisto :D Onko siellä ruudun toisella puolella samanlaisia ennustajia vai oletteko rauhallisia rationaaleja?
Okei, omista tunteista takaisin asiaan: luonnollisesti kansallispuistoissa ja ajomatkan varrella ei juurikaan (=ollenkaan) ole huoltoasemia ja koska ajatuksena auton hyytyminen kesken matkan ei houkutellut, ajoimme matkan suht vauhdilla. Onneksi ajomatka itsessään oli upea kokemus ja näkymät saivat ihmettelemään maailmaa aivan uudessa mittakaavassa. Mutta pistäkääpä mieleen, että jos lähdette tuonne ajamaan huolehtikaa että tankissa on a) bensaa b) öljyt on vaihdettu :D
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja päästessämme Jasperin kylän majapaikkaamme soitimme respasta autovuokraamolle (retrolla lankapuhelimella!! Oi nostalgian määrää), jossa sitten selvisi että öljyn vaihto on tehty ja ei huolta. Kuulemma joku sen automallin ”vika” että herjaa tätä jälkikäteen. Noh näitä sattuu, onneksi kaikki oli kunnossa – ajoimme nimittäin seuraavana päivänä vielä Edmontoniin (uudet 4 tuntia).
Loppuun muutama sananen Jasperin kylästä; huomattavasti rauhallisempi kuin Banffin kylä – vähemmän ihmisiä, vähemmän meteliä. Kaikin puolin kaunis pikku kylänen ja ympärillä olisi ollut vaikka mitä luontoreittejä tutkittavaksi, jos päiviä olisi ollut enemmän. Jasperin ja Banffin majoitukset ovat sesonkiaikana todella, siis todella, kalliita ja Jasperissa vietimmekin ainoastaan yhden yön puhtaasti budjettisyistä. On ainakin syy palata! ;) Nopean pysähdyksemme aikana herra aviomies pääsi kuitenkin pulahtamaan järvessä (joka näkyy noissa ensimmäisissä kuvissa) ja tulipahan peurojakin bongattua. Alla tosite tästä!
Peuroihin on hyvä lopettaa – tsemppiä viikkoon!
xx Krista
Lue myös:
Kanadan tarinat osa 2 Banffin sympaattinen kylä