Heippa kaikille!

Mitenkäs elämä on rullaillut? Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja lähipiirinne myös 🙂

Itselläni tämä poikkeustilassa eläminen on sujunut yllättävän kivuttomasti. Toki kaipaan vapaata liikkuvuutta sekä normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Mutta näin yleisesti ottaen kaikki on sujunut vallan mallikkaasti. Epäilen, että suurin syy tähän on tuo toinen osapuoli, joka on samassa tilanteessa, kuten myös henkilökohtaisen vastuun kantamisen tunne. En pelkää sairastumista, mutta en halua myöskään levittää virusta. Jos se siis vaikka itsellä oireettomana olisi. Vaikka en kuulu riskiryhmään, niin moni muu kuuluu ja haluan tehdä osani, jotta tästä selvitään voittajina mahdollisimman nopeasti ja vähin ”vaurioin”.

Ajattelin näin loppuviikon kunniaksi kirjoitella hieman viime aikojen kuulumisia ja tekemisiä. Sellaista rentoa kuulumisten kertomista, kuten tavallisina aikoina –  mitä sitä onkaan tullut puuhailtua?

Viime aikoina olen…

… tehnyt etätöitä epäergonomisesti keittiöpöydän äärestä. Kuten varmasti monet muutkin. Ja ai että kun kaipaan sähköpöytää ja toimistolle menemistä! Mutta en valita, olen onnekas tehdessäni yhä töitä ja kotona työskentely ei ole edes kaikille mahdollista. Tosin jonkinlainen ”lomalle lompsis” on tiedossa, mutta tämän toteutuksesta ei ole vielä 100% tietoa. Kyseinen ei yllätä näin matkailualalla työskentelevää yhtään – ei tarvitse olla ennustaja, jotta tämän osasi arvata. Henkilökohtaisesti otan asian tällä hetkellä suhteellisen rennosti. On olemassa asioita joihin voin vaikuttaa ja sitten on asioita joihin en voi. Ja tämä kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Toki hermoromahduksen asiasta sain jo muutama viikko takaperin ymmärtäessäni tilanteen, mutta tämän jälkeen mielessäni naksahti. Ymmärsin, että se tulee mitä on tullakseen ja sillä mennään.

… innostunut kotitreeneistä ja juoksemisesta. Edellisessä postauksessa listasin Internetin syövereistä löytyviä kotitreeni-suosituksiani ja näitä olen tehnyt aktiivisesti noin 4-5 kertaa viikossa. Olen yllättynyt miten innoissani olen kotitreeneistä ollut ja miten hyvin motivaatio on pysynyt yllä. Olen aina ajatellut olevani laiska kotona treenaaja, mutta pyh – eihän näin ole! Haluan tosin sanoa, että mikäli joutuisin keksimään treenit päästäni, ei siitä tulisi mitään. Heiluttelisin raajojani hetken ja siinä se. Mutta kun ruudun toisella puolella toinen tekee mukana niin tuntuu kuin olisi ryhmäliikuntatunnilla. Sitä ei vain halua luovuttaa.

Kotitreenien ohella olen edelleen aktiivisesti ulkoillut, turvavälejä kunnioittaen. Onni on asua seudulla, jossa tilaa ja metsää riittää. Lisäksi juoksua on tullut harrastettua pitkästä aikaa viikottain. Edelleenkään en siitä nauti, mutta sitä ei voi kiistää etteikö juoksulenkin jälkeen olisi aivan mahtava olo! Siis sen ”kuolen”-olotilan jälkeen…

… ostanut treeni-intoa tukevia välineitä kotiin. Viime viikonloppuna lunastin (jälleen) Les Mills On Demand-palvelun kuukaudeksi – 800+ treeniä verkossa, ja hinta noin 15EUR/kk. Ei millään tavalla paha hinta, kunhan vain muistaa treenejä tehdä 😉 Ja ai niin unohdin aivan kertoa! Pari viikkoa sitten tilasin (ja ostin itse) kotiinkuljetuksella myös 50 kilogramman tanko+levypainosetin (Minimani-verkkokaupasta). Herra Aviomieskin on ollut kyseisestä kiitollinen. Toki näin pienkerrostalossa asuvana ei voi ihan miten vain painoja viskoa, mutta kulmasoudut, pystypunnerrukset ja sun muut sujuvat helposti hiljaisuudessa. Plus nyt voin yhdistää Les Millsin ja painot – Bodypump ja Grit Strength täältä tullaan!

(Huomautan nyt, että liikunta on itselleni enemmän henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kulmakivi ja tässä suurin syy miksi yritän parhaani mukaan ylläpitää normaalia rytmiä. On myös täysin ok loikoilla, eli älkää ottako paineita jos liikunta ei kiinnosta tällä hetkellä sitten yhtään. Tehkää sitä mistä nautitte ihmiset!)

… kulkenut meikittömänä päivästä toiseen. Ainoastaan kulmia olen pitänyt kuosissa isoäidin ohjeita kunnioittaen, sekä hullutellessani sipaissut kasvoille Lumenen kevyesti sävyttävää seerumia. Iho on ollut meikittömyydestä kiitollinen. Miltäköhän tuntuu laittaa ripsiväriä pitkästä aikaa, saati pestä silmämeikkejä pois? En tiedä, enkä tiedä haluanko enää koskaan tietää… 😀

… elänyt mukavuus edellä. Oodi treenitrikoille ja collegepaidoille. Aluksi yritin pitää farkkuja, mutta eihän siitä mitään tullut. Joustavaa sen olla pitää!

… ihastellut pääministeriämme. Oi Sanna Marin – olet mielestäni niin loistava esikuva nuorille ja vanhemmillekin. Hän on mielestäni hoitanut tilanteen niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi hoitaa.

… naureskellut TikTokin videoille. Tämä kohta sopii sanontaan ”älä koskaan sano en koskaan”. Vielä kaksi kuukautta takaperin olin aivan varma, etten TikTokia koskaan asentaisi. En oikein ymmärtänyt koko sovellusta ja tanssivideoiden hehkutusta. Mikä niissä nyt niin hauskaa oikein olisi? Noh, sitten viime viikolla tylsyyden keskellä latasin sovelluksen. Ja se oli menoa sitten. Toki sovelluksessa on paljon videoita, joista huomaan välillä sisäisen ”mummoni” nousevan esiin. Omat suosikkini eivät löydykään tanssivideoiden keskuudesta (ellei ole oikeasti superhyvä tanssija) vaan videoista, joissa esimerkiksi ihminen on naamioitunut pihakasviksi ja juoksentelee teiden yli piiloutuen katseilta. 😀 Että sellaista haha.

… hakenut takaisin koulun penkille. Kyllä luitte oikein. Ajattelin hakea kuluttamaan jälleen koulun penkkejä ylemmän ammattikorkeakoulun opintojen parissa. Vielä kun saisi palautettua (ja tehtyä) ennakkotehtävän 8.4 mennessä niin hienoa… Mutta tästä lisää mikäli tähdet ovat kohdillaan. 😉

… nauranut Yle Areenan Moderneille miehille. Ai että siinä on hyvä sarja! Suosittelen lämpimästi, herra aviomieskin on koukussa kyseiseen sarjaan. Ehkä siitä saa sitä kuuluisaa vertaistukea? 😀 Emme yleensä juurikaan katso kotimaisia sarjoja,  en tiedä miksi. Mutta näin epävarmoina aikoina niistä tulee jotenkin ihanan ”turvallinen” olo. Tiedättekö, sellainen kotoisa, vilttiin kääriytynyt, pehmeä fiilis?

Että tällaista tänne ruudun puolelle! Mitä te olette puuhailleet?

Ja muistakaa – joskus on parasta ottaa iisisti. Keskittyä asioihin joista oikeasti nauttii ja ottaa ilo irti näin epävarmoina aikoina kiireettömyydestä. Toki varmasti osalla on yhä aivan mieletön kiire, johtuen esimerkiksi työnkuvasta tai perheen pienempien ollessa kotona tuomassa lisävauhtia työpäiviin. Lisäksi tulevaisuus saattaa ahdistaa. Toistan nyt itseäni, mutta on olemassa asioita joihin voi vaikuttaa ja sitten on asioita joille ei voi mitään. Henkilökohtaisesti toivon mentaliteetin pysyvän itselläni, mutta voin sanoa että toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Joskus vain ahdistaa. Ja se on täysin ok, kukaan ei ole tunteidensa kanssa ikinä yksin. Vaikka siltä tuntuisi. Aina on olemassa toinen, joka jakaa kokemasi tunteet.

Paljon tsemppiä viikkoon kaikille – ja muista, että tänään on loistava päivä olla juuri sinä. Vaikka ei siltä tuntuisi.

xx Krista <3

Lue myös:
Perjantain ilon aiheita
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa
Hiki pintaan kotitreeneillä- omat suositukseni (ja hieman levottomia kuulumisia)