Viikon valitusvirsi (jotta ensi viikko olisi parempi)
No johan oli viikko. Tai oikeastaan toistaiseksi voidaan puhua vielä koko vuodesta – johan on ollut vuosi. Onneksi ollaan vasta alkutaipaleella.
Pyrin pitämään blogin mahdollisimman positiivisena ja iloisena paikkana. Kaiken lisäksi julistin reilu viikko takaperin, että vuosi 2020 on hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen kehityksen vuosi. Aluksi pohdin onko valittamisen ympärille perustuva postaus millään asteella ideologiaa kuvaava. Hetken ajatusta pyöriteltyäni totesin, että on. Ehdottomasti. Nyt varmaan osa siellä kohottaa kulmiaan ja kysyy ”miksi”. Miten negatiiviset tuntemukset liittyvät millään asteella hyvinvointiin tai henkilökohtaiseen kehitykseen?
Vastaus on yllättävän simppeli: ilman negatiivisia tuntemuksia ei synny henkilökohtaista kehitystä. Näin ainakin itse koen. Vaikka negatiiviset tuntemukset ovat rasittavia ja pitkän päälle ottavat enemmän kuin antavat, piilee niissä valtava voimavara. Jos vain tämän haluaa huomata. Ilman kyseisiä emme kyseenalaistaisi omaa toimintaamme, emme tuntisi positiivisia tunteita yhtä voimakkaasti, emmekä myöskään ymmärtäisi muita negatiivisten tuntemusten kanssa kamppailevia henkilöitä.
Tunteet tekevät meistä ihmisiä – niin negatiiviset, positiiviset kuin neutraalit.
Kehtaan väittää olevani peruspositiivinen ihminen ja ehkä siinä on osasyy miksi näen negatiiviset tunteet ennemmin voimavarana kuin maahan vetävänä voimana. En sano pitäväni negatiivista tuntemuksista, mutta olen niistä myös kiitollinen. Takanani on toki aikakausia, jolloin sisäinen pessimistini kaahaa vauhdilla optimistin ohi. Silloin muuten oikeasti tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Koska en ole perusluonteeltani pessimisti, minulle heräsikin kysymys – kokevatko perusluonteeltaan pessimistin suuntaan kallistuvat negatiivisia tunteita/pettymyksiä yhtä raskaasti? Tai positiiviset tunteet – tuntuuko silloin siltä kun sydän räjähtäisi ilosta vai varautuuko samalla jo mielessään tulevaan ongelmaan? Onko siellä ruudun toisella puolella joku, kuka osaisi tähän vastata? Itselleni pessimismi on haastavina hetkinä enemmän ”puolustuskeino”, koska olen huomannut epäonnistumisten silloin niin sanotusti sattuvan vähemmän. Mutta toimiiko kyseinen samalla tavalla jos on luonteeltaan ennemmin pessimisti kuin optimisti?
Okei – näköjään minun kannatti tulla kirjoittamaan tänne, koska aloin valittamisen sijasta pohtimaan taas elämän ihmeitä 😀 Mutta mikäs minua on tällä viikolla ja oikeastaan koko tänä vuonna niin kauheasti ärsyttänyt?
1. On-Off-suhde flunssan kanssa
Tämä suhde alkoi vuoden ensimmäisinä päivinä ja on näiden vajaan parin viikon ajan ailahdellut menemään edestakaisin miten huvittaa. Ensin kroppani huutaa lepoa, sitten kun on terve olo niin anoo urheilua ja tämän jälkeen kun on muutaman päivän ajatellut olevansa terve, niin vedetään täyskäännös ja palataan lähtöruutuun. Flunssa ei olekaan vielä ohi, heh heh!(…) Kuumetta ei ole ollut, mutta fiilis on sellainen flunssaisen väsynyt. En osaa selittää tunnetta paremmin, mutta ehkä ymmärrätte mitä ajan takaa. Kuumetta minulla on noin kerran viidessä vuodessa, joka on omalla tavallaan todella ärsyttävää – roikun sellaisessa kipeän ja terveen välimaastossa viikkoja. En ole terve, mutta en myöskään kunnolla kipeä.
2. Yskänrokko huulessa
Ulkona lämpötilat ovat heitelleet miten sattuu ja tuuli on ollut ystävämme useina päivinä. Iho on kuiva ja tuntuu, etteivät mitkään rasvat riitä tuomaan tarvittavaa kosteutusta. Yleensä tällaisissa sääoloissa osaan jo odotella kihelmöivää tunnetta huulessa ja olinkin yllättynyt, että yskänrokko alias huuliherpes iski vasta viime viikolla.
Olen alkanut käyttää kyseisestä nimitystä yskänrokko, koska jos sanon herpes niin ihmiset pomppaavat viisi metriä taaksepäin ja ajattelevat sitä sukupuolitautia. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan huulessa olevasta kipeästä viruksesta, jonka sain ensimmäisen kerran jo reippaasti alaikäisenä. Viime viikonloppuna ylähuuleni näytti siltä kuin olisin tappelussa ollut. Oli siis todella hemaiseva olo. Ensimmäiset päivät ovat tuossa aina ne pahimmat niin tuntemusten kuin näkönsä puolesta, onneksi ne iskivät viikonloppuna kun sai vain olla kotona. Vinkki vitonen – sinkkivoiteella turvotusvaiheesta pääsee nopeammin eroon.
3. Ääni sanoi ”se on moro!”
Toinen mitä osaan odottaa tällaisissa sääoloissa on äänen katoaminen. Viikon verran olen sitä odotellut ailahtelevan flunssan ja kurkkua kuristavan tunteen vuoksi. Eilen ääneni sitten päätti häämessuilla töissä olemisen jälkeen sanoa ”byebye” ja tänään olen kuulostanut raakuvalta linnulta. Ei tämä muuten haittaisi, mutta ensi viikolla olisi vielä pari tapahtumaa jossa pitäisi pystyä edustamaan. Tänään ruokavalioni on koostunut pääsääntöisesti alla olevan kuvan tuotteista, inkivääristä, chilistä ja valkosipulista. Plus ensimmäistä kertaa ikinä kurlailin suolavedellä, oi nam… Lisäksi on rasittavaa, että muutoin koen olevani jo täysin terve. Jos vain ääneni saisin vielä takaisin argh.
*******************
Kuten ylläolevista saattaa huomata, on ärsytykseni pohjimmainen syy se, että yhden terveysongelman poistuessa toinen on tullut heti tilalle. Terveysongelmani eivät ole isoja, mutta sanotaanko näin että kyllähän nämäkin pistävät ärsyttämään pidemmän päälle. En ole päässyt urheilemaan säännöllisesti ja näin ollen en ole saanut purettua stressiä kunnolla. Urheilu on itselleni parasta stressin hallintaa kirjoittamisen ohella – kun en pääse tekemään jotain fyysistä vastapainona toimistotyölle, yleinen fiilikseni laskee huomattavasti. Niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Nykyisin en halua enää valittaa ”voi että kun turvottaa”. Vaikka kyllä muuten turvottaa. 😀 Etenkin viime viikolla kun naisten vaivat tekivät kaiken kukkuraksi vielä kuukausittaisen vierailunsa. Olo oli TODELLA hemaiseva, kun huulessa oli rupi yskänrokon vuoksi, yleinen olotila aivan maassa ja kaiken lisäksi vielä vuosin verta. Sentään ääni toimi vielä tuolloin haha. Mutta en halua valittaa turvotuksesta, koska en halua ”parjata” omaa vartaloani. Olen tehnyt tätä aikoinani aivan liikaa ja siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä sekä liikaa peiliin tuijottamista. Maailmassa on niin paljon muutakin, kuin oma napa.
Näin postauksen loppuun haluan vielä kertoa armollisen ajatuksen, jonka kuulin Jonathan Fieldsin Good Life-podcastin jaksossa ”How to Live a Good Life”. Jaksossa kumottiin olettamuksia siitä, millaista on hyvä elämä. Eniten itselleni jäi mieleen kohta ”Good life is a happy life” ja mitä Fields tähän totesi.
Ilo ja onnellisuus ovat asioita, jotka koemme ja tunnemme hetkellisinä välähdyksinä. Ne eivät ole pysyviä. Hyvä elämä ei tarkoita ainoastaan iloa päivästä toiseen – se on myös kaikkea muuta.
Huh kun helpotti! Mitenkäs teillä on viikko sujunut? Ainakin aurinkoa nähtiin jo hieman tällä viikolla. 🙂
Lempeämpää ensi viikkoa!
xx Krista
PS. Tänään, eilen, huomenna ja aina huomisen jälkeen on hyvä päivä olla juuri sinä.
Lue myös:
Kolme arkista kiitollisuuden aihetta
Perjantain ilon aiheita
Ihan hyvää, kiitos kysymästä
Rakastan persoonallisuustestejä. Rakastan miten kyseiset antavat perspektiiviä omaan tekemiseen. Persoonallisuustestit auttavat hahmottamaan omia vahvuuksia, mutta myös kompastuskiviä eri tilanteissa. Toki testit eivät koskaan ole 100% totuus, sillä jokainen maapallon päällä asteleva henkilö on aina oma yksilönsä. Testeissä meidät jaotellaan aina eri ryhmiin, ihmiselle ei ole olemassa omaa lokeroa johon kukaan muu ei näissä mahdu. Jos haluaisimme täysin yksilöidyn persoonallisuus-analyysin, vaatisi tämä täysin yksilöidyn kokeen, useasta eri perspektiivistä katsottuna. Mutta jos kysytte minulta, niin ”yleisillä” persoonallisuustesteillä pääsee oikein loistavasti alkuun henkilökohtaisen ymmärryksen tiellä.
