Kanadan tarinat osa 2 – Banffin sympaattinen kylä

Terkut nenäliinojen keskeltä!

Aiemmassa postauksessa mainitsin flunssan koputtelevan olkapäälle ja lauantaina se sitten iski täydellä teholla päälle. Nenä on tukossa, aivastuttaa, yskittää ja kurkkua kutittaa. Sentään lauantain päänsärky jäi tuolle yhdelle päivälle ja muutoinkin olo alkaa pikku hiljaa olemaan parempi.

Tänään olisi ollut myös ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen, mutta näköjään loma jatkui ainakin päivällä (potentiaalinen työnarkomaani täällä hei, ärsyttää). Kävin toimistolla katsastamassa tilanteen ja tekemässä muutamat hommat alta pois, mutta palasin esimiehen luvalla kotiin aivastelemaan puolen päivän tienoilla. Optimistisesti toivon, että huomenna olisin jo kunnossa. Olen niitä tyyppejä, jotka eivät vain osaa sairastaa (=olla paikoillaan) ja onneksi en usein kipeänä olekaan. Nyt oli kuitenkin ajateltava työkavereita, en halua koko toimistomme sairastuvan samaiseen flunssaan. Mikä loistava lomalta paluu tuliainen se olisikaan (not).


Mutta flunssan valituksesta takaisin Kanadaan. Ja muutama kuva Banffin suloisesta kylästä, jossa asuu kaikkitietävän Googlen mukaan vajaa 8000 ihmistä. Luku varmasti vaihtelee kausittain, epäilen ”turistikausina” luvun olevan korkeampi, sillä kylä pyörii vahvasti turismin avulla. Kylästä löytyy näin turistin näkökulmasta laaja valikoima niin ketju- kuin turistikauppojakin, loistavia ravintoloita, tasokkaita hotelleita ja paljon livemusiikkia (siis aivan kaikkialla, hotelleissa, pubeissa, kaduilla…). Ennen kaikkea kylä on portti upeisiin vaellusmaisemiin, mutta tekemistä tuollakin siis riittää.


Kylästä löytyy lyhyen ajomatkan päästä myös gondola
, joka kuljettaa ihastelemaan näkymiä Sulphur Mountainille, reilun 2200 metrin korkeuteen. Gondolalle kannattaa suunnata illalla tai suht aikaisin aamulla, jolloin tunnelma ei ole yhtä ruuhkainen. Ruuhkaa nimittäin on – itse suuntasimme gondolalle noin 18:00 ja se oli juuri sopiva aika. Itseasiassa ohitimme ruuhkan istuessamme bussissa kohti gondolan lähtöpaikkaa… Suurin osa autoista oli tuolloin tulossa alaspäin, pois gondolalta. Ylöspäin meneminen sujui nopeasti, bussikuskin mukaan alaspäin meneminen ei sillä hetkellä niinkään – hänkin oli juuttunut 40 minuutiksi jonoon aiemmin (normaalisti matka kestää noin 10-20 min).

Gondola-kyyti kustantaa noin CAD64/hlö, mutta huipulle on mahdollista reippailla jalan edestakaisin. Tästäkin Google osaa sanoa, että noin 2-3 tuntia menee suuntaansa, verraten 8 minuutin gondola-kyytiin. Huipulta löytyy lyhyt, aidattu maisemareitti, sekä useammassa kerroksessa oleva info/ravintola/kahvila/turistikauppa-kompleksi. Kyllä ajatus kulkee tällä hetkellä 100% 😀


Muutama ruokavinkki tähän väliin: Iso suositus aamiaisen osalta Tooloulousille – ihana paikka, josta löytyy niin omeletteja, pannukakkuja, vohveleita kuin muitakin herkkuja. Vinkki vitosena, että kannattaa olla ajoissa paikalla – kello 10:00 saa jonottaa! Puolestaan Brunos Bar & Grill:ssä söin elämäni parhaan wrapin, ah. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta oli aivan super hyvää! Paikkana pubi näyttää hieman, noh, pubilta, mutta älä anna ulkomuodon hämätä – ruoka ja palvelu ovat aivan toista luokkaa. Ei tietenkään mitään hifistelyä, mutta rennon reipasta pubiruokaa. 🙂

FYI: Herra Aviomies söi pannarin, mutta oli niin kauniin näköinen että oli pakko napata siitä lähempi kuva. 

Niiskuttelen täällä siihen malliin, että haen lisää nenäliinoja ja jatkan sarjojen katselua – Youngerin 6. kausi tuhottu viimeistä, julkaisematonta jaksoa lukuunottamatta – mitähän sitä nyt katsoisi?

Tsemppiä viikkoon <3

xx Krista

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *