Asioita, jotka ovat tuoneet minulle iloa

Seikkailut luontopoluilla, puiden silmujen huomaaminen ja sinivuokkojen  valloittaman metsämaiseman ihmettely. Kukkien, ei siis poliisien valloittaman  *rummun isku puujalkavitsin kunniaksi*

Pyöräily auringonpaisteessa pyörällä, jonka renkaan herra aviomies urhoollisesti korjasi vaimon (eli allekirjoittaneen…) hermoromahduksen jälkeen. Pyörän renkaan yllättävä puhkeaminen yllättäen on yksi ärsyttävimmistä asioista mitä tiedän! Etenkin jos tämä tapahtuu kaksi kertaa puolen vuoden sisään, tietenkään käyttäjässä ei ole vikaa. Krhm.

Raikkaan ilman hengittäminen (etenkin allergialääkkeiden jälkeen…)

Lintujen laulu, joka muistuttaa ajan etenemisestä – jopa niinä hetkinä kun tunnet maailman olevan pysähtynyt.

Värikkäät serpentiinit ja ilmapallot, joita ihmetellään vielä usean kuukauden jälkeen. 

Ensimmäinen kuntosalikäynti sitten viime marraskuun, ystävän lähettämien ääniviestien kuunteleminen ja niihin vastaaminen, työkavereiden kanssa terassilounaalla kuulumisten vaihtaminen, yksin kotona illan viettäminen ensimmäistä kertaa useaan kuukauteen, uusien biisien löytäminen, ystävien kanssa nauraminen, Oreo-kakku, herra aviomiehelle ostettu kortti joka laulaa ”You are simply the best”….

Muun muassa yllä olevat asiat ovat tuoneet minulle viime aikoina iloa. Olen nauttinut keväästä sydämeni kyllyydestä, toki niissä rajoissa kuin se on ollut maailman tilanteen nähden mahdollista. Lämpimät päivät ovat houkutelleet ulos aivan eri tavalla kuin viileämpinä aikoina ja lenkkipolut näyttäytyvät kirjaimellisesti eri valossa harmaiden aikojen jälkeen. Myös luonto vaikuttaa olevan puhkeamassa kukkaan ja jopa lähirantamme sorsilla on ollut keväinen meininki. Istuessamme viime viikolla rannalla ystäväpariskunnan kanssa, kulkivat sorsat luoksemme niin määrätietoisesti, että ajattelimme näiden nappaavan maassa olevat suklaat mukaansa. Mutta leipää tai pullaa parivaljakko taisi olla etsimässä, lopulta kun suuntasivat kohti lähimetsän suurta seikkailua. Pohdin, olikohan sorsa-pariskunta sama, joka välillä kävelee lenkillä ollessani luontopolulla vastaan…

Tiedän, että joidenkin elämä ei ole juuri muuttunut aiemmasta, mutta omalla kohdallani kevät on usein merkinnyt reissua edes toiselle Suomen paikkakunnalle. Tämä saa kuitenkin vielä odottaa ja kesällä unelmissani olisi niinkin pitkälle matkaaminen kuin Helsinkiin, ystävääni tapaamaan. Myös tuollainen vastaavanlainen haaveilu on tuonut päiviini iloa. Niin pienten kuin suurien asioiden haaveilu. Tiedättekö kun joskus sitä vain kaipaa jotain, mitä voi edes jollain tavalla ”odottaa” tulevaisuudessa. Vaikkei koko haave sitten toteutuisikaan, auttaa se innostumaan arjesta aivan eri tavalla. Luo uskoa tulevaan, toivoa.

Iltaisin minua on ilahduttanut niinkin tuore sarja kuin The Office (US). Huomaa lauseen sarkasmi, sarjahan on siis vuosilta 2005 – 2013 eli alkanut vuotena jolloin olin… 13-vuotias? Hullua! Pakko myöntää, että aluksi sarjaa aloitellessamme fiilis oli hieman ”anteeksi mitä”-kaltaisen pöyristynyt, mutta lopulta jäimme herra aviomiehen kanssa siihen koukkuun. Olen kaivannut kevyttä katsottavaa ja sitä The Office on juuri tarjonnut – mukavaa, leppoisaa, humoristista ja toki etenkin alkuun myös myötähäpeää herättävää ajanvietettä. Tosin on todettava, että mielestäni suurimmalla osalla hahmoista kehityskaari on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin myönnettävä viimeisen kauden olleen ainakin toistaiseksi hieman…. meh ja samojen juonikuvioiden toistavan itseään? No mutta, emme voi luovuttaa, viimeisessä kaudessa mennään jo. 😀

TV-sarjoista vielä hieman lisää. Odotan tällä hetkellä innolla The Bold Typen (Yle Areena, kunhan uusi kausi siis tulee), Youngerin (Cmore) ja Luciferin (Netflix) uusia kausia. Ja ne ovat aivan kulman takana, jeij! Lisäksi olen seurannut tiiviisti josko Cmore tarjoilisi viimein The Million Little Things-sarjan kolmannen kauden, mutta toistaiseksi ei ole ollut vielä onnea. Ehkä vielä joskus <3

Ja sitten TV-sarjoista kirjoihin. Hain tänään Elizabeth Gilbertin teoksen ”City of girls” ja odotan kyseisen lukemista suurella mielenkiinnolla. Voisin tänne blogin puolelle laitella kirjavinkkejä taas jossain kohtaa muutoinkin, vuoden ensimmäinen kvartaali on saanut lukutoukan sisälläni jälleen heräämään. Taisin jo aiemmin mainita lukeneeni mm. Holly Bournen ”Pretending” ja tälle myös edelleen lämmin suositus. Mutta kirjoista lisää omassa postauksessaan, ansaitsevat oman esittelynsä. 🙂

Nyt vetäydyn koneelta pois. Ehkä aloitan edellä mainitun teoksen lukemista. Tai sitten vain tehdä iltapalaa ja jatkaa herra aviomiehen kanssa The Officen katsomista. On muuten jännä miten itselläni on ollut niin kauan kuin muistan iltarutiini, joka pitää sisällään iltapalan ja jonkin TV-sarjan katsomisen. Tämä taisi alkaa jo lapsuuden kodista ja haluan todeta olevani erittäin onnellisessa suhteessa rutiinini kanssa. Toki toiset sanovat, että ajan voisi käyttää paremmin, mutta minä vastaan että ”pyh”. 😀 Olen koittanut ja mikään ei rentouta yhtä hyvin iltaisin, ainakaan tällä hetkellä. Mielestäni hyvin rakennettu TV-sarja toimii kirjan tavoin – saa mielen rentoutumaan, näkemään maailman eri perspektiivistä ja auttaa ymmärtämään eri näkökulmia tai motiiveita toimien takana. Niin kirjoissa kuin TV-sarjoissa ja/tai elokuvissa itseäni viehättää juuri eri näkökulmien löytäminen. Sekä tietysti sen ymmärtäminen, miten aina on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä – tätä tulisi käsitellä rikkautena, ei tuhoavana voimana.

Vielä ennen koneen sulkemista pakko todeta – nykyisin useat meistä ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa, valmiina reagoimaan kaikkeen. Olen itseasiassa käynyt tästä viime aikoina mielenkiintoisia keskusteluita. Jos esimerkiksi ennen vanhaan insinöörit kuljettivat piirtämänsä kuvat asiakkaalle pahvisessa ”tötterössä” (johan on taas termi :D), tapahtuu nykyisin kaikki virtuaalisesti ja muun muassa palautteen saaminen on huomattavasti nopeampaa kuin ennen. Palautetta ja tämän myötä korjauksia myös odotetaan nopeammin, puolin kuin toisin. Aina pitäisi ”reagoida” ja sitten jos vastausta ei kuulu, ihmetellään miksi ei vastata. Reagointinopeus ja palautteen nopeampi antaminen ovat asioita, josta voisin kirjoittaa myöhemmin postauksen, se on mielenkiintoinen aihe se!

Mutta takaisin hälytysvalmiuteen. Edellä mainitun ja monien muiden esimerkkien perusteella on mielestäni ensisijaisen tärkeää löytää elämään niitä asioita, jotka saavat kyseisen tilan laskemaan ja muistuttavat siitä, miten jokainen meistä on pieni pala suurta maailmankaikkeutta. Ja miten on ok myös vain olla eikä kimpoilla edes takaisin, joko fyysisesti tai henkisesti. Itselleni kyseisiä ovat juurikin sarjat, elokuvat, kirjat ja toki myös musiikki ja kävelylenkit – toisille nämä ovat jotain aivan muuta. 

Näihin tunnelmiin – leppoisaa toukokuun ensimmäistä viikkoa. Tämä oli jälleen tällainen ”höpöhöpö”-postaus, mutta joskus tarvitaan ”höpöhöpöä”, jotta sitä pystyy kirjoittamaan syvällisempiä pohdintoja. 

Ja hei jännitys tiivistyy – saadaanko loppuviikosta valkoinen lumipeite juuri kun hehkutin keväisestä säästä? 😀

xx Krista

Nyt soi: Jolene – Dolly Parton (Janet Devlin cover)

Lue myös:
Hyvä, paha ja some
Hyvä, paha ja some – osa 2
Ihanat, kamalat ennakko-oletukset

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *