Jokainen meistä on kohdannut elämänsä aikana tilanteita, joissa joko itse tai keskustelun toinen osapuoli on jakanut ikävän kokemuksen elämästään. Mielenkiintoista on, miten eri tavalla ihmiset reagoivat ikävän kokemuksen kuulemiseen, etenkin ’kerronnan’ loppuessa. Yksi pysyy hiljaa ja ehkä toteaa ettei tiedä mitä sanoa, toinen esittää kysymyksiä ja tarjoaa ratkaisuja, kolmas on silminnähden liikuttuneessa mielentilassa ja neljäs alkaa yhtäkkiä kertomaan vastaavasta omasta kokemuksestaan. Etenkin jälkimmäisen kohdalla saatetaan usein nähdä omien kokemuksien kertojan olevan ”itsekeskeinen” ja haluavan kääntää huomion toisesta itseensä. Mutta onko näin todella? 

Tässä postauksessa tullaan tarkastelemaan empaattisuuden eri muotoja. Aluksi tullaan määrittelemään sympatian ja empatian ero, jonka jälkeen siirrytään tarkastelemaan eri tapoja, joilla empaattisuus voi ilmetä. Halu kirjoittaa postaus kumpuaa puhtaasti omasta mielenkiinnosta aihepiiriä kohtaan. Mielenkiintoni kasvoi räjähdysmäisesti kuunnellessani podcastia, jonka nimeä en nyt muista, jossa todettiin ihmisten usein näyttäytyvän muille ’itsekkäinä ja ei-empaattisina’ mikäli he kertovat omista kokemuksistaan tilanteissa, joissa toinen on juuri jakanut oman negatiivisen kokemuksensa. Koska myönnetään se nyt – olen itse juuri niitä tyyppejä, joiden empatia heijastuu omien kokemuksien kautta. Toki omaksun nopeasti myös toisen tunnetilan, mutta on huomattavasti helpompaa astua toisen saappaisiin jos vastaavan tilanteen löytää omasta elämästään. Ja rehellisesti – olen sokeasti aina ajatellut muiden toimivan samoin. Olenko siis ei-empaattinen ihminen, jos kertoilen omista kokemuksistani? Vaikka pyrin myös kysymään toiselta tarkemmin hänen kokemuksestaan, enkä ainakaan tietääkseni jumita huomiota itseeni?

Ennen kuin hypätään empatian maailmaan, tuttu huomautus jota en voi liikaa alleviivata – postaus on täysin keittiöpsykologin kirjoittama. Näin ollen faktat ja postauksessa ilmenevä tieto eivät ole ammattilaisen tekstiä, vaan pohjautuvat täysin omiin näkemyksiini ja tietoon, jota olen yrittänyt löytää mahdollisimman luotettavista lähteistä (linkit artikkeleihin tekstiosioiden alta). Eli tekstissä voi olla asiavirheitä, vaikka näitä pyrin välttämään, eikä asioita kannata ottaa liian kirjaimellisesti. Tai jos otat niin omalla vastuulla 😉 Plus mikäli siellä on ammattilainen ruudun toisella puolen – saa asiavirheitä korjata kommenttiboksissa enemmän kuin mielellään 🙂

Empatia vs. sympatia

Tutkiessani aihetta syvemmin törmäsin useissa artikkeleissa empatian ja sympatian määrittelyyn, sekä huomautukseen siitä miten kyseiset usein sekoitetaan toisiinsa. Molemmat ovat tunnetaitoja, joissa on kuitenkin sävyero. Koska nämä kaksi termiä voivat mennä helposti sekaisin ja toisaalta ehkä osin lomittuvat toisiinsa, pitääkin termit määritellä alkuun myös tässä postauksessa. Pakko myöntää, että määrittely on vaikeaa ja suosittelen lukaisemaan paremmin selitetyt esimerkit alla olevista artikkeleista vaikka yritän parhaani tämän kanssa 😀

Sympatia on toisen tunnetilan jakamista, eläytymistä tunnetiloihin. Sympatia usein vahvistaa toisen tunnetilaa, niin hyvässä kuin pahassa. Negatiivisessa merkityksessä sympatia helposti ilmenee säälinä, suruna ja voivotteluna, eikä välttämättä auta toista pääsemään negatiivisesta tuntemuksesta/kokemuksesta yli. Sympaattinen henkilö helposti replikoi toisen tunnetiloja, jonka seurauksena esimerkiksi riidan keskellä toinen saattaa suuttua ihan vain siitä syystä että toinen on vihainen. Objektiivisuus katoaa ja tunteet ottavat liiallisen vallan, toisen perspektiivin näkeminen hämärtyy.

Empatia on kykyä paitsi tuntea, myös ymmärtää toisen tunteita ja astua tutun sanonnan mukaisesti toisen saappaisiin. Empaattinen henkilö tarkastelee kuitenkin tilannetta objektiivisesti ja tietyllä tapaa jopa itsensä ulkopuolelta. Empaattinen henkilö ei ylennä tai alenna itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen. Parhaimmillaan empaattinen henkilö tietää miten reagoida ja auttaa toista hallitsemaan tunteensa paremmin, sekä kokemaan olonsa paremmaksi. Tämä on mielestäni suurin ero sympatian ja empatian välillä.

Eli jos nyt voitaisiin kärjistää keittiöpsykologin esimerkillä – jos vieressä oleva ihminen kompastuu kiveen ja kaatuu pahasti, sympaattinen henkilö istuu viereen lohduttamaan/voivottelemaan, kun taas empaatikko ymmärtää ja/tai tuntee, mutta auttaa sitten toista jatkamaan matkaansa.

Artikkeleita;
Potilaan Lääkärilehti – Sympatia tappaa, empatia pelastaa
What is the difference between ’sympathy’ and ’empathy’?
Empatia ei ole sympatiaa
Empatia: Millainen on empaattinen ihminen
Sympatia vs Empatia: Millainen on sympaattinen tai empaattinen ihminen?

Erilaisia empatian muotoja

Uskokaa tai älkää – tämä yllätti minut. Empatiaa ei ole vain yhtä laatua vaan useampia! Näin keittiöpsykologina itselläni on sellainen tunne, että todennäköisesti parhaimmassa tapauksessa ihminen pystyisi hyödyntämään jokaista tyyppiä tasapuolisesti. Omien havaintojeni perusteella kuitenkin väittäisin jonkin tyypeistä dominoivan henkilön tapaa osoittaa ja kokea empatiaa, toki tilanteesta riippuen.

Mutta mitä nämä empatian eri muodot ovat? 

Somaattinen empatia on taitoa tuntea toisen kokema fyysinen tunne omassa kehossa. Otetaan jo edellä käytetty esimerkki kaatumisesta – kun ystäväsi kaatuu ja lyö polvensa kiveen, konkreettisesti tunnet kivun myös omassa kehossasi. Jos tämä piirre on vahva, voi henkilö helposti sulkea omia kokemuksiaan välttyäkseen ahdistuksen ja kivun tuntemiselta. Tämä osui itselleni hieman turhan lähelle, terveisin vältän kaikkia kokemuksia jossa kivun tunteminen on mahdollista/joudun seuraamaan sitä sivusta…. Onneksi olen tunnistanut piirteen jo aiemmin, nyt kyseinen sai vain nimen.

Kognitiivinen empatia on taitoa ymmärtää, mitä toinen henkilö esimerkiksi tuntee ja mitä he saattavat ajatella. Tällöin yritämme kuvitella itsemme toisen tilanteeseen, osittain perustuen myös oletuksiin ja arvauksiin. Yleensä kognitiivinen empatia ilmenee järkiperäisenä, loogisena ja jos käytetään yksinään, voi kohtaaminen jäädä pintapuoliseksi vaikkakin helpottaa kommunikaatiota. Ajattelu ylittää konkreettisen tuntemisen ja kognitiivinen empatia toimii ihanteellisemmin esimerkiksi työympäristössä, jossa syvän tunnesiteen syntyminen ei aina ole välttämätöntä.

Emotionaalinen empatia on taitoa jakaa toisen henkilön tunteet. Vastoin kuin kognitiivisessa empatiassa, emotionaalisessa empatiassa vastaanottaja kokee konkreettisesti vastapuolen tunteet, eikä kyseinen perustu niinkään ymmärtämiseen vaan ensisijaisesti tuntemiseen. Tällöin pystytään muodostamaan syvempi tunneside. Perustason esimerkki on jos elokuvaa katsoessa herkistyt jonkin hahmon kokemuksista ja voit konkreettisesti tuntea hänen tunteensa. Tässä ilmenee hyvin myös emotionaalisen empatian kääntöpuoli – joissain tilanteissa jaetut tunteet voivat jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa, ellei näitä opi erottelemaan.

Myötätuntoinen empatia on taitoa tunnistaa koetut tunteet ja yhdistää nämä toimintaan sekä auttamiseen. Myötätuntoinen empatia yhdistää kognitiivisen empatian taidon ymmärtää ja emotionaalisen empatian taidon tuntea. Tällöin tilanne hahmotetaan kokonaisvaltaisemmin ja tämä saa meidät esimerkiksi tarjoamaan lounaan ystävällemme, jolla on murheita. Ei varmaan tarvitse sanoa, että myötätuntoinen empatia nähdään ihanteellisempana empatian muotona tunteiden ja ajattelun kulkiessa käsi kädessä.

Lisäksi on olemassa myös henkisen empatian termi, jolla tarkoitetaan usein laajempaa yhteyden tuntemista koko maailmaan. Voi ilmetä esimerkiksi ajattelemalla, että hyvän tekeminen edesauttaa yhteistä hyvää ja taito kohdella kaikkia samanarvoisesti korostuu.

Artikkeleita, joissa erot tarkemmin ja paremmin selitetty;
The three kinds of empathy: Emotional, Cognitive and Compassionate
There Are Actually 3 Types of Empathy. Here’s How They Differ–and How You Can Develop Them All
Are You Empathic? 3 Types of Empathy and What They Mean
Cognitive vs. emotional empathy
The Psychology of Emotional and Cognitive Empathy
Empatiasta tuli avain uupumuksesta toipumiseen – Millaista myötäelämistä sinä kaipaat eniten?

Keittiöpsykologin vapaa pohdinta – no olenko ei-empaattinen?

Jaa-a, tämäkin varmaan riippuu vastaanottajasta ja kukapa sen todellisuudessa tietää. 😀 Jokainen meistä on omalla tavallaan itsekäs, eikä tätä voi kieltää. Selvitettyäni tarkemmin erilaisia empaattisuuden muotoja kuitenkin ymmärsin, miten erilaisella tavalla ihmiset voivat empaattisuutta osoittaa. Tämän seurauksena ei ole ihme, että joissain tilanteissa toisen vastareaktio omaan ikävään kokemukseen ei välttämättä vastaa odotuksia. Voimmekin joissain tilanteissa harhautua luulemaan, ettei toinen ole empaattinen, vaikka todellisuudessa reagointitapa ei vain ole sitä mitä itse odotamme. Joillekin omien kokemuksieni kertominen voi näyttäytyä itsekkäänä, toisille taas luontaisena. Joissain tilanteissa tapa toimii paremmin, joissain huonommin – kaikki on tilannekohtaista

Kuten aiemmin totesin, olisi todennäköisesti ihanteellista pystyä hyödyntämään kaikkia empaattisuuden muotoja, mutta usein jokin muodoista saattaa olla dominoivin. Olettaisin muodon valikoitumiseen vaikuttavan myös lapsuuden kokemukset etenkin liittyen siihen, millaiseen empatian muotoon on tottunut. Voihan olla, että mikäli negatiivisia kokemuksia ollaan tarkasteltu pääsääntöisesti loogisen ajattelun kautta, voi olla haastavampaa konkreettisesti omaksua toisen tunteet ja toisin päin. Onneksi empatia on kuitenkin taito, jota voi kehittää ja ymmärtämällä mikä empatian muodoista on itselle dominoivin eri tilanteissa auttaa suuresti oppimisen tiellä. Toki ihanteellisinta olisi suunnata kohti myötätuntoista empatiaa, yhdistäähän se emotionaalisen ja kognitiivisen empatian, mutta en nyt lähtisi sanomaan etteikö kaikki osa-alueita kannattaisi kehittää.

Loppuun on pakko nostaa esille paradoksi nimeltä empatia ja sosiaalinen media. Paljon olen lukenut huolesta, miten some vaikuttaa lapsien empatiataitoon. Pystymmekö empatiaan, jos vain istumme ruudun toisella puolella? Tämä on kysymys, jonka haluan jättää nyt auki. Sillä kuten empatia itsessään, ei tähänkään kysymykseen ole yhtä vastausta. Toisaalta some voi lisätä empatiaa, sillä altistumme laaja-alaisemmin erilaisille kokemuksille ja ihmisille. Toisaalta taas empatia voi olla näennäistä sädekehän kiillottamista, jolla pyritään vahvistamaan omaa egoa. Sitä miten maailma ja ihmiset muuttuvat – ei voida tietää.

Summa summarum: Onneksi empatiaa voi kehittää ja olemme kaikki vain ihmisiä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että jos keskittyisimme reagointiin valmistautumisen sijaan kuuntelemiseen, on tällä jo suuri merkitys empatian kehittämisen tiellä. 

********************************

Piupau, pää aivan pyörällä kaikesta tästä tutkimustyöstä! Nostan hattua jokaiselle, kuka psykologiaa tai muuta vastaavaa opiskelee. Mielenkiintoista, mutta todella monialaista.

Nyt painan ”julkaise” ja suuntaan kohti olohuoneen sohvaa. Huippua viikkoa tyypit!

xx Krista

Nyt soi: Ashe – Moral of the Story

Lue myös:
Asioita, jotka ovat tuoneet minulle iloa
Ihanat, kamalat ennakko-oletukset
Elämäni kolme epäonnistumista ja mitä niistä opin (vai opinko mitään?)