Wismar, huhtikuu 2019 – herra aviomiehen sen aikaisessa, toisessa työympäristöissä. Kaupunki oli niin kaunis, että kävelin aamupäivän aikana herran ollessa töissä reilu 10 000 askelta. Aika kului kauniita rakennuksia ihmetellessä.

Aurinkoista sunnuntaita tyypit!

Täällä ruudun toisella puolella ollaan terveinä ja hengissä, vaikkei postausta ole kuulunut lähes 3 viikkoon. Rehellisesti ilmaistuna ei ole vain huvittanut istua koneen äärelle – olen nauttinut vapaa-aikana aurinkoisesta säästä (+ yksi takatalvi mukaan lukien) sekä tehnyt kevään pääsykokeiden ennakkotehtäviä/muita vastaavia.  Edellä mainittujen ohella olen myös nollannut ajatuksiani kotitreenien, lukemisen, tv-sarjojen (A Million Little Things Cmorelta, ah olen koukussa) ja SIMS 4-pelin parissa. SIMS 4-peliin ostin itseasiassa kuluneella viikolla tarjouksesta lisäosia, Vuodenajat ja Yliopisto, ja sanotaanko vaikka näin, että kyllä siinä aivot nollaantuvat kun koittaa pysyä virtuaali-ihmisen yliopisto-elämän vauhdissa mukana… Nimimerkillä yksi SIMS opinnoissaan jo koeajalla reputtamisen seurauksena. 😀

Tänään tarkoitukseni ei kuitenkaan ole höpistä viime aikojen touhuista vaan tarinoista matkakuvien takana!  Kuvat ovat aina otoksia elävistä hetkistä, joista jokaisen takana on erilainen konteksti. Lisäksi tällaisina aikoina kun pisin mihin voi ja viitsii lähteä matkalle on viereinen metsä, tekee hyvää matkata kuvien kautta eri maisemiin – sohvalta käsin matkailu on oikein suotavaa ja turvallista. Ellei sitten erehdy ostamaan reissua, sitä en suosittele näin matkailualalla toimivana tekemään vielä hetkeen. Kyllä, ensimmäistä kertaa en suosittele ostamaan matkaa, mutta sitä enemmän kannustan suunnittelemaan ja haaveilemaan! Vielä tulee aika kun reissulle pääsee ja sitä varten on hyvä tehdä jo valmiit suunnitelmat, jotka ovat varausta vaille valmiina.

Mutta nyt aloitetaan – tarinoita kuvien takaa olkaa hyvät, satunnaisessa aikajärjestyksessä 🙂

Chiang Mai, huhtikuu 2018

Tämä kuva on Thaimaan Chiang Maista, joka oli osa ensimmäistä ja toistaiseksi ainutta työmatkaani vuonna 2018. Kuva on reissun loppupuolelta. Ennen kuvanottoa olimme kollegoiden kanssa pyöräilleet järkyttävän kovaa vauhtia noin 7 kilometriä oppaamme perässä. Päivä oli lämmin ja pyöräillessä hiki nousi pintaan kunnolla. Pysähdyimme hengähtämään eräälle yliopistoalueelle, ostimme kylmät juotavat kahvilasta ja istahdimme ihailemaan maisemia viheriölle, sekä tasoittamaan olotilaa. Oli alkuilta ja aurinko alkoi laskemaan luoden kauniin, rauhallisen tunnelman ympärillemme.

Sitä mitä ei kuvasta näe on, että istuimme todellisuudessa naama viheraluetta kohti missä paikalliset opiskelijat ottivat valmistujaiskuvia – oli hauskaa seurata heidän kuvanottoaan kylmää juomaa siemaillen. Muistan kyseisen tuntuneen elokuvan kohtaukselta, ei todelliselta elämältä. Tuossa hetkessä olin äärettömän onnellinen, hien määrästä sekä uhkarohkeasta pyöräilystä huolimatta. Työmatkan aikana jouduin haastamaan itseni niin monta kertaa, että oksat pois. Kuvanoton jälkeen jatkoimme pian matkaa ja olin aivan varma että jään auton alle 😀 No enpä jäänyt, onneksi.

New York, syyskuu 2018

Kuva on häämatkamme ensimmäiseltä viikolta. Olimme palaamassa aamupalalta hotellille ja yhtäkkiä tuuli yltyi. Hetkeä myöhemmin alkoi rankkasade ukkosen säestämänä. Menimme sadesuojaan pieneen ruokakojuun, joka oli tupaten täynnä ihmisiä. Joimme siellä juomat, vietimme sisätiloissa noin 15 minuuttia. Kun sade ei näyttänyt hellittävän totesimme, että antaa olla, niin sanotusti ”YOLO!”, ja lähdimme juoksemaan hotellille. Meillä oli herra aviomiehen kanssa niin hauskaa ja kuten Chiang Main kuva, myöskään tämä hetki ei tuntunut todelliselta elämältä 😀

Praha, syyskuu 2015.

Praha oli ensimmäinen yhteinen reissumme Tallinnaa lukuunottamatta herra aviomiehen kanssa (tuolloin herra poikaystävä) ja kommelluksilta emme välttyneet. Lufthansa perui paluulentomme ja saimme uuden lennon vasta päivää myöhemmälle, kiitos rakas anoppi avusta (Lufthansan linjoille ei päässyt läpi, jouduimme ostamaan uuden lennon). Varasimme yön pilkkahintaan eri hotellista, ja kyseinen osoittautui yhdeksi parhaimmista hotelleista missä olen ollut, yhä harmittaa etten muista sen nimeä. Maksoimme yöstä arviolta 30 euroa ja hotellin taso oli 5 tähden luokkaa (portieerit ja kaikki)?! 😀

Päätimme lisäpäivän kunniaksi käydä Pyhän Vituksen katedraalilla ja kyseinen oli ehdottomasti kaiken kävelyn arvoinen kokemus! En oikein tiedä miksi emme käyneet siellä aiemmin, taisimme vain olla kyllästyneitä kulttuuriin…?

Päivä oli kylmä ja tuulinen, muistan miten olin jäätyä Puolan Sopotin laiturilla. Enpä viellä tuolloin tiennyt, että kävellessäni laiturilta pois koristaisi sormeani uusi sormus ja herra poikaystävä olisi vaihtunut herra kihlatuksi… <3 Sopotilla on aina oma, erityinen paikka sydämessäni tapahtuneen johdosta, mutta lämmin suositus pienelle kaupungille muutenkin. Kaunis ja tunnelmallinen pala Puolaa!

Ottawa, syyskuu 2018

Oh Canada! Olit toinen osa häämatkaamme. Ottawa oli ensikosketuksemme Kanadaan ja kuten monet tietävät – rakastuimme maahan palavasti, vaikka tuollakin sää hieman yllätti. Kuva otettu hotellimme parvekkeelta, mutta vaikka tässä kuvassa on kaunis auringonlasku niin sää ei todellakaan ollut tällainen koko aikaa. Seuraavana päivänä kännykkäämme saapui tornado-varoitus ja sähköt katkesivat suurimmasta osasta kaupunkia. Lisää voitte lukea täältä: Syy siihen miksi emme suunnanneet Montrealiin

Emerald Lake, Yoho National Park, elokuu 2019

Toinen kertamme Kanadassa keskittyi kansallispuistoihin ja Albertan seudulle. Tämä järvialue oli itseasiassa jo British Columbian puolella, mutta päätimme huristella kyseiselle järvelle kuultuamme siitä niin paljon hyvää. Leukamme loksahtivat päästyämme paikalle – vesi oli todellakin niin sinistä, kuin mitä kuvissa olimme nähneet.

Paikan päältä vuokrasimme kanootin ja lähdimme useiden muiden tavoin soutelemaan. Tuntui absurdilta istua kanootissa sinisen järven keskellä, jylhiä vuoria tuijotellen. Emerald Lake oli muuten rauhallisin järvialue jossa kävimme ja sielläkin oli paljon porukkaa. Mutta kanootin vuokraus kannatti – siinä soudellessa sai hetken omaa rauhaa, mitä nyt välillä meinasi törmätä muihin soutajiin.

Hampuri, huhtikuu 2019

Olimme herra aviomiehen kanssa suuntaamassa Hampurin Hard Rock Cafe:hen ja nälkäkiukku oli nostamassa päätään. Mutta kerrankin kyseinen haihtui! Törmäsimme nimittäin matkamme varrella pari kertaa vuodessa olevaan tivoliin Hamburg DOM:n ja päätimme mennä fiiliksen mukana ja ihmetellä tunnelmaa hetkisen. Hetkestä tuli 45 minuuttia ja sanotaan vaikka näin, että kyllä se nälkäkiukku löysi tiensä luoksemme tivolialueen iloisesta tunnelmasta poistuessa… 😀 Mutta oli huippu kokemus ja itseasiassa kiukku oli jopa harvinaisen hallittava tuona iltana haha.

Lontoo, huhtikuu 2019

Vuosi 2019 oli todellinen reissuvuosi – reissuja tippui eteen eikä niistä voinut kieltäytyä! Tämä kuva on perhematkalta  (feat. isä, veli ja sisko) Lontooseen ja kyseinen reissu oli nopea, mutta aivan mahtava. Reissumme aikana kävimme muun muassa Shawn Mendesin konsertissa O2-areenalla. Muistan miten ”vanhaksi” tunsin itseni tuolla, keski-ikä oli noin 10 vuotta itseäni nuorempi, mutta eipä tämä haitannut konsertista nauttimista. En ollut juurikaan kuunnellut kyseistä artistia, mutta sanotaanko vaikka näin että konsertin jälkeen en muuta hetkeen kuunnellut… Tunnelma vei mukanaan ja biisit kuljettivat itseni johonkin ihmeellisen pohdiskelutilaan – mietin vain elämääni ja biisien sanoja. Kuulemma sama kävi veljelleni, joka on viitisen vuotta minua nuorempi. Sitä vain kuunteli musiikkia ja antoi ajatuksen harhailla sen mukana – ihana ilta.

***********************

Sellaisia tarinoita näiden kuvien takaa!  Toivottavasti nämä tarinat saivat mielenne irtautumaan arjesta – paljon aurinkoa uuteen viikkoon <3

Plus kuten aina muistakaa – tänään on loistava päivä olla juuri sinä.

xx Krista

Lue myös:
8 x tapahtui Lontoossa
Kanada; ensitunnelmat maasta, jolta en odottanut mitään
Kuvamuistoja Hampurista