Vinkkejä kesäiseen Turkuun

Oi hellettä!

Tässä parvekkeella istuessani totesin, että on viimein aika toteuttaa postaus, jota olen pidemmän aikaa (huimat 2 viikkoa :D) suunnittelut. Aihe on niinkin ihana kuin tämän hetkinen kotikaupunkini Turku! Tässä postauksessa tulen jakamaan vinkkejä teille kaikille Turkuun päin suuntaaville, toivottavasti saatte näistä iloa ja ideoita. Vinkit ovat oikeastaan aika ympärivuotisia, joten jos satut lukemaan tätä jossain tulevaisuudessa syksyn jo kääntyessä talveksi, voit huokaista helpotuksesta ja kerätä silti vinkit talteen.

Aluksi haluan todeta, että en ole paljasjalkainen turkulainen vaan muutin tänne vuonna 2016. Tämä postaus onkin toteutettu mentaliteetilla ”mitä itse en tiennyt Turusta ja mikä olisi ollut kiva tietää” ja kyseessä ei ole millään asteella kaupallinen yhteistyö – ainoa syy kirjoitukselle on halu jakaa vinkkejä 🙂 Kaikki linkit joita olen tähän kerännyt, on kerätty omin pikku kätösin eikä suosituksiin vaikuta mikään muu kuin oma kokemus.

Aloitetaanpas sitten! Mitä siellä Turussa oikein voikaan tehdä? 

Missä majoittua?

Okei, sanotaan nyt heti alkuun, että Turun majoituksista minulla ei ole kokemusta kuin ainoastaan Sokos Hotel Kupittaasta, jossa vietin ystäväni kanssa Euroviisu-viikonlopun. Tiedän kuitenkin majoitusten sijainnit suhteellisen hyvin ja itselleni se jos mikä on olennainen asia suunnatessani uuteen kaupunkiin eli lähestyn tätä sijainti-kulmalla.

Saapuminen Kupittaan rautatieasemalle

Yllä mainittu Sokos Hotel Kupittaa (yllä olevan kuvan maisemat) sijaitsee aivan Kupittaan rautatieaseman vieressä. Näin ollen jos saavut esimerkiksi Helsingistä, on hotelli sijainniltaan uskomattoman helppo – jokainen todennäköisesti tietää tunteen, kun raahaa laukkuja kaupungin halki helteisessä kesäpäivässä, hikikarpalot otsalla valuen. Noh sitä tunnetta ei tule jos täällä majoittuu ja juna pysähtyy Kupittaan rautatieasemalla. Jokirannasta alias aivan Turun ytimestä matkaa on noin 2 kilometriä eli ei sen kauempana ja matka sujuu nopeasti kun ei ole painavia laukkuja kannettavana. Tästä hotellista tosiaan on itselläni kokemusta ja pakko sanoa, että oli varmaan yksi mukavimmista kokemuksista Suomessa. Olettaisin, että autollakin helpoin valinta.

Saapuminen päärautatieasemalle/ linja-autoasemalle

Lähempänä Aurajokea, ja näppäriä jos saavut esimerkiksi linja-autoasemalle tai päärautatieasemalle, ovat muun muassa Sokos Hotel Seurahuone (ja Wiklund), Radisson Blu Marina Place ja Scandic Plaza Turku. Näistä ei ole itselläni kokemusta, mutta tuttujani on noissa edellä mainituissa yöpynyt ja jokainen on ollut positiivinen kokemus. Helppoja majoituksia nämäkin 🙂 Lisäksi linja-autoaseman aivan kupeessa on Hotelli Helmi.

Extra: Mukavasti paikallinen 

Henkilökohtaisesti jos itse viettäisin nyt staycationin Turussa, suuntaisiin uuteen Hotel Kakolaan. Hotelli on yksityinen ja tyyliltään boutique-henkinen, sijaiten vanhalla Kakolanmäen vankila-alueella. Alueen historia on todella kiehtova ja rehellisesti – Kakolanmäeltä löytyy nautiskelijalle aivan kaikki ravintoloista paikalliseen panimoon. Lisäksi tästä hotellista pääsee kokemaan (ehkäpä turkulaisille surullisen) kuuluisan funikulaarin kyydin, jolla pääsee suoraan jokirannan hieman rauhallisemmalle puolelle.

Matkaa päärautatieasemalta noin 1,5 kilometriä ja tästä tosin on pakko sanoa, että ei-turkulaisena voi tuntua hieman seikkailulta etsiä tänne paikan päälle jos ensimmäinen kerta Turussa. 😀 Mutta perille löytää varmasti, Google Maps on ystävä (tai taksikuski) 😉

Ravintolat ja terassit

Ravintoloita Turusta löytyy vaikka millä mitalla ja vähemmästäkin iskee valinnan vaikeus. Mutta jos nyt vedetään karusti mutkat suoriksi niin omat suositukseni menevät tällä kertaa kokemuksieni perusteella  Kakolan Ruusulle (kuten sanottu, nautiskelijalle kaikki löytyy Kakolanmäeltä :’D), E.Ekblomille ja Karu Izakayalle alias Ravintola Karulle (japanilainen keittiö). Jos tähdet osuvat kohdilleen ja saat pöydän Ravintola Kaskiksesta, suuntaa sinne ehdottomasti – olet yksi onnekkaista, ravintola on yleensä aina täyteen buukattu! 😀 On kuitenkin hyvä huomioida Kakolan Ruusun taustalla hääräilevän samat henkilöt kuin Kaskiksessa, mutta tyyliltään Kakolan Ruusu on hieman… rouheampi? Jos taas pizzaa tekee mieli niin ehdottomasti Pub Niskaan mars!

Kasvisruokien osalta suuntaisiin Hüggeen, Ravintola Kuoreen tai lounaalle/brunssille kauppahallin Roots Kitcheniin. Lisäksi VG Wok tarjoaa monipuolista kasvisruokaa edulliseen hintaan, ketjun ravintoloita löytyy niin Kupittaalta kuin keskustan Forum-keskuksesta.

Kesällä on toki myös kiva suunnata terassille. Omat suosikkini ovat nykyisin Kirkkopuiston terassin alue, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Tuomiokirkon edustalla ja Panimoravintola Koulun takapihan terassi. Jos haluaa tarkastella Turkua hieman korkeammalta, kannattaa suunnata torin kupeessa sijaitsevan Sokos Wiklundin Walo Rooftop Bar:n maisemiin.

Ja toki sitten aina Turusta ja kesästä puhuttaessa on sanottava jokilaivat. Se nyt on toki pakko kokea ja jos oikein hurjastelee, kannattaa hypätä Jakke Jokilautan kyytiin. 🙂

Pako luontoon – luontokohteet lähellä

Joskus sitä kaipaa hieman irtiottoa keskustan hälinästä. Henkilökohtaisesti suosittelisin suuntaamaan (mieluiten aamulla) Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelle (kuvat yllä 1-2), joka sijaitsee vajaan 5 kilometrin päässä keskustasta. Fölin bussilla numero 9 tai 13 pääsee näppärästi perille – bussi numeron 13 viimeinen pysäkki on aivan luontopolkujen alussa. Samalla voi käydä vaikka Ispoisten uimarannalla (kuva yllä 4) tai jos haluaa hieman pidemmän lenkin heittää niin Vaarniemen lintutornille pääsee pitkospuita pitkin myös jos kulkee Katariinanlaakson polkuja Kaarinan suuntaan (kuvassa 3 näkyy reittiä, aidan kohdalta alkavat pitkospuut). 

Yllä olevat kohteet ovat hyviä myös lapsiperheille. Niin lasta kuin lapsenmielistä yli-ystävälliset oravat viihdyttävät varmasti Katariinanlaakson poluilla. Lisäksi viime aikoina olen havainnut myös sorsien kävelen pitkin polkuja ihmisten tavoin 😀

Myös Ruissalon luontoon pääsee helposti bussilla numero 8. Itse en ole tuolla suunnilla yhtä paljoa ollut, mutta kaunista seutuahan sekin toki. Keskustasta pääsee kävellen helposti Halistenkoskelle (kuva yllä). Kävelee vain jokirantaa pitkin (Tuomikirkon suuntaan, ei siis Turun linnalle päin) kunnes saapuu hiekkapolulle. Kokonaisuudessaan tuo polku on noin 5 kilometriä. Kuuluisa ylioppilaskylä tulee sivuttua siinä samassa 😀

Lisäksi jos autoilee niin toki Salon suunnalla Teijon kansallispuisto ja Mathildedalin kylä ovat hyviä vierailupaikkoja. Itselläni nämä ovat listalla tänä kesänä 🙂 

Muuta tekemistä

No sitähän riittää! Kunhan vain tietää oikeat paikat, itselleni oli ainakin hieman epäselvää ennen Turkuun muuttoa, että mitä muuta täällä voi tehdä kuin istua jokilaivoilla 😀 Mikä toki on varsin jees heh.

Yksi loistava aktiviteetti on vuokrata Låna-vene (kuva 1) ja ajella Aurajokea edestakaisin. Veneen ideana on siirtää piknik-vesille, eikä tarvitse suunnata edes risteilijöiden piknik-risteilylle 😉 Eli eväät mukaan ja kauniista säästä nauttimaan hyvässä seurassa!

Turun linna ja Aurajoen varrella sijaitseva Apteekkimuseo (kuvat yllä 3-4) puolestaan tarjoilevat historiaa tämän nälkäisille. Sopivat myös lapsille, mutta ihan näin kaverinkin kanssa kohteissa käyneenä ehdottomasti hyviä kokemuksia molemmat. Jos suuntaa kävellenkin Turun linnalle kannattaa ajella  ilmaisella Föri-lautalla joen yli ja kävellä toista puolta takaisin keskustaan. Keskustasta löytyy myös niin hohtogolfia (Hohtogolf West Coast) kuin keilausta (esim. Bowler).

Tapahtumien puolesta kannattaa tsekata muun muassa Uittamon Paviljongin sivut, siellä sillon tällöin järjestetään kaikenlaista ohjelmaa (esim. live-esiintyjiä ja tanssia). Bussilla 9 taas pääsee näppärästi eli samalla bussilla kuin Katariinanlaaksoon 🙂

Lisää vinkkejä suosittelen lukemaan muun muassa Kissmyturku-sivustolta. Siellä todella kattavasti ideoita unelmien Turun visiitille ja lähikuntiinkin!

Näihin turkumaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa vinkkien jako. Mielessä olisi vielä vaikka mitä, mutta jätetäänpä nämä vaikka sitten ensi kertaan 😀 Ja hei tuttuun tapaan – jos on jotain omia vinkkejä jaettavaksi niin näitä vain rohkeasti kommenttiboksiin! 🙂 Lisäksi jos teillä on jokin ihan ehdoton lemppari kaupunki Suomessa kesällä (tai miksei muutenkin), niin otan lämpimästi suosituksia vastaan näistäkin.

Nyt kuulkaas on myös sellainen juttu, että pidän todennäköisesti nyt pientä kesälomaa blogista, joten jos on täällä hiljaista niin nautiskelen lomasta jossain yllä olevissa kohteissa. Toivotankin teille kaikille ihanaa kesää – nauttikaa lämpimistä päivistä ja tarvittaessa varjoon piiloon paistetta, jäätelön ja jääkylmän juoman kera. Muistakaa aurinkorasva! <3

Haleja!

xx Krista

Nyt soi: In The Heights-soundtrack – When The Sun Goes Down (suosittelen myös tätä musikaalia, tullut juuri elokuvateattereihin!)

Lue myös:
Turun saaristo; Pieni Rengastie päivässä (autolla)
Täydellinen kesäpäivä
Tunteista kauhein on… kateus?

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Täydellinen kesäpäivä

Heippa tiistaihin! 

Tänään sää on ainakin täällä Turun suunnalla ollut kovin sateinen ja kaukaisuudessa jyrisee ukkonen. Lämpimien, jopa helteisten, päivien jälkeen on tosin pakko myöntää sateen tulleen tarpeeseen – myös siitepölyallergiani kiittää sadetta seuraavasta raikkaasta ilmasta. On kirjaimellisesti helpompi hengittää, nenänkin kautta 😀 Tässä juuri parvekkeella ihmettelen miten tie on värjääntynyt keltaiseksi, vesipisaroiden huuhdellessa kasvien pintaa – kyllä sitä siitepölyä onkin ollut paljon ympärillä.

No mutta, päivän säätiedotuksesta itse aiheeseen eli täydelliseen kesäpäivään. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on täydellinen aina subjektiivinen, henkilökohtainen, kokemus eikä ns. universaalia täydellisyyttä (ainakaan omasta mielestäni) ole edes olemassa. Tämä onkin kertomus omasta näkökulmastani ja viime lauantaista (tai oikeastaan parin päivän yhdistelmästä), joka edusti itselleni täydellistä kesäpäivää. Olisi mielenkiintoista kuulla myös miltä sinun täydellinen kesäpäiväsi kuulostaa tai mitä se pitää sisällään – nämä jakoon siis kommenttiboksissa! <3 Mielestäni on aina mielenkiintoista kuulla ihmisten eri näkemyksistä ja ajatuksista koskien sitä mikä on itselle täydellistä. Mutta nyt tarinatuokion pariin 🙂

Herään hyvin nukutun yön jälkeen ikkunasta kajastavaan auringonpaisteeseen. Venyttelen rauhassa, ja sen jos minkä olen osannut jo vauvasta asti – ainakin äitini mukaan. Saatuani raajoihini hieman liikettä nousen sängystä ylös ja hipsin kylpyhuoneeseen varovasti etten herätä herra aviomiestä kuka yhä kuorsaa kevyesti lakanoiden uumenissa.

Jostain kumman syystä niin likaiset kuin puhtaat urheiluvaatteeni löytyvät aina kylpyhuoneesta. Kuten elämäkin joskus, on vaatteiden säilytykseni silloin tällöin hieman katastrofaalista. Tai itseasiassa suurimman osan ajasta. Tasaisin väliajoin yritän skarpata ja päätän koodata vaatekaappini värijärjestykseen tai edes vaatekappaleen mukaan. Kuitenkin aina lopulta topit löytyvät housuhyllyltä, mekot irti henkareilta ja tosiaan – urheiluvaatteet kylpyhuoneesta. Sentään kaapissani olevilla hyllyillä on nimet, kuten housuhylly ja hamehylly. Odotan silti yhä sitä päivää, kun opin pitämään vaatteet toivotussa järjestyksessä ja nyt tätä kirjoittaessani pohdin, miten tämä tieto liittyy millään asteella täydelliseen kesäpäivään…

Ehkä sillä tavalla, että täydellisenä kesäpäivänä en koe sekasorrosta ahdistusta vaan osaan käsitellä sitä lempeästi – ei elämä ole niin justiinsa. Joskus tavarat ovat siellä missä pitää, joskus eivät. 

Puen ylleni kaikkea mahdollisimman joustavaa, kiepautan hiukseni sotkuiselle ponnarille ja vedän lenkkarit jalkaan. Suuntaan lyhyelle aamukävelylle läheiseen metsään, podcastia kuunnellen. Haistelen kesäistä ilmaa, aurinko lämmittää kasvojani, linnut laulavat ja jos olisin pukeutunut mihin tahansa muuhun kuin trikoisiin, oloni olisi kuin Disney-prinsessalla. Ehkä voisin sanoa olevani moderni Disney-prinsessa, eikös me kaikki? Oravat hyppivät puissa ja sydämeni on sulaa nähdessäni pellolla peuran poikasensa kanssa. Pikku peuran pää näkyy juuri ja juuri pitkän heinän lomasta. En ole koskaan nähnyt yhtä pientä peuraa. 

Lyhyen jaloittelun jälkeen suuntaan takaisin sisälle, missä kahvi onkin jo porisemassa. Kahvin paahteinen, syvä tuoksu on todennäköisesti lempituoksuni aamuissa – ei ole aamua ilman kahvia. Annan kevyen pusun herra aviomiehelle, kuka on siirtynyt heräilemään sängystä sohvalle ja siirryn puuron tekoon. Olen todennäköisesti ikuinen kaurapuuro-fani ja olen keksinyt useita eri makuyhdistelmiä. Tällä hetkellä lisään joukkoon banaania, maapähkinävoita ja mustaherukoita – tosin mustikat ovat ehkä inan parempia. 

Leppoisa aamu on mielestäni paras startti vapaapäivälle. Suuresti johtuen myös siitä, että olen yleensä aamuisin kunnon mörökölli, kuka ei ole valmis kommunikoimaan ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen. Onkin ihanaa saada herätä rauhassa, avoimin mielin kohti uutta päivää.

Nyt kuitenkin teemme hypyn aamupäivästä suoraan iltapäivään. Näiden ajanjaksojen välissä käymme muun muassa kuntosalilla ja tuskailemme koulutehtävän parissa. Mutta ei jälkimmäisestä etenkään nyt sen enempää –  täydellisyys vaatii vastapainokseen epätäydellisyyttä, nimimerkillä hermo meni koulutehtävien parissa 😀 

Itselleni täydellinen kesäpäivä kuvastaa sitä, ettei ole ennalta määrättyä suunnitelmaa. Mielestäni parasta on hypätä pyörän selkään, tai ottaa jalat alle, ja lähteä haahuilemaan vailla määränpäätä. Teemme juuri näin herra aviomiehen kanssa – pyöräilemme keskustaan, jossa jätämme pyörämme hieman sivummalle ”parkkiin”. Kävelemme jokirantaa pitkin, ihmisiä on valtavasti liikkeellä. Ympärillä kaikuu nauru, ihmiset näyttävät onnellisilta niin kuin yleensä kesäpäivinä. Päiväämme määrittää käveleminen ja pyöräily ympäri kesäistä Turkua, jossa pysähdymme kahdelle eri terassille hetkeksi hengähtämään ja ihmettelemään ympäristöä, jatkaen sitten eteenpäin.

Kesässä maagisinta on tunne siitä, miten maailma herää eloon samaa tahtia luonnon kanssa. Ihmiset kaivautuvat viimeistään ensimmäisten hellepäivien myötä ulos vilteillä vuoraamista kuopistaan, hymyt palaavat kasvoille ja kasvot on jopa mahdollista nähdä, kun ne eivät piiloudu muhkeiden huivien tai pipojen alle. Kävellessämme ympäriinsä en voi olla toteamatta, miten toivoisin Suomen kaupunkien pystyvän ylläpitämään elämää vuoden ympäri – ettei se olisi aina niin joko tai. Välillä vaikuttaa, kuin eläisimme ainoastaan kesälle, emmekä jokaiselle vuodenajalle.

Tunnen olevani vapaa. Vapaa odotuksista ja elän 100% hetkessä. Aika tuntuu pysähtyneen ja kaikki vaikuttaa mahdolliselta. Tulevaisuus näyttäytyy edessä yhtä kirkkaana kuin taivaalla paistava aurinko, joka heijastuu Aurajoen ei-niin-kirkkaasta-vedestä. Rakastan pysähtyä kahviloihin ja terasseille ihmettelemään elämää, pohtimaan ohikulkevien ihmisten tarinoita. Jokaisella meillä on takanaan niin kovin erilainen elämä, joista jokainen ansaitsisi tulla kerrotuksi maailmalle.

Mielenkiintoisin kokemus  ja huomio on Aurajokea pitkin seilaava taidelautta, jossa bändi soittaa erilaisia biisejä – miltäköhän heistä tuntuu esiintyä jokivarressa istuville ihmisille? Ainakin minulle he tuovat kovin paljon iloa. 

Palaamme kotiin kellon aikaan, joka ennen olisi ollut kovin aikainen – noin 21:00. Nyt tuo aika on juuri oikea ja kotipihaan kaartaessamme saattaa huomata jo hienoisen muutoksen auringonvalossa. Se on pehmeämpi, rennompi ja uneliaampi, vaikka aurinko ei vielä useampaan tuntiin laskekaan. Minua huvittaa, miten noin viitisen vuotta takaperin olisin ajatellut illan vasta alkavan, kun nyt kömmin tyytyväisenä kotisohvalle. 

Täydellisen kesäpäivän kruunaa mikäs muu kuin virkistävä suihku, jäätelö ja sohvalle rojahtaminen. Mieleni on kevyt, ja jos olin aiemmin viikolla tuntenut stressiä, on se huuhtoutunut pois sisältäni. Useamman tunnin liikkeellä olon jälkeen olo on levollinen ja kuulen, kuinka totean herra aviomiehelle –

Tämä päivä on ollut täydellinen. 

Oikeastaan täydellinen päivä vuodenaikaan katsomatta koostuu itselläni lopulta kovin yksinkertaisista asioista – hyvästä seurasta, ulkoilmasta ja tunteesta, ettei ole kiire minnekään. Kunpa muistaisin tämän useammin.

Nautitaan elämän pienistä hetkistä <3

(Jos olisin kirjoittanut  yllä olevan lauseen noin viikko-pari takaperin olisin nauranut räkäisesti päälle, näin sitä stressipeikosta kuoriutuu rento hattivatti. Älkää kysykö mistä jälkimmäisen keksin, en tiedä itsekään 😀 Leppoisaa viikkoa!)

xx Krista

Nyt soi: AJR – Way Less Sad

Lue myös:
Ajatuksia tästä hetkestä ja kesän odotusta
Väsynyt, kärsimätön, onnellinen – ihan vain ihminen
Asioita, joita tekisin toisin (uteliaisuudesta)

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään