Täydellinen kesäpäivä
Heippa tiistaihin!
Tänään sää on ainakin täällä Turun suunnalla ollut kovin sateinen ja kaukaisuudessa jyrisee ukkonen. Lämpimien, jopa helteisten, päivien jälkeen on tosin pakko myöntää sateen tulleen tarpeeseen – myös siitepölyallergiani kiittää sadetta seuraavasta raikkaasta ilmasta. On kirjaimellisesti helpompi hengittää, nenänkin kautta 😀 Tässä juuri parvekkeella ihmettelen miten tie on värjääntynyt keltaiseksi, vesipisaroiden huuhdellessa kasvien pintaa – kyllä sitä siitepölyä onkin ollut paljon ympärillä.
No mutta, päivän säätiedotuksesta itse aiheeseen eli täydelliseen kesäpäivään. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on täydellinen aina subjektiivinen, henkilökohtainen, kokemus eikä ns. universaalia täydellisyyttä (ainakaan omasta mielestäni) ole edes olemassa. Tämä onkin kertomus omasta näkökulmastani ja viime lauantaista (tai oikeastaan parin päivän yhdistelmästä), joka edusti itselleni täydellistä kesäpäivää. Olisi mielenkiintoista kuulla myös miltä sinun täydellinen kesäpäiväsi kuulostaa tai mitä se pitää sisällään – nämä jakoon siis kommenttiboksissa! <3 Mielestäni on aina mielenkiintoista kuulla ihmisten eri näkemyksistä ja ajatuksista koskien sitä mikä on itselle täydellistä. Mutta nyt tarinatuokion pariin 🙂
Herään hyvin nukutun yön jälkeen ikkunasta kajastavaan auringonpaisteeseen. Venyttelen rauhassa, ja sen jos minkä olen osannut jo vauvasta asti – ainakin äitini mukaan. Saatuani raajoihini hieman liikettä nousen sängystä ylös ja hipsin kylpyhuoneeseen varovasti etten herätä herra aviomiestä kuka yhä kuorsaa kevyesti lakanoiden uumenissa.
Jostain kumman syystä niin likaiset kuin puhtaat urheiluvaatteeni löytyvät aina kylpyhuoneesta. Kuten elämäkin joskus, on vaatteiden säilytykseni silloin tällöin hieman katastrofaalista. Tai itseasiassa suurimman osan ajasta. Tasaisin väliajoin yritän skarpata ja päätän koodata vaatekaappini värijärjestykseen tai edes vaatekappaleen mukaan. Kuitenkin aina lopulta topit löytyvät housuhyllyltä, mekot irti henkareilta ja tosiaan – urheiluvaatteet kylpyhuoneesta. Sentään kaapissani olevilla hyllyillä on nimet, kuten housuhylly ja hamehylly. Odotan silti yhä sitä päivää, kun opin pitämään vaatteet toivotussa järjestyksessä ja nyt tätä kirjoittaessani pohdin, miten tämä tieto liittyy millään asteella täydelliseen kesäpäivään…
Ehkä sillä tavalla, että täydellisenä kesäpäivänä en koe sekasorrosta ahdistusta vaan osaan käsitellä sitä lempeästi – ei elämä ole niin justiinsa. Joskus tavarat ovat siellä missä pitää, joskus eivät.
Puen ylleni kaikkea mahdollisimman joustavaa, kiepautan hiukseni sotkuiselle ponnarille ja vedän lenkkarit jalkaan. Suuntaan lyhyelle aamukävelylle läheiseen metsään, podcastia kuunnellen. Haistelen kesäistä ilmaa, aurinko lämmittää kasvojani, linnut laulavat ja jos olisin pukeutunut mihin tahansa muuhun kuin trikoisiin, oloni olisi kuin Disney-prinsessalla. Ehkä voisin sanoa olevani moderni Disney-prinsessa, eikös me kaikki? Oravat hyppivät puissa ja sydämeni on sulaa nähdessäni pellolla peuran poikasensa kanssa. Pikku peuran pää näkyy juuri ja juuri pitkän heinän lomasta. En ole koskaan nähnyt yhtä pientä peuraa.
Lyhyen jaloittelun jälkeen suuntaan takaisin sisälle, missä kahvi onkin jo porisemassa. Kahvin paahteinen, syvä tuoksu on todennäköisesti lempituoksuni aamuissa – ei ole aamua ilman kahvia. Annan kevyen pusun herra aviomiehelle, kuka on siirtynyt heräilemään sängystä sohvalle ja siirryn puuron tekoon. Olen todennäköisesti ikuinen kaurapuuro-fani ja olen keksinyt useita eri makuyhdistelmiä. Tällä hetkellä lisään joukkoon banaania, maapähkinävoita ja mustaherukoita – tosin mustikat ovat ehkä inan parempia.
Leppoisa aamu on mielestäni paras startti vapaapäivälle. Suuresti johtuen myös siitä, että olen yleensä aamuisin kunnon mörökölli, kuka ei ole valmis kommunikoimaan ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen. Onkin ihanaa saada herätä rauhassa, avoimin mielin kohti uutta päivää.
Nyt kuitenkin teemme hypyn aamupäivästä suoraan iltapäivään. Näiden ajanjaksojen välissä käymme muun muassa kuntosalilla ja tuskailemme koulutehtävän parissa. Mutta ei jälkimmäisestä etenkään nyt sen enempää – täydellisyys vaatii vastapainokseen epätäydellisyyttä, nimimerkillä hermo meni koulutehtävien parissa 😀
Itselleni täydellinen kesäpäivä kuvastaa sitä, ettei ole ennalta määrättyä suunnitelmaa. Mielestäni parasta on hypätä pyörän selkään, tai ottaa jalat alle, ja lähteä haahuilemaan vailla määränpäätä. Teemme juuri näin herra aviomiehen kanssa – pyöräilemme keskustaan, jossa jätämme pyörämme hieman sivummalle ”parkkiin”. Kävelemme jokirantaa pitkin, ihmisiä on valtavasti liikkeellä. Ympärillä kaikuu nauru, ihmiset näyttävät onnellisilta niin kuin yleensä kesäpäivinä. Päiväämme määrittää käveleminen ja pyöräily ympäri kesäistä Turkua, jossa pysähdymme kahdelle eri terassille hetkeksi hengähtämään ja ihmettelemään ympäristöä, jatkaen sitten eteenpäin.
Kesässä maagisinta on tunne siitä, miten maailma herää eloon samaa tahtia luonnon kanssa. Ihmiset kaivautuvat viimeistään ensimmäisten hellepäivien myötä ulos vilteillä vuoraamista kuopistaan, hymyt palaavat kasvoille ja kasvot on jopa mahdollista nähdä, kun ne eivät piiloudu muhkeiden huivien tai pipojen alle. Kävellessämme ympäriinsä en voi olla toteamatta, miten toivoisin Suomen kaupunkien pystyvän ylläpitämään elämää vuoden ympäri – ettei se olisi aina niin joko tai. Välillä vaikuttaa, kuin eläisimme ainoastaan kesälle, emmekä jokaiselle vuodenajalle.
Tunnen olevani vapaa. Vapaa odotuksista ja elän 100% hetkessä. Aika tuntuu pysähtyneen ja kaikki vaikuttaa mahdolliselta. Tulevaisuus näyttäytyy edessä yhtä kirkkaana kuin taivaalla paistava aurinko, joka heijastuu Aurajoen ei-niin-kirkkaasta-vedestä. Rakastan pysähtyä kahviloihin ja terasseille ihmettelemään elämää, pohtimaan ohikulkevien ihmisten tarinoita. Jokaisella meillä on takanaan niin kovin erilainen elämä, joista jokainen ansaitsisi tulla kerrotuksi maailmalle.
Mielenkiintoisin kokemus ja huomio on Aurajokea pitkin seilaava taidelautta, jossa bändi soittaa erilaisia biisejä – miltäköhän heistä tuntuu esiintyä jokivarressa istuville ihmisille? Ainakin minulle he tuovat kovin paljon iloa.
Palaamme kotiin kellon aikaan, joka ennen olisi ollut kovin aikainen – noin 21:00. Nyt tuo aika on juuri oikea ja kotipihaan kaartaessamme saattaa huomata jo hienoisen muutoksen auringonvalossa. Se on pehmeämpi, rennompi ja uneliaampi, vaikka aurinko ei vielä useampaan tuntiin laskekaan. Minua huvittaa, miten noin viitisen vuotta takaperin olisin ajatellut illan vasta alkavan, kun nyt kömmin tyytyväisenä kotisohvalle.
Täydellisen kesäpäivän kruunaa mikäs muu kuin virkistävä suihku, jäätelö ja sohvalle rojahtaminen. Mieleni on kevyt, ja jos olin aiemmin viikolla tuntenut stressiä, on se huuhtoutunut pois sisältäni. Useamman tunnin liikkeellä olon jälkeen olo on levollinen ja kuulen, kuinka totean herra aviomiehelle –
Tämä päivä on ollut täydellinen.
Oikeastaan täydellinen päivä vuodenaikaan katsomatta koostuu itselläni lopulta kovin yksinkertaisista asioista – hyvästä seurasta, ulkoilmasta ja tunteesta, ettei ole kiire minnekään. Kunpa muistaisin tämän useammin.
Nautitaan elämän pienistä hetkistä <3
(Jos olisin kirjoittanut yllä olevan lauseen noin viikko-pari takaperin olisin nauranut räkäisesti päälle, näin sitä stressipeikosta kuoriutuu rento hattivatti. Älkää kysykö mistä jälkimmäisen keksin, en tiedä itsekään 😀 Leppoisaa viikkoa!)
xx Krista
Nyt soi: AJR – Way Less Sad
Lue myös:
Ajatuksia tästä hetkestä ja kesän odotusta
Väsynyt, kärsimätön, onnellinen – ihan vain ihminen
Asioita, joita tekisin toisin (uteliaisuudesta)