Heippa kaverit – täällä ollaan yhä, blogihiljaisuudesta huolimatta. Postaamatta olin yhdeksän päivää, mutta tapahtumien varjossa tuntuu kuin viime postauksesta olisi jo yli vuosi. Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että 2020 on ollut aikamoinen – viimeiset kolme kuukautta ovat tarjoilleet tapahtumia usean vuoden edestä.

Postaustauon aikana olen käynyt läpi monenmoisia tunteita. Niin kuin varmasti moni muukin siellä ruudun toisella puolella. Olen tuntenut ahdistusta, pelkoa, jopa surua. Epävarmuutta siitä, mitä huominen tuo tullessaan – mitä käy useille työpaikoille sekä globaalille yhteiskunnalle. Miten riskiryhmässä olevat pärjäävät tai miten terveydenhuollon henkilökunnan jaksaminen ja kapasiteetti riittävät. Miten meidän matkailualan työntekijöiden voimavarat riittävät – puskemme täysillä eteenpäin tietäen että hiljaisuus iskee väistämättä kaaoksen jälkeen? Aivoissa on siis käynyt aikamoinen kysymysmerkkien kuhina, eikä niihin tietenkään ole ollut vastauksia. Olen yleisesti ottaen positiivinen ihminen, mutta viime viikkojen uutisten seurauksena meinasin menettää toivoni, aivoni kävivät ylikierroksilla. Teki sananlaskun mukaisesti mieli heittää kirves kaivoon ja käpertyä sohvalle itkemään.

Tässä kohtaa huomautan – meinasin. Meinasin menettää toivoni. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kiitos… vesivahingon.

Kyllä luit oikein. Vesivahinko palautti uskoni parempaan huomiseen. Niin koomiselta kuin se kuulostaakin. Viime sunnuntaina huomasimme kyseisen toista makuuhuonetta siivotessamme. Bongasin tämän ensin itse ja kaunistelematta kupristuneen seinäpinnan nähdessäni suustani pääsi hienostunut ”voi v****”. Kyllä muuten teki mieli hyppiä tasajalkaa. Hetken siinä kiroiltuani tilanne alkoi lopulta vain naurattamaan. Oloni keveni, sisälläni alkoi kuplimaan pitkästä aikaa puhdas, koko kehon täyttävä ilo. Olin ollut niin stressaantunut, että tuo seinän kupru vain kruunasi kaiken ja sai minut ymmärtämään seuraavan;

Elämässä on asioita, jotka ovat poissa omista käsistäni. Joihin en voi vaikuttaa. Voin kuitenkin vaikuttaa siihen miten nämäkin tilanteet koen – keskitynkö ratkaisuun vai ongelmaan. Lisäksi voin vaikuttaa siihen levitänkö ympärilleni lisää ahdistusta vai olla se tyyppi, joka tsemppaa kaikkia eteenpäin ja sanoa että yhdessä tästä selvitään.

Olen päättänyt valita jälkimmäisen. 

Eilen töistä kotiin kävellessäni ja Aurajokea tuijotellessani sisälleni syttyi myös se lähes menetetty tunne kaiken ilon rinnalle. Tunsin toivoa. Asiat eivät muutu yhdessä yössä, kaikkeen en pysty itse vaikuttamaan. Mutta voin vaikuttaa siihen, miten elämän näen ja miten itse toimin vaikuttaakseni asioihin positiivisesti. Niin henkisellä kuin konkreettisemmalla, tekojen tasolla.

Haluankin nyt sanoa kaikille teille siellä ruudun toisella puolella, että kyllä tästä selvitään. Ennemmin tai myöhemmin. Oma mottoni on nyt viime päivinä ollut vanha kunnon ”Eteenpäin sanoi mummo lumessa”. Tehdään kaikki oma osamme yhteiskunnan hyväksi – yhdessä olemme vahvempia. Syödään terveellisesti, liikutaan mahdollisuuksien puitteissa (lupaan pistää omat treenisuositukseni jakoon!), soitellaan läheisille ja pidetään huolta muista. Nautitaan tunteesta, että nyt ei ihan oikeasti ole kiire paikasta toiseen. Muistetaan, että kaikilla ei ole mahdollisuutta etätöihin (vaikka some täyttyykin näistä päivityksistä nyt) ja tuetaan yrittäjiä parhaamme mukaan – isoillakin yrityksillä on haasteita, joten entäs ne pienet?

Ja näin matkailualan ihmisenä toivon, että mahdollisuuksien puitteissa valitse reissun siirtäminen peruuttamisen sijasta – sillä on iso merkitys koko alan kannalta. <3

********************

Paljon tsemppiä viikkoon ja hei – kaiken tämän kaaoksen keskellä on loistava päivä olla juuri sinä. Ja jos ahdistaa, niin väriä kehiin, vaikka pipon muodossa. Itse vannon nyt tuon pinkin pipon nimeen. 

xx Krista

Psst. Vesivahinko johtuu isännöitsijän mukaan todennäköisesti elementtisaumojen pettämisestä, mutta tätä selvitellään. Katsellaan millainen projekti tulee 😀

LUE MYÖS:
Perjantain ilon aiheita
5 x harrastelijan vinkkiä, miten liikunnasta tulee (ja tuli) rutiini
3 x ajatuksia herättävää podcastia