Kolme päivää Ahvenanmaalla

Heissan!

Kerrankin jätän yleisen höpinän sikseen ja hyppään suoraan asiaan – tämä postaus on omistettu Ahvenanmaalle, josta mainitsinkin aiemmassa postauksessa. Tässä postauksessa tulen jakamaan oman reittimme, hieman vinkkejä kokemuksemme pohjalta ja ihan vain yleisesti ottaen fiilistelemään reissua 🙂 Aluksi sanottakoon, että suurin osa viiden hengen seurueestamme ei ollut kohteessa ennen kyseistä visiittiä vieraillut (ihme kyllä), mitä nyt pari meistä oli tutustunut maisemiin lapsena mm. futis-leirillä. Heidänkin muistikuvansa olivat siis inan hämärtyneet noista vuosista eli uuden äärellä olimme aikalailla kaikki 😀 Postauksessa tulee olemaan siis aika perusvinkkejä, mutta omasta mielestäni nämä ovat ainakin ensimmäisellä reissulla varsin tarvittavia. Ahvenanmaan konkarit todennäköisesti saavat hokea postausta lukiessa ”koettu”, mutta hei – kertokaa te omia, hieman ehkä eri perspektiivistä olevia vinkkejänne kommenttiboksissa. Koska tämähän ei tule jäämään ainoaksi kerraksi Ahvenanmaalla eli kaikki vinkit tänne vain 🙂

Yleisesti ottaen Ahvenanmaa on itselleni näyttäytynyt paikkana, joka on kuin ulkomailla olisi, vaikka todellisuudessa jalat ovat yhä tukevasti Suomen maaperällä. Laivamatka saa sisäisen fiiliksen kääntymään varsin nopeasti ”kotikolo”-fiiliksestä ”turisti”-tilaan, kuten myös ympärillä kaikuva ruotsin kieli. Rehellisesti puhuttuna en tiennyt Ahvenanmaasta juuri mitään, paitsi pyöräilykulttuurin ja sen, että passia en sinne tarvitse vaikka mieleni yritti välillä toisin väittää. 😀 Kyllä, kovin työ oli vakuuttaa itselleen että ei – et todellakaan tarvitse passia mikä oli mielestäni todella koomista :’D

KULKEMINEN 

Ahvenanmaalle suuntasimme paitsi neljällä pyörällä, eli autolla, myös laivalla. Valitettavasti automme kun ei ole vedenkestävä, eikä siinä ole purjeita, joten tämän yrittäminen olisi nopeasti kääntynyt Titanicin kaltaiseksi kokemukseksi, mitä emme kaivanneet. Okei, huonoista vitseistä faktoihin – Ahvenanmaalle pääsee autolla melkein vettä pitkin lauttojen avulla, Kustavista muistaakseni lähtevät lauttayhteydet. Itse vedimme kuitenkin kirjaimellisesti mutkat suoriksi ja hyppäsimme Viking Linen 08:45 aamulaivaan ja palasimme parin päivän päästä iltalaivalla. Laivamatkat sujuivat varsin mukavasti aina autolähtöselvityksestä maihin asti. Toki aina laivassa autoa parkkeeratessa hieman jännittävät ahtaat välit, etenkin oman automme ollessa suhteellisen leveä, mutta kolhuilta vältyttiin.

Menomatka Ahvenanmaalle sujui autoilun osalta hieman leppoisammin, kuin Turkuun palatessa. Turussa odotimme laivasta ja satama-alueelta pois pääsyä yhteensä noin 75 minuuttia, johtuen autojen määrästä ja lisäksi kaistojen käyttö Turun satamassa oli välillä hieman… erikoista. Koskaan ei tiennyt mistä autot vaihtaisivat toiselle kaistalle ja näin päin pois, toki yksi kaista oli mielestäni poissa käytössä kunnostustöistä johtuen, joka saattoi vaikuttaa liikenteen ohjaukseen. No mutta, loppu hyvin kaikki hyvin, seurueemme tamperelainenkin ehti onneksi junaansa viime hetkellä.

Hinnoista: Menopaluu laivaliput + autopaikka kustansi viiden hengen seurueeltamme yhteensä 200EUR eli noin 40EUR/hlö. 

MAJOITUS

Varasimme koko Ahvenanmaan reissun noin 2-3 viikkoa ennen matkaa, joka osoittautui majoituksen kannalta yllättävän haasteelliseksi. Olihan koko muukin Manner-Suomi saanut saman idean! 😀

No mutta, lopulta todennäköisesti peruutuksen seurauksena löysin meille 2 makuuhuoneen huoneiston Maarianhaminasta majoituksesta nimeltä Townhouse Apartment, josta minulla ei valitettavasti ole kuvia. Majoitus oli oikein passeli viidelle hengelle – toisessa makuuhuoneessa oli parisänky, toisessa kerrossänky ja olohuoneessa vuodesohva. Kokonaisuudessaan majoitukseen olisi mahtunut 7 henkilöä. Huoneistossa oli kunnollinen keittiö ja olohuone, sekä sopivan kokoinen kylpyhuone. Ainoa miinus tulee ilmastoinnin puutteesta, mutta läpivedolla huoneiston sai viilennettyä nopeasti. Sijainniltaan majoitus oli loistava ja hiljainen, eli annan tälle lämpimän suosituksen. 🙂 Sanoisinko, että sopii niin kaveriporukalle kuin perheelle majoitukseksi.

Majoituksen hinnasta: Kaksi yötä kustansi 415 EUR, eli noin 83EUR/hlö, joka oli omasta mielestäni oikein sopiva summa huomioiden majoituksen sijainnin, siisteyden ja muut tekijät. Petivaatteet + pyyheet olivat hinnassa mukana ja uskomattominta oli, että kaapista löytyvää kahvia yms. sai käyttää ilmaiseksi. Arvosanaksi antaisin majoitukselle 9/10, ainoa miinus tosiaan ilmastoinnin puutteesta. 

PUUHAA MAARIANHAMINASSA

Ensimmäisenä päivänä keskityimme puhtaasti Maarianhaminaan. Kiertelimme keskustassa ja ihastelimme kävelykatu Torrgatania, hengittelimme Merikorttelin alueella vanhan ajan tunnelmaa sekä söimme ja istuskelimme iltaa Pub Niskassa. Toisena matkapäivänämme kävimme illalla pelaamassa minigolfia Äventyrsgolfissa (oli ihan super hauskat radat!), jonka bongasimme ensimmäisenä matkapäivänämme.

Maarianhaminassa on toki paljon muutakin puuhaa, kuten Merenkulkumuseo, joka jäi itseltämme välistä. Mutta Merikortteli, Torrgatan ja Äventyrsgolf sekä kyseisen seutu ovat kauniita alueita, joissa kannattaa pyörähtää mikäli aikaa ei ole useita päiviä. 🙂

Mielestäni täällä on listattu hyvin tekemistä Maarianhaminassa: Top 10 Maarianhaminan nähtävyydet. 

MISSÄ HURISTELIMME AUTOLLA? 

Yllä olevasta kartasta näettekin hyvin kohteet joihin autolla huristelimme ja kuten Google Maps ystävällisesti laski, kokonaisuudessaan ajamiseen kului noin 2 tuntia 50 minuuttia. Saapumispäivänämme keskityimme kiertämään Maarianhaminaa, toisena päivänä kävimme kaikkialla muualla paitsi Eckerössä, jossa vierailimme nopeasti lähtöpäivänämme. Täsmennettynä kävimme Eckerössä ainoastaan kahvilla sadepäivän kunniaksi laivan lähtöä odotellessamme 😀 Eckerön ajon osuus kokonaisajasta on noin 30 minuuttia suuntaansa, eli kuten huomaatte ovat etäisyydet todella lyhyet.

