Mitä kuuluu?

turku_talvi_suomi_finland_winter.jpeg

Heissan ja hellät tunteet pitkästä aikaa 🙂 

Kone on pysynyt viikon verran visusti suljettuna. Sanotaanko vaikka näin, että tekemistä on riittänyt. Tulin nyt kuitenkin katkaisemaan blogihiljaisuuden ja höpisemään ihan arkisesti mitä tänne ruudun toiselle puolelle kuuluu. Kantapään kautta on tullut opittua, että jos ei ota itseään niskasta kiinni ja raahaudu koneen viereen, niin hiljaisuus venyy nopeasti liian pitkäksi. Sitä jotenkin vain aina ajattelee ”Noh kirjoitan sitten huomenna..”. Jotenkin aina odottelee sitä täydellistä hetkeä, vaikka sitä ei todellisuudessa koskaan tule. Koska jokainen hetki on omalla tavallaan täydellinen hetki kirjoittaa. 

Mutta turinat sikseen – eli mitäs tänne kuuluu?

No ihan ensimmäiseksi on pakko pitää ylistysoodi ulkona vallitsevalle säälle. Ensilumi on vihdoin täällä!!! <3 JEE! Arkeen kuuluukin muun muassa ulkoilua, sillä rakastan ulkona vallitsevaa säätä ylikaiken. Parasta on vetää ulkoiluvaatteet päälle, pipo päähän, lapaset käsiin, kuulokkeet korville, pistää hyvä äänikirja pyörimään ja suunnata ulos hengittämään kirpeää pakkasilmaa. Syksyn pimeiden päivien jälkeen olo on kuin uudesti syntynyt ja lumen tuoma valo pistää mielen pomppimaan innosta ”seinille”. Eli tämän osilta kuuluu oikein hyvää, pysy aina talvimaisemana vai miten se meni.

Muuten arki on rullannut tavallisesti. On tullut käytyä tuttuun tapaan töissä ja salilla. Lisäksi viimeisen kuukauden ajan viikonloput ovat sujuneet sukuloidessa, niin ikävimmissä kuin mukavemmissakin merkeissä. Ohjelmaa on ollut aina synttäreistä hautajaisiin. Joulukuukin näyttää varsin vauhdikkaalta, kaksi viikonloppua sujuu Helsingissä ja ensi viikonloppuna olisi edessä joulunavaus mukavassa seurassa. Sitten kolmen viikon päästä onkin jo joulu, apua! Pitäisiköhän alkaa pohtimaan joululahjoja viimein? Joka vuosi joulu yllättää ja lahjojen puolesta aivot ovat jälleen error-tilassa.

Yleisesti ottaen kuuluu siis tylsästi sanottuna hyvää. Tosin huomaan, että viikonloppujen reissaaminen vaatii veronsa ja olen ollut arkena hieman normaalia väsyneempi. Rakastan ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Joskus tuntuu, että tarvitsen normaalia enemmän omaa aikaa ja siis ihan sellaista oleskelua, että saan olla hiljaa ja vaikka lukea lehteä tai katsoa jotain hömppäelokuvaa. Hömppäelokuvista tulikin mieleeni, että katsoin eilen yhden tälläisen – Kuninkaallinen vaihtokauppa. Löytyy Netflixistä ja on kunnon joulunajan leffa. Prinsessoja, prinssejä ja romansseja. Antti on jälleen työreissulla Saksassa joten sain kaikessa rauhassa uppoutua pumpulinpehmeään kuplaani ja heittää aivot narikkaan. Voisin itseasiassa jatkaa samalla teemalla tänäänkin, joten eikun Netflix tulille, läppäri kiinni ja hömpän maailmaan!

Mutta mitäs sulle kuuluu just nyt? Onko ensilumi jee vai yök, onko joululahjat jo hankittu vai hankitko lainkaan?

Ihanaa tiistaita! Kuulemisiin 🙂

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Mitä tapahtui lapsuuden unelmille?

Muistatteko miten lapsena mikään ei tuntunut mahdottomalta – koki pystyvänsä mihin tahansa. Sisältä kumpusi energiaa ja puhdas into skeä usko omiin haaveisiin ylitti realismin asettamat ”rajat”. Jopa ne tänä päivänä absurdeilta tuntuvat ideat saivat mielikuvituksen avulla siivet ja niihin uskoi (liki) koko sydämestään. Vanhemmille unelmista kerrottiin kirkkain silmin ja he vain hymyilivät tietävästi takaisin. ”Odotappa muutama vuosi…” he todennäköisesti ajattelivat, toivoen kuitenkin samalla ettei unelmien tuoma liekki koskaan sammuisi kokonaan pikkuisen silmistä.

Mutta mitäs sitten kävikään? Ikää tuli lisää ja unelmat jäivät toistensa jalkoihin elämäntahdin nopeutuessa.  Osittain vahingossa, osittain oman henkisen kasvun seurauksena. Henkinen kasvu on mahtava juttu, mutta kukapa ei haluaisi säilyttää mielessään leikkimielisyyttä ja uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Elämä tuntuisi huomattavasti kevyemmältä, jos ei antaisi pilkkeen silmäkulmassa hävitä ja uskoisi yhtä vahvasti omiin kykyihinsä.

Toki nykyisinkin rakastan unelmoida ja mielessäni on miljoona haavetta, jotka haluaisin toteuttaa. Mutta todellisuudessa Krista 25-veen unelmat huomattavasti ”realistisempia” kuin 20 vuotta sitten.  Tietty pilke on silmäkulmassa pysynyt, mutta se hullunkiilto on johonkin kadonnut. Ainakin useimmissa tapauksissa 😀

Pari päivää sitten aloin pohtimaan mitä noille lapsuuden unelmille lopulta kävi – toteutuiko jokin näistä vai jäivätkö kaikki elämän jalkoihin? Ajattelinkin että olisi hauskaa tehdä tälläinen unelmien ”tilannetsekkaus” ja katsoa mitä muutamalle suurelle unelmalle lopulta tapahtui. Eiköhän aloiteta!
 

1. Pokemonit ovat totta ja ammattina Pokemon-kouluttaja
Okei, tämä oli ensimmäinen haave joka mieleeni tuli. Rakastin lapsena Pokemoneja ja usean ystäväni leikkiessä nukeilla ryntäilin itse pihalla Pokemonien perässä. Sanomattakin taitaa olla selvää, että Pokemonit eivät valitettavasti siirtyneet TV:stä tosielämään. Kuitenkin 2014 pukeuduin ystäväni kanssa Rakettiryhmäksi opiskelijaristeilylle, jossa teemana olivat konsolipelit. Tuolla reissulla puhuin ensimmäisen kerran Antille ja annoin hänelle Pokemon-kortin keskustelumme päätteeksi. Siitä tarinamme sitten alkoi virallisesti etenemään, joten ehkä siis Pokemon-kouluttaja unelma tavallaan toteutui? 😀

2. Maailmankuuluksi laulajaksi kansainvälisille lavoille
Noooo tämä ei toteutunut, pidän nykyisin esityksiä vain autossa. Laulaminen yleisön edessä pistää vain punastuttamaan. Tämän unelman olenkin siirtänyt veljelleni, hän ehkä toteuttaa tämän puolestani ja voin itse fanittaa katsomossa.

 

3. Kirjoita kirja
Oi, ala- ja yläasteella rakastin kirjoittaa tarinoita omasta päästäni. Jotain kuitenkin tapahtui vuosien mittaan ja kirjoittaminen jäi. Eli ei, tämä unelma ei ainakaan toistaiseksi ole toteutunut mutta eihän sitä koskaan tiedä miten tulevaisuudessa käy!

 

4. Unelma-ammattina journalisti
Itseasiassa lukion jälkeen hain opiskelemaan tiedotusoppia, mutta olin liian laiska lukemaan pääsykoekirjoja. Vuoden päästä hainkin matkailualalle, jonne pääsin peruutuspaikalta. Ennen peruutuspaikan saamista opiskelin parin viikon ajan journalismia Voionmaan opistossa. Näiden opintojen jäätyä matkailuopintojen jalkoihin jäivät myös unelmat journalistin urasta. Blogin kautta tämä unelma kuitenkin toteutuu osittain ja kyseinen todennäköisesti ajoi minut blogin perustamaan harrastusmielessä. 

5. Kutsu Tylypahkaan noitien ja velhojen maailmaan
…..Tätä kutsua odotetaan yhä mutta ei ole kuulunut….. Eli ei, unelma ei toteutunut valitettavasti ja joudun yhä pukeutumaan kuten normaalit ihmiset enkä saa kuivattua hiuksiani taikasauvan napautuksella 😀

Olipa mieltä lämmittävää muistella noita aikoja ja unelmia. Lisäksi oli mahtavaa huomata, että osa näistä on jollain tapaa käynyt toteen. Ehkä pitäisi tehdä vielä postaus siitä miten nykypäivän haaveet eroavat lapsuuden haaveista. Saa nähdä jos tällainen tulisi kirjoitettua, nykyinen ”realistisempi” ajatusmaailma tosin iskisi varmasti vahvasti päin kasvoja…. 😀

Pilvilinnojen täyteistä tiistaita tyypit – älkää unohtako unelmoida!

PS. Kuvan tyttö olen kukapa muