13.6.2022 kristamaria

On aika hengähtää

Eletään jo liki puolessa välissä vuotta 2022. Mitä ihmettä, saanen kysyä? Tämä postaus jatkaa siis viimeisen teemaa, pahoittelut kertaamisesta – olen hieman rikkinäinen levy nyt. 😄

Itsestäni tosiaan tuntuu kuin olisin kirinyt kuluneiden kuuden kuukauden aikana kiinni vuosien 2020-2021 ”menetettyä” elämää ja ”menetettyjä” hetkiä. Menetettyä ja menetettyjä heittomerkeissä, koska elämää se korona-ajan elämäkin oli – vain hieman erilaista kuin olin alunperin ajatellut. Reissut jäivät tekemättä, erilaiset juhlat siirtyivät ja osa unelmista jäi taka-alalle, odottamaan oikeaa hetkeä. Tilalle tulivat opinnot, kotimaan matkat, koti-illat ja uudet unelmat.

Silti ne isoimmat unelmat kytevät edelleen taustalla. Kutittelevat taka-ajatuksissa, odottaen aikaansa. Vielä niidenkin aika tulee, kun on tullakseen.

Mikäli voisin pyöräyttää elämäni filmirullaa taaksepäin ja elää tämän vuoden hetkeni uudelleen, iskisi itselleni todennäköisesti väsymys jo puolessa välissä. Viime postauksessa hieman kertoilenkin viime aikojen tapahtumia, mutta hetken päästä tajusin ettei ainoastaan viimeinen kuukausi ole ollut kiireinen vaan ihan koko vuosi. Kiire on tapahtunut vahingossa, enkä edes tajunnut tapahtumien määrää kuin vasta nyt.

Isoja asioita on tapahtunut aikahaarukkaan nähden todella paljon – harvoin esimerkiksi valmistuminen, työpaikan ja samalla alan vaihtaminen, asuntokaupat ja isoäidin hautajaiset osuvat näin lyhyen aikajänteen sisään. Viimeksi näin paljon tapahtui yhdessä rysäyksessä ostaessamme viisi vuotta sitten ensimmäisen asuntomme, eli asunnon jonka nyt myimme. Silloin solmin uuden työsopimuksen ja sain vahvistuksen asuntokaupasta samana päivänä.

Vuosi 2022 liitelee kuitenkin aivan omassa luokassaan tapahtumien osalta. Täytyy myös muistaa, että maailma on tällä hetkellä todella erilainen paikka kuin viisi vuotta sitten. Samanlainen, mutta silti todella erilainen. Henkinen kuorma viime vuosina on ollut poikkeuksellisen suurta ympäristön muutosten seurauksena. Lisäksi olen viimein alkanut ymmärtämään, mitä elämältäni haluan – unelmat, niin pienet kuin suuret ovat kirkastuneet. Nyt pitäisi vielä selvittää miten unelmat muutetaan todellisuudeksi.

Nyt onkin aika pitää pieni hengähdystauko täällä blogin puolella. On aika pakata tämän asunnon muistot ja tavarat pakettiin ja siirtää ne uusiin neliöihin heinäkuun alussa. On aika hengittää. On aika reflektoida mennyttä ja omia tunteita. On aika unelmoida, suuria ja pieniä.

On aika pysähtyä ja tarkastella sitä, missä nyt on ja mihin toivoo tulevan polkunsa johdattavan.

Näihin sanoihin toivotan teille kaikille siellä ruudun toisella puolella aurinkoista kesää. Nauttikaa, olkaa ulkona, naurakaa, käykää ostamassa se kesäherkku josta haaveilette ja valvokaa myöhään (omalla mittapuullanne).