Kirjat, jotka olen lukenut tänä vuonna

Iloista maaliskuun ensimmäistä päivää tyypit! Tuntuu hullulta, että vuotta 2020 on takana jo kaksi kuukautta. Jos tammikuu tuntui äärettömän pitkältä niin helmikuu vain suhahti silmien ohi – katsotaan miten tämän kuukauden käy.

Tässä vuoden ensimmäisten kuukausien aikana olen tietoisesti ottanut pari askelta poispäin sosiaalisen median käytöstä. Vuoden alussa julistin vuoden 2020 olevan henkilökohtaisen kehityksen ja hyvinvoinnin vuosi, mutta rehellisesti sanottuna en tuolloin ajatellut vähentäväni somessa viettämääni aikaa. Se on tapahtunut osittain vahingossa, osittain tarkoituksellisesti. Postaus ”Hyvä, paha ja some” antoi tunteistani hyvää osviittaa, enkä nyt aio tähän kirjoittaa kyseistä postausta uudelleen. Pitkä tarina lyhyesti – joskus on otettava askeleita poispäin, jotta voi tarkastella asioita ja käytöstään ”ulkopuolisin” silmin. Ajatusmaailmani muutosta kuvaa parhaiten, kun herra aviomies kysyi haluanko selailla uutisia/instagramia ennen kuin jatketaan leffan katselua ja vastasin seuraavasti;

”Ei siellä tapahdu mitään parempaa, kuin mitä tässä hetkessä tapahtuu”

Olenkin halunnut löytää elämääni monipuolisempaa sisältöä kuin kännykällä olemisen. Maailman uutisia rakastan seurata edelleen, paitsi erään oluen nimenäkin tunnetun viruksen uutisointia. Faktoille peukku, hysterian lietsomiselle suuri alapeukku jos näin somekielellä puhutaan. Enempää en kommentoi, siirrytään mukavampiin sunnuntai-aiheisiin… 😀


Vuosi 2020 onkin somen käytön vähentämisen seurauksena ollut tähän mennessä mahtava kirjavuosi!
Viime marraskuussa päätin, että luen loppuvuotena vähintään kaksi kirjaa. Lopputulema oli kolme ja puoli eli lähes tuplat tavoitteesta. Viime vuosi näytti kuitenkin olevan vasta alkusoittoa lukemiselle ja tänä vuonna olen lukenut…

NELJÄ KIRJAA! Ja viides on menossa. Kummasti sitä löytää aikaa lukemiselle, kun korvaa puhelimen kirjalla. 😀

Koska jaettu ilo on paras ilo, paitsi jäätelön osalta, haluan jakaa nyt teille nämä lukemani teokset. Olen lukenut pelkkää fiktiota, koska edelleen itselleni pätee toteamus ”luen fiktiota, kuuntelen faktaa”. Toki tässäkin on poikkeuksia ja esimerkiksi rakastin ”The Creative Curve” ja ”Faktojen maailma” nimisiä, faktaan perustuvia kirjoja. Näille yhteistä olivat laaja-alaiset esimerkit, sekä kuvat ja kaaviot. Eli pelkkää faktaa en jaksa lukea, tarvitsen kuvia ja kaavioita tällöin mukaan heh.

******VAROITUS*******

Koitin kirjoittaa ”neutraalisti”, ilman juonipaljastuksia, mutta 100% en tässä onnistu. Lue siis omalla vastuulla jos et kestä juonipaljastuksia.

*********************

1. Kotiinpalaaja – Nora Roberts

Kirja kertoo Longbown suvusta ja heidän lomakeskuksestaan Montanassa, jonka maailmaa järisyttää lähistöltä löytyneen nuoren naisen ruumis. Kirjan toimeliaan päähenkilön Bodine Longbown täti Alice katosi kaksikymmentäviisi vuotta sitten ja tapahtunut muistuttaa sukua asiasta – voisiko katoamisella ja murhalla olla yhteys toisiinsa? Ja onko Bodinen teinirakkauden, Callen Skinnerin, paluulla osuutensa asiaan?

Omat kommentit: Okei, sain tämän kirjan joululahjaksi ja koska kirjailijana oli Nora Roberts, oletin romaanin olevan romanttista hömppää takakannesta huolimatta. En siis uskonut hyytävään kuvailuun yhtään, ajattelin sen olevan liioittelua. Parasta tässä on, että en ole siis koskaan lukenut yhtään Nora Robertsin kirjaa, mutta tällainen kuva minulla hänen kirjoistaan oli 😀

Sanotaanko vaikka näin, että jälleen kerran tuli todistettua miten väärässä ennakkoluulot voivat olla. Jouduin pitämään taukoja puhtaasti jännityksen vuoksi – kirja kuvaili todella raa’asti tapahtumia ja heti ensimmäisestä luvusta alkaen kävi selväksi että ei ole kevyttä hömppää. Toki kirjasta löytyi romantiikkaa ja opusta voisi kuvailla sanoilla ”seksikäs trilleri”. Mutta romanttinen hömppä? Juu ei. 😀

2. Miss you – Kate Eberlen

Tessin ja Gusin polut risteävät ensimmäisen kerran Firenzessä, mutta erkanevat nopeasti. Kirjassa seurataan heidän elämäänsä erillisinä kappaleina 16 vuoden ajan. Hahmojen tiet heittelevät heitä odottamattomiin suuntiin ja useaan otteeseen he ovat kohdata uudelleen. Kirjan sanoman tiivistää hyvin takakannen lause ”Jos kohtalo voi pitää erillään kaksi toisilleen luotua ihmistä, ehkä se voi myös tuoda heidät yhteen”.

Omat kommentit: Kirja on kaunis, ihanan inhimillisesti elämän eri kasvoista kertova kuvaelma kahdesta ihmisestä, jotka kuuluisivat yhteen. Tarina ei uhku pelkkää romantiikkaa, vaan käsittelee liikuttavasti rankkoja aiheita ja sitä miten elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

Huomattavasti pehmeämpi tarina, kuin Nora Robertsin opus, mutta eri tavalla koskettava ja rankka. Sekä Tess että Gus kohtaavat vuosien varrella todella suuria muutoksia ja haasteita. Eberlenin kirja ei ratsasta pelkällä romantiikalla vaan on kaunis kertomus elämästä. Ainoa, mikä itseäni hieman kismitti, oli loppu joka oli aivan liian ennalta arvattava. Mutta tämä miinus suotakoon. ”The Creative Curve”-kirjan lukemisen ja äidinkielen oppituntien muistelun myötä olen muutenkin alkanut tarkastelemaan kirjojen ja elokuvien ”draaman kaarta” aivan eri tavalla. Yllättävän samalla kaavalla menevät, tuon opuksen jälkeen olen liian hyvin osannut ennustaa tapahtumien kulun 😀

3. Varamies – David Nichols

Stephen C. McQueen on suurilla unelmilla varustettu mies, jolle näyttelijän työ on kutsumus. Toistaiseksi kutsumus on vienyt hänet vasta ei-niin-hehkutettuihin rooleihin ja lisäksi hän toimii teatterissa varamiehenä seksisymboli Josh Harperille. Stephen uskoo, että vielä jonain päivänä on hänen vuoronsa loistaa . Sitten joskus. Kun kuvioihin astuu mukaan Joshin vaimo Nora, on kolmiodraama saamassa alkunsa.

Omat kommentit: Siis tämä kirja oli aivan älyttömän hauska! David Nichols on lahjakas kirjoittaja ja tarina kuvaa nokkelasti suuria unelmia, sekä sitä miten unelmat voivat kääntyä itseään vastaan. Stephenin hahmo on samaistuttava ja Nicholsin luoma kontrasti ”arjen” ja ”Hollywood-maailman” välillä on hyvällä tavalla kärjistetty. Tai tiedättekö, kärjistetty juuri sillä tavalla kuin tällainen tavallinen ”pulliainen” ehkä kyseisen näkisi. Etenkin jos on hieman katkera.

Tämä kirja on ehdoton suosikkini näistä neljästä, jos nyt suosikin saa sanoa 🙂 Johtuu suurimmilta osin siitä, että myös itse haaveilen isosti ja Stephenin hahmo tarjosi itselleni näiden tunteiden osalta vahvaa samaistumisen pintaa. Tästä kirjasta ei valitettavasti ole kuvaa, koska kyseinen piti palauttaa – en halunnut jäädä velkakierteeseen kirjastolle… 😀

4. Vie minut jonnekin – Laura Honkasalo

Kolmekymppisen Nellan elämässä on kaikki mallillaan – on avopuoliso, vakituinen työ numeroiden parissa, hyvät perhesuhteet, vauhdikkaat ystävät sekä maistuvaa viiniä. Kuitenkin jokin puuttuu. Nellan sisko Elsa elää kiiltokuvamaista bloggaajan elämää ja muutenkin kaikki muutkin vaikuttavat tietävän mitä haluavat. Nella kokee itsensä välillä teiniksi, joka haluaa vain pakata kassinsa ja lähteä ulkomaille. Vielä kun avopuolisolle iskee vauvakuume ja työpaikalla myllertää, on Nellan aika pohtia elämäänsä uudelleen. Löytyisikö vastaus elämänhallinnan kurssilta tai superfood-dieetistä?

Omat kommentit: En tiedä onko itselläni jokin alkava kolmenkympin kriisin valmistuminen edessä (vielä kolme vuotta) vai mistä nämä kriisikirjat oikein putkahtavat 😀 No oli miten oli, kirja oli hauska ja vei kuvauksia aika äärimmilleen, pystyin samaistumaan.  Tosin itse en jaksa enää bilettää, juoda viiniä paria lasia enempää eikä miehelläni tietääkseni ole vauvakuumetta. Mutta samaistuin Nellan tunteisiin kyllä, kuten varmasti moni muukin samanikäinen.

Omaan kirja-arviooni kuitenkin vaikuttaa Nellan haaveilu matkailualan töistä, joka vastaa juuri sitä osittain epärealistista kuvaa, joka tuntuu häilyvän matkailualan töiden yllä. Kirjassa luotiin mielestäni liikaa kuvaa, että matkailualan työ on pelkkää matkustamista ja siksi ”siistiä”. Näin alan ihmisenä haluan sano, että ala pitää sisällään niin paljon muutakin, muita mahtavia puolia ja työ ei todellakaan ole pelkkää matkustamista. Toki on ammatteja joissa pääsee matkustamaan enemmän kuin toisissa, mutta se ei ole koko totuus. Ja jos oikein kirjaa luin niin tarinassa oli mahdollisesti lopussa iso asiavirhe, joka ärsytti näin alan ihmisenä 😀 MUTTA vika ei ole tässä tapauksessa kirjailijassa vaan lukijassa eli itsessäni 😉


*********************

Siinäpä kirjat! Onko tuttuja? Tai olisko teillä jotain kirjasuosituksia – ottaisin näitä mieluusti vastaan 🙂 Itse luen tällä hetkellä toista David Nicholsin kirjaa nimeltään ”Yhtä matkaa” (näkyy noissa kuvissa) ja toistaiseksi varsin hyvä teos.

Iloista maaliskuuta ja hei – kevät on jo nurkan takana vaikka lunta tulee!

xx Krista

Ps. Piti vielä sanomani, että en kestä ollenkaan kauhua tai trillereitä – ne tulevat aina uniini ja olen aina eläytynyt turhan hyvin henkilöiden asemaan. Siinä siis syy miksi listalla pääsääntöisesti kevyemmän, realistisen sävyistä fiktiota ja Robertsin kirjakin oli melkein liikaa… 😀

Lue myös:
Miten kävi kirjahaasteelle?
Viikon (väsyneitä) arkipäiviä
Viiden vuoden suunnitelmista ja unelmista

kulttuuri kirjat suosittelen oma-elama
Kommentit (2)
  1. vilhelmiina hellstén
    1.3.2020, 15:29

    Ai että! Kiitos taas kirjavinkeistä ❤️
    Saisipa lukemisesta palkkaa, tai joku varmaan saakin jo tänä päivänä, mutta kelpaisi mullekin sellainen työ…. 😀

    1. Oleppa hyvä! ❤ Ja älä muuta sano, olisi kyllä huippu duuni 😁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *