Kesä(loma)n jälkeisiä kuulumisia

Jos jotain tähän postaukseen oli haastavaa keksiä, niin otsikkoa. Koska rehellisesti kirjoitettuna tällä postauksella ei ole sen suurempaa tarkoitusta – ainoa tarkoitus on tulla sanomaan tänne heippa, täällä ollaan yhä ja hieman raapustella kuulumisia. Ja toki samalla laskea kirjoittamisen kynnystä. Se on jännä juttu, miten kynnys tiettyihin asioihin kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin niitä on tekemättä.

Koska kirjoitan blogia yksinäni niin kysyn nyt itseltäni – mitä tälle puolen ruutua kuuluu? Oikein mukavaa, mutta samalla hieman haikeita fiiliksiä. Kesä meni vauhdilla. Tai no onhan vielä kesää jäljellä, kuten Mamba lauloi aikoinaan. Tietyllä tapaa elokuu on kuitenkin aina tarkoittanut minulle jollain asteella kesän päättymistä. Tämä ajatus kytkeytyy vahvasti nuorempiin vuosiini, jolloin kouluun paluu koitti aina elokuussa. Nykyisin töistä pidettävän kesäloman päättyminen vaikuttaa suuremmin siihen, milloin koen kesän niin sanotusti päättyvän. Jos olen viettänyt kesälomaa elokuussa, on elokuu tuntunut vielä kesältä. Tänä vuonna puolestaan lomailin huimat viisi viikkoa kesäkuun viimeiseltä viikolta heinäkuun loppuun, joten nyt elokuussa palattuani töihin totean kesän olevan ohi. Vaikka kuten aiemmin sanottu – eihän näin ole.

Kesälomalla olin rennosti. Mitä nyt välillä piti kirjoitella opinnäytetyötä, joka pitäisi saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Ja pakko taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta, että opinnäytetyön kirjoittaminen sujui ja on sujunut vallan mallikkaasti. Olen yllättänyt jopa itseni, miten rennosti olen ottanut kyseisen tuotoksen kirjoittamisen – ja miten paljon tekstiä olen silti saanut aikaiseksi. Omalla kohdallani parhain tapa on kirjoittaa niin paljon kuin sielustani irtoaa ja vasta lopuksi  palata tiivistämään sekä muokkaamaan tekstiä.

Olen muuten vasta tämän blogin kirjoittamisen kautta ymmärtänyt yllä olevan eli miten turhaa (itselleni) on jäädä tuijottamaan ja muokkaamaan yhtä kappaletta tai lausetta pitkäksi aikaa. Tiedän palaavani kyseisiin joka tapauksessa vielä uudelleen ja muokkaamaan yksityiskohtia kertaalleen. Näin ollen jos yritän tehdä kappaleesta täydellistä kerralla, käytän aikaani  yksityiskohtien kanssa nyhräämiseen, jotka eivät lopulta edes tule olemaan osana lopullista tuotosta, enkä etene. Jumitan vain paikallani aivan turhan pitkän aikaa, sillä vaikka ajattelisin saaneeni kappaleesta täydellisen, tulen silti oikolukemisen hetkellä tekemään huomattavia muutoksia. Muutoksia tulee yksinään jo siitä syystä, että ajatukseni muovautuvat kirjoittamisen varrella.

Summa summarum: On siis aivan turhaa nostaa stressitasojaan jumiutumalla lauseeseen, joka tulee jokatapauksessa vielä myöhemmin muuttumaan. 

Mutta nyt takaisin kesään. Tai siihen kesälomaan. Koitan nyt asennoitua ettei kesä ole vielä ohi vaikka loma onkin takana päin ja ulkona ovat asteet tippuneet alaspäin liki 10 astetta 😀

Kesälomalla rentouduin viikon äidin puolen perheen mökillä, olin etsimässä mekkoa morsiamelle kaason roolissa, vietin sisarusteni kanssa aikaa ennätyksellisen määrän sitten lapsuuden, ulkoilin herra aviomiehen kanssa (etenkin eri frisbeegolf-radoilla), kävelin pitkin Helsingin katuja, kiljuin Linnanmäen vuoristoradassa ja pelkäsin kummitustalossa (niin kuin aina). Näin isän puolen perhettä Mathildedalin maisemissa, söin arviolta kaksi paketillista Leppis-mehujäitä, tein treenejä perustuen omaan fiilikseen, juoksin ensimmäistä kertaa 16 kilometriä, ostin aurinkorasvaa suojakertoimella 50 ja nautin lounaista ulkoilmassa.

Sitten oli näitä ”aikuisten juttuja”, joita on pakko hoitaa, mutta joita ei koskaan jaksaisi eli kävin hammaslääkärissä ja ihotautilääkärillä. Mistä tuli mieleeni, että hammaslääkärille pitäisi varata jatkoaika hammaskiven poistoon. Ihotautilääkärillä kävin vain tarkastuttamassa luomet ensimmäistä kertaa ja kaikki oli ok. Keskustelimme jälkikäteen ystävieni kanssa, miten sitä nykyisin ajattelee heti ”melanooma”, jos iho ottaa kerrankin osumaa auringosta. Sitä säikähtää huomattavasti herkemmin, kuin vaikka 10 vuotta sitten jolloin aiheesta ei muistaakseni vielä juuri puhuttu. Melanooman muodostuminen lyhyellä aikajänteellä on toki mahdollista ja olen ehdottomasti ihon suojaamisen sekä iho-muutosten tarkkailun kannalla. Plus itse noudatan usein ohjenuoraa, että mieluummin liian herkästi kuin ei lainkaan lääkäriin – jos jotain löytyisikin, saataisiin kyseinen ainakin kiinni ja suuremmalla todennäköisyydellä ajoissa. Okei, harahduin pointista, mutta pointtini oli siis, että näin yleisellä tasolla on mielenkiintoista, miten ajatuksemme ja reaktiomme muovautuvat ympäristömme perusteella. Ehkä tästä lisää toisessa postauksessa.

Loman viimeisellä viikolla nautimme herra aviomiehen ja muutaman ystävän kanssa kesäisestä Ahvenanmaasta. Niin kuin arviolta 90% muusta Manner-Suomesta, tai siltä ainakin Instagram-kuplani perusteella vaikuttaa 😀 Jos jotkin kohteet ovat olleet somekuplassani pinnalla niin Hanko ja Ahvenanmaa haha. Hanko on sitten ehkä omalla kohdalla ensi kesän juttu! No mutta, kyseinen oli ensimmäinen kertani Ahvenanmaalla ja pakko myöntää – reissu oli todennäköisesti lomani kohokohta. Tästä ajattelin tekeväni oman postauksen myöhemmin, sisältäen joitain vinkkejä kohteeseen.

Nyt on kuitenkin aika päättää tämä postaus tähän. Palataan asiaan uudella postauksella, tämä oli tällainen yleismalkainen kuulumisten päivittely raapustus kuten tarkoituksena olikin 🙂 Toivottavasti teidän kesänne on sujunut ja sujuu mukavasti, olisi myös kiva kuulla kuulumisia sieltä ruudun puolelta! Mikä on esimerkiksi ollut kesäsi huippuhetki?

Näihin tunnelmiin – leppoisaa viikkoa 🙂

xx Krista

Nyt soi: Camila Cabello – Don’t Go Yet

Lue myös:
Kesäbiisejä ja muistoja
Täydellinen kesäpäivä
Turun saaristo; Pieni Rengastie päivässä (autolla)

hyvinvointi oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *