Perjantai-terkut olohuoneen sohvalta! Ensimmäinen työviikko loman jälkeen hujahti vauhdilla ja flunssan sain jollain ihmeen kaupalla taltutettua muutamassa päivässä. Maanantaina tosiaan lähdin ensimmäistä kertaa näiden kahden vuoden aikana kotiin lepäilemään kesken työpäivän. Tiistaina niiskutin vielä, mutta olo oli huomattavasti parempi joten suuntasin takaisin toimistopöydän ääreen. Ja siinä se tauti sitten olikin (toivottavasti).

Tämän postauksen kuvat ovat Kanadan reissumme ”järvi-visiiteiltä”. Kuvien vesi on niin sinistä, että voisi luulla kuvanmuokkausohjelmien laulaneen – mutta ei! Itseasiassa 90% kuvista en ole käsitellyt lainkaan, paria olen kirkastanut. Veden sinisyys johtuu siis ympärillä olevista vuorista ja jäätiköistä, ei Photoshopista. Itsekin ennen reissua ajattelin, että vissiin on niin sinistä vettä kuin kuvissa näkyy, mutta kyllähän se oli. Nyt kuulostan todella koomiselta, mutta kun ensimmäistä kertaa näin järven niin meinasin pudota auton penkiltä ja hihkuin kuin lapsi karkkikaupassa. 😀

Vierailimme kolmella järvellä – Emerald Lakella, Peyto Lakella ja Lake Louisella. Jälkimmäinen oli kaikista turistisin, mutta toki vaikuttava. Emerald Lake, josta yllä olevat kuvat ovat, oli huomattavasti rauhallisempi ja vuokrasimme kanootin noin CAD80 tunniksi. Kallista hommaa, mutta Lake Louisella (kuvat alla) vastaavanlainen vuokraus olisi kustantanut CAD140 (ainakin jos nettiä on uskominen, noin 110€ siis).

Siinä soudellessa ei voinut kuin vain ihmetellä maailmaa ja sen ihmeellisyyttä. Veden kirkkaus oli uskomatonta ja ympärillä kohoavat jylhät vuoret korostivat kauneutta entisestään. Olo oli kuin pienellä ihmisellä ison universumin keskellä. Niin kuin sitä onkin.

Kanoottiin olisi voinut nukahtaa, mikäli jokaisesta ekstra tunnista ei olisi tullut uusi CAD80 kulu… 😀 Emerald Lake on muuten British Columbian provinssin puolella (eli samassa provinssissa kuin Vancouver), puolestaan Peyto Lake ja Lake Louise Albertan provinssissa. Emeraldille ajaessamme kello siirtyikin tunnilla eteenpäin ja palatessamme kello siirtyi taas tunnin taa.

Lake Louiselta on mahdollisuus vierailla myös Moraine Lakelle, mutta siellä emme ehtineet tiiviin aikataulumme vuoksi poiketa. Todettakoon, että herra aviomies luuli ennen matkaamme kansallispuistojen tarkoittavan vähintään 15km päivässä kävelyä suuntaansa, jotta pääsee hienoille näkymille… Tämän vuoksi päivämme olivat kovin rajatut Banffin ja Jasperin kansallispuistojen osalta 😀 Toki pitkiä vaellusreittejä löytyy, mutta ennen kaikkea 1-3 kilometrin reittejä on mistä valita. Herra aviomies yllättyi siis erittäin positiivisesti ja totesi jo ensimmäisenä puistopäivänä, että olisi voinut sittenkin viettää 7 päivää näissä (vrt. 3-4 päivää). Muistakaa tämä siis omaa reissua suunnitellessanne 😉

Vinkki vitonen – kannattaa jättää suosiolla auto kauempana olevalle parkkialueelle johon ohjataan tienvarsikylteillä  ja hypätä sieltä bussikuljetuksen kyytiin (n. CAD2/hlö), kohti Lake Louisea ja Moraine Lakea. Ajoimme nimittäin Lake Louisen ohi 10:00 aamulla ja tuolloin parkkipaikat olivat aivan järven vieressä täynnä. Porukkaa siis riittää, etenkin sesonkiaikaan. 

Peyto Lake (kuvat yllä) on muistaakseni yksi sinisimmistä järvistä, ellei jopa sinisin. Todella rauhallinen alue, verrattuna Lake Louiseen ja jopa Emerald Lakeen. Pienen kävelyn joutuu tekemään, noin 20 minuuttia, että pääsee ihastelemaan näkymiä ylhäältä käsin. Kuulin tuolla bajamaja-jonossa odotellessani huhua, että joku oli nähnyt täällä myös karhun. Mehän emme yhtään karhua nähneet, mutta kyllä niitä on ja kannattaa olla varuillaan. 😀 Etenkin jos lähtee pidemmille vaelluksille, niin varusteet kuntoon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – ihanaa viikonloppua!

xx Krista

Aiemmat Kanada-postaukset tältä reissulta;
Pikaiset terkut Calgarysta
Elämäni raskain jet lag + muutama vinkki Calgaryyn
Kanadan tarinat osa 2; Banffin sympaattinen kylä
Kohti kotia