Ehdoton suosikkimme kohteista oli Geta ja Getan vuori, jonka 5 kilometrin vaellukseen saimme helposti kulumaan neljä tuntia. Sääolosuhteiden puolesta voin nyt jälkiviisaana kertoa, että 29 astetta ja auringonpaiste eivät olleet ideaali säätila kokemukselle, sillä olimme aivan puhki kävelyn jälkeen. Mutta kokemuksena ehdottomasti paras ja suosittelen sitä kaikille, jotka nauttivat luonnossa olemisesta. Tai vaikka et nauttisikaan – mene silti, edes kivikasoja ja vuoren halkeamia ihmettelemään.

Voitte lukea Getasta lisää esimerkiksi täältä: https://www.visitaland.com/grottstigen/

Ensimmäinen alla olevista kuvista vaelluksen alussa, viimeinen lopussa…. 😀

Kastelholman linna menetti osan loistostaan omalla kohdallamme Getan johdosta, sillä kuten sanottu olimme vuoriseikkailun jälkeen aivan puhki. 😀 Mutta yleisesti todettakoon, että jos järki olisi kulkenut niin olisimme jaksaneet keskittyä alueeseen paremmin. Toki nuupahtaneissa tunnelmissa linnan alue oli yhä upea. Kastelholman linnalta ajettaessa pois vierailimme näköalakahvilassa nimeltä Uffe På Berget ja Taffelin tehtaanmyymälässä. Uffe På Berget oli todella sympaattinen, todennäköisesti perheen ylläpitämä kahvila (voin olla väärässä) ja Ahvenanmaan nimikkoherkku ”Ålandspannkaka” eli Ahvenanmaan pannukakku oli oikein maittava. Maistui mielestäni yllättävän paljon pullalta? No mutta, kiipesimme myös Uffen näköalatorniin, jossa näin putoamisen pelkoisena seisoin mahdollisimman kaukana tornin reunoista. Maisemat olivat kylläkin kauniit vaikka torni tuntuikin heiluvan (omien jalkojeni tärinän johdosta)….

Taffelin tehtaanmyymälä oli puolestaan inan pettymys, mutta en tiedä mitä odotin. Fanfaareja, keijupölyä ja sipsitaikuria? Koska varailimme reissua viime tipassa ei Taffelin tehdaskierroksia ollut enää saatavilla, mutta lohduttautuimme ostamalla kasan suklaata. Mikä oli yllätys, sillä haaveilimme ennen tehtaanmyymälään pääsyä sipseistä. Ja suklaa oli aivan loistava idea ottaen huomioon suklaiden säilytyksen tapahtuvan vielä muutaman tunnin ajan kuumassa autossa 😀 Suklaapirtelö best vai miten se meni näin finglishillä puhuen.

No mutta, kävimme tänä seikkailupäivänämme syömässä Stallhagenin panimolla ja ruoka oli täydellistä. Ulkona oli iso terassi, jossa saattoi nauttia (tai olla tuskissaan) auringonpaisteesta ja seurueen herrasmiehet ottivat maistelusetin panimon oluita. Lopulta meidän oli kuitenkin pakko lähteä takaisin kohti Maarianhaminan kotikoloamme jalkojamme lepuuttamaan.

Päivästä opittua: Geta hieman viileämpänä päivänä tai täysin omanaan, älä yritä suorittaa kaikkia nähtävyyksiä päivässä. Eli varaa päivä enemmän aikaa Ahvenanmaalle 😀

Lisää infoa yllä olevista: 
Uffe på Berget
Kastelholman linna
Stallhagenin panimo
Taffelin tehtaanmyymälä

Kaiken kaikkiaan Ahvenanmaa kohteli meitä hyvin. Seuraavalla kerralla unelmani olisi päästä kiertämään Ahvenanmaata joko A) veneellä tai B) autolla lauttoja hyödyntäen Manner-Suomesta asti. Ahvenanmaalla mieleni valtasi myös aivan erilainen rauhan tunne, sekä luottamus siihen, että kyllä kaikki vielä palaa jonain päivänä normaaliksi.

Kuten sanonta kuuluu – aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen lähelle. 

Näihin sanoihin toivotan teille jokaiselle siellä ruudun toisella puolella aivan ihanaa viikonloppua. Nauttikaa, rentoutukaa tai jos olette töissä – työn iloa, toivottavasti työpäivänne kohtelevat teitä hyvin 🙂

Ensi kertaan! <3

xx Krista

Nyt soi: FINNEAS – A concert six months from now

Lue myös:
Vinkkejä kesäiseen Turkuun
Asioita, jotka ovat tuoneet minulle iloa
3 x ajatuksia herättävää podcastia (osa 3)

Kulttuuri Oma elämä Matkat

Kesä(loma)n jälkeisiä kuulumisia

Jos jotain tähän postaukseen oli haastavaa keksiä, niin otsikkoa. Koska rehellisesti kirjoitettuna tällä postauksella ei ole sen suurempaa tarkoitusta – ainoa tarkoitus on tulla sanomaan tänne heippa, täällä ollaan yhä ja hieman raapustella kuulumisia. Ja toki samalla laskea kirjoittamisen kynnystä. Se on jännä juttu, miten kynnys tiettyihin asioihin kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin niitä on tekemättä.

Koska kirjoitan blogia yksinäni niin kysyn nyt itseltäni – mitä tälle puolen ruutua kuuluu? Oikein mukavaa, mutta samalla hieman haikeita fiiliksiä. Kesä meni vauhdilla. Tai no onhan vielä kesää jäljellä, kuten Mamba lauloi aikoinaan. Tietyllä tapaa elokuu on kuitenkin aina tarkoittanut minulle jollain asteella kesän päättymistä. Tämä ajatus kytkeytyy vahvasti nuorempiin vuosiini, jolloin kouluun paluu koitti aina elokuussa. Nykyisin töistä pidettävän kesäloman päättyminen vaikuttaa suuremmin siihen, milloin koen kesän niin sanotusti päättyvän. Jos olen viettänyt kesälomaa elokuussa, on elokuu tuntunut vielä kesältä. Tänä vuonna puolestaan lomailin huimat viisi viikkoa kesäkuun viimeiseltä viikolta heinäkuun loppuun, joten nyt elokuussa palattuani töihin totean kesän olevan ohi. Vaikka kuten aiemmin sanottu – eihän näin ole.

Kesälomalla olin rennosti. Mitä nyt välillä piti kirjoitella opinnäytetyötä, joka pitäisi saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Ja pakko taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta, että opinnäytetyön kirjoittaminen sujui ja on sujunut vallan mallikkaasti. Olen yllättänyt jopa itseni, miten rennosti olen ottanut kyseisen tuotoksen kirjoittamisen – ja miten paljon tekstiä olen silti saanut aikaiseksi. Omalla kohdallani parhain tapa on kirjoittaa niin paljon kuin sielustani irtoaa ja vasta lopuksi  palata tiivistämään sekä muokkaamaan tekstiä.

Olen muuten vasta tämän blogin kirjoittamisen kautta ymmärtänyt yllä olevan eli miten turhaa (itselleni) on jäädä tuijottamaan ja muokkaamaan yhtä kappaletta tai lausetta pitkäksi aikaa. Tiedän palaavani kyseisiin joka tapauksessa vielä uudelleen ja muokkaamaan yksityiskohtia kertaalleen. Näin ollen jos yritän tehdä kappaleesta täydellistä kerralla, käytän aikaani  yksityiskohtien kanssa nyhräämiseen, jotka eivät lopulta edes tule olemaan osana lopullista tuotosta, enkä etene. Jumitan vain paikallani aivan turhan pitkän aikaa, sillä vaikka ajattelisin saaneeni kappaleesta täydellisen, tulen silti oikolukemisen hetkellä tekemään huomattavia muutoksia. Muutoksia tulee yksinään jo siitä syystä, että ajatukseni muovautuvat kirjoittamisen varrella.

Summa summarum: On siis aivan turhaa nostaa stressitasojaan jumiutumalla lauseeseen, joka tulee jokatapauksessa vielä myöhemmin muuttumaan. 

Mutta nyt takaisin kesään. Tai siihen kesälomaan. Koitan nyt asennoitua ettei kesä ole vielä ohi vaikka loma onkin takana päin ja ulkona ovat asteet tippuneet alaspäin liki 10 astetta 😀

Kesälomalla rentouduin viikon äidin puolen perheen mökillä, olin etsimässä mekkoa morsiamelle kaason roolissa, vietin sisarusteni kanssa aikaa ennätyksellisen määrän sitten lapsuuden, ulkoilin herra aviomiehen kanssa (etenkin eri frisbeegolf-radoilla), kävelin pitkin Helsingin katuja, kiljuin Linnanmäen vuoristoradassa ja pelkäsin kummitustalossa (niin kuin aina). Näin isän puolen perhettä Mathildedalin maisemissa, söin arviolta kaksi paketillista Leppis-mehujäitä, tein treenejä perustuen omaan fiilikseen, juoksin ensimmäistä kertaa 16 kilometriä, ostin aurinkorasvaa suojakertoimella 50 ja nautin lounaista ulkoilmassa.

Sitten oli näitä ”aikuisten juttuja”, joita on pakko hoitaa, mutta joita ei koskaan jaksaisi eli kävin hammaslääkärissä ja ihotautilääkärillä. Mistä tuli mieleeni, että hammaslääkärille pitäisi varata jatkoaika hammaskiven poistoon. Ihotautilääkärillä kävin vain tarkastuttamassa luomet ensimmäistä kertaa ja kaikki oli ok. Keskustelimme jälkikäteen ystävieni kanssa, miten sitä nykyisin ajattelee heti ”melanooma”, jos iho ottaa kerrankin osumaa auringosta. Sitä säikähtää huomattavasti herkemmin, kuin vaikka 10 vuotta sitten jolloin aiheesta ei muistaakseni vielä juuri puhuttu. Melanooman muodostuminen lyhyellä aikajänteellä on toki mahdollista ja olen ehdottomasti ihon suojaamisen sekä iho-muutosten tarkkailun kannalla. Plus itse noudatan usein ohjenuoraa, että mieluummin liian herkästi kuin ei lainkaan lääkäriin – jos jotain löytyisikin, saataisiin kyseinen ainakin kiinni ja suuremmalla todennäköisyydellä ajoissa. Okei, harahduin pointista, mutta pointtini oli siis, että näin yleisellä tasolla on mielenkiintoista, miten ajatuksemme ja reaktiomme muovautuvat ympäristömme perusteella. Ehkä tästä lisää toisessa postauksessa.

Loman viimeisellä viikolla nautimme herra aviomiehen ja muutaman ystävän kanssa kesäisestä Ahvenanmaasta. Niin kuin arviolta 90% muusta Manner-Suomesta, tai siltä ainakin Instagram-kuplani perusteella vaikuttaa 😀 Jos jotkin kohteet ovat olleet somekuplassani pinnalla niin Hanko ja Ahvenanmaa haha. Hanko on sitten ehkä omalla kohdalla ensi kesän juttu! No mutta, kyseinen oli ensimmäinen kertani Ahvenanmaalla ja pakko myöntää – reissu oli todennäköisesti lomani kohokohta. Tästä ajattelin tekeväni oman postauksen myöhemmin, sisältäen joitain vinkkejä kohteeseen.

Nyt on kuitenkin aika päättää tämä postaus tähän. Palataan asiaan uudella postauksella, tämä oli tällainen yleismalkainen kuulumisten päivittely raapustus kuten tarkoituksena olikin 🙂 Toivottavasti teidän kesänne on sujunut ja sujuu mukavasti, olisi myös kiva kuulla kuulumisia sieltä ruudun puolelta! Mikä on esimerkiksi ollut kesäsi huippuhetki?

Näihin tunnelmiin – leppoisaa viikkoa 🙂

xx Krista

Nyt soi: Camila Cabello – Don’t Go Yet

Lue myös:
Kesäbiisejä ja muistoja
Täydellinen kesäpäivä
Turun saaristo; Pieni Rengastie päivässä (autolla)

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään