*Kirmaamassa kulttuurin huumassa kukkapellolla vai miten se nyt meni*

Tällä viikolla se iski – kulttuurin jano.

Jano johdatti minut nopeasti Turun Kaupunginteatterin sivuille. Ilokseni huomasin Hobitti-näytelmän palanneen kesätauolta takaisin estradille. Vieläkin iloisemmaksi minut teki paikkatilanne ja herra aviomiehen nopeasti myönteinen vastaus. Paikkoja viikon näytöksiin oli myyty kiitettävästi, mutta tilaakin löytyi niin torstain kuin perjantain näytöksistä. Klikkailin lopulta itselleni ja herra aviomiehelle perjantain näytökseen liput ja parissa minuutissa rahat olivat lähteneet tililtäni ja liput kilahtaneet sähköpostiini.

Mutta millainen elämys meitä odottikaan? Siitä lisää seuraavaksi. Tosin lienee hyvä huomauttaa, että en ole aktiivinen teatterissa kävijä. Haluaisin kyllä olla kunnon kulttuuri-Krisse ja ehkä jonain päivänä olenkin. Mutta vielä en ole. Viimeksi kävin New Yorkin Broadwaylla katsomassa Anastasian vuonna 2018. Alla olevat ajatukset eivät ole siis ammattikriitikon tekstiä vaan täysin tavallisen ja satunnaisen teatterikävijän huomioita.

(Hobitti muuten ohitti Anastasian vaikuttavuudellaan 100-0, vaikka rakastinkin Anastasiaa.)

Mikä ihmeen Hobitti?

Turun Kaupunginteatterin Hobitti sai ensi-iltansa vuoden 2021 marraskuussa. Näytelmä perustuu J.R.R. Tolkienin Hobitti-fantasiakirjaan, josta on aiemmin tehty myös kolmiosainen elokuvasarja. Elokuvat julkaistiin Suomessa vuosina 2012-2014 eli herranjestas  aikalailla ja juurikin 10 vuotta sitten. Mikäli olet fantasia-intoilija ja tunnet Taru Sormusten Herrasta-konseptin, tiedät todennäköisesti myös Hobitin.

Tolkienin fantasiamaailmassa seikkailee niin hobitteja, peikkoja, örkkejä, haltijoita, ihmisiä kuin muita enemmän tai vähemmän todellisia olentoja. Hobitin keskiössä on nimensä mukaisesti hobitti nimeltä Bilbo Reppuli, joka vedetään velho Gandalfin toimesta mukaan seikkailuun kääpiö-klaanin kanssa. Seikkailun päämääränä on aarre, jonka luo päästäkseen seurueen on kohdattava erilaisia esteitä ja yllättäviä käänteitä – myös lohikäärme Smaug.

Hobitti ei ole Turun Kaupunginteatterin ensimmäinen kosketus Tolkienin kirjojen maailmaan, vaan vuonna 2018 teatterissa nähtiin Taru Sormusten Herrasta-näytelmä. Kaupunginteatterin sivujen mukaan Hobitin ”leuat loksauttavasta esillepanosta vastaavat tekijät Taru sormusten herrasta -menestysesityksen takaa. Kirjana ja elokuvina julkaistun tarinan on dramatisoinut Sami Keski-Vähälä ja sen ohjaa Mikko Kouki.” Mukana niin Hobitissa, kuin tietääkseni myös Taru Sormusten Herrasta-näytelmässä, olivat Turun Taideakatemian sirkuslinja.

Voit halutessasi lukea lisää täältä: Turun Kaupunginteatteri / Ohjelmisto – Hobitti.
Teaserin puolestaan löydätte täältä: Hobitti – Teaser

Ajatuksia näytelmästä

Kokonaisuutena Hobitti oli viihdyttävä ja mukaansatempaava vajaan kolmen tunnin kokonaisuus. Toki on myönnettävä, että ensimmäisten kohtausten aikana keskityin sopeutumaan suomenkieliseen puheeseen maailmassa, jonka olen tottunut olevan englannin kielinen. Noin kolmannessa kohtauksessa, seurueen lähtiessä seikkailulle ja toimintaympäristön siirtyessä Bilbo Reppulin kotoa muualle maailmaan, alkoi suomen kielikin kuulostaa normaalilta. Ensimmäisellä puoliajalla katsojaan tehtiin vaikutus, joka sai odottamaan sitä, mitä toisella puoliajalla olisikaan luvassa. Mielestäni molemmat puoliajat onnistuivat pitämään otteessaan, tosin toisella puoliajalla saattoi huomata loppua kohden kiireen tunnetta käsikirjoituksen puolelta.  Mikä on täysin ymmärrettävää, vaikka mieluusti esitystä olisin vaikka neljäkin tuntia katsonut.

Näyttelijöiden suorituksiin en voi sanoa muuta kuin, että hienoa työtä. Haluan kuitenkin antaa erikoismaininnan Turun Taideakatemian sirkuslinjan taiteilijoille. Heidän saapuessaan lavalle örkkeinä ymmärsi nopeasti, että nämä tyypit taitavat kyllä ylittää itseään fyysisesti jatkuvasti. Erilaiset hypyt ja muut temput saivat suun loksahtamaan auki ja heidän mukana olonsa vei näytelmän aivan erilaiselle elämyksen tasolle. Koreografiat oli selkeästi suunniteltu yllättämään katsoja kerta toisensa jälkeen ja heidän seuraamisensa oli yksinkertaisesti ilo.

Lavasteet, puvustus, valot ja äänet tekivät niin minuun kuin herra aviomieheen suuren vaikutuksen. Etenkin puvustuksen puolelta heti näytelmän alussa nähtävät peikot saivat tajuamaan, että Hobitti on suurtuotanto ja luultavasti myös budjetti on ollut suuri. Kohtauksien väliset siirtymät eri kulisseihin toimivat ja nostan hattua jokaiselle, joka lavasteita paitsi suunnittelee, myös liikuttaa esityksen aikana.

Välillä sitä huomasi ihmettelevänsä kuinka korkea Turun Kaupunginteatteri oikein onkaan. Niin isoja rakennelmia katosta välillä laskeutui.

Herra aviomiehen mukaan kaikki muu ylitti hänen odotuksensa, paitsi lopun taistelukohtaus. Taistelukohtauksen hän olisi toivonut olevan pidempi ja edes osittain eri tavalla toteutettu. Nyt taistelukohtaus oli toteutettu kyllä taiteellisesta, visuaalisesta ja ajankäytöllisestä näkökulmasta hienosti, mutta dramaattiset käänteet eivät vaikuttaneet tunteisiin kovinkaan vahvasti. Lisäksi omasta mielestäni näytelmän pari kohtausta olisi voitu käsikirjoittaa lyhyemmäksi ja kyseisen ajan voinut siirtää esimerkiksi taistelukohtaukseen. Jos jotakuta kiinnostaa kuulla, mitkä kohtaukset ovat kyseessä, niin saa ottaa yhteyttä – en halua tämän enempää paljastaa. 😄

Loppuarvio

Toistan itseäni, mutta kokonaisuudessaan Hobitti oli viihdyttävä ja mukaansatempaava spektaakkeli. Mikäli et ole käynyt esitystä vielä katsomassa ja rakastat fantasiaa, on tämä merkkisi varata liput. Tosin luulisin näytelmän olevan viihdyttävä myös heille, jotka eivät fantasiasta juuri välitä – näytelmä on visuaalista ilotulitusta. 

Loppuun haluan huomauttaa, että vaikka paikkamme parvelta olivat hyvät, olisi tämä näytelmä täytynyt nähdä ehdottomasti permannon ensimmäiseltä riviltä ja keskeltä. Lavasteet vaikuttivat jatkuvan vaikka kuinka syvälle teatterin uumeniin ja todennäköisesti aivan edessä olisi imautunut seikkailuun mukaan vieläkin vahvemmin. Toki on huomautettava, että Hobitti piti sisällään pari efektiä, jotka säikäyttivät ylätasanteeltakin ja luultavasti eturivissä olisin karjaissut ääneen. Eli ehkä oli loppujen lopuksi kaikkien näkökulmasta parempi, ettemme eturivillä istuneet.

Amatöörin arvosana (asteikko 1-5): ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tunnetila: Vaikuttunut

*****************

Nyt kun teatteri-kärpänen onkin puraissut kunnolla niin kysymys kuuluu – mitä mennä katsomaan seuraavaksi? Tampereen Kaupunginteatterin Anastasiaan on jo liput, mutta onko muita suosituksia Suomen teatterimaailmassa?

Aurinkoista syyskuuta kaikille!

x Krista

Nyt soi: Ed Sheeran – I see fire

Lue myös:
3 x ajatuksia herättävää podcastia (osa 3)
Kirjat, jotka olen lukenut tänä vuonna
Miten kävi kirjahaasteelle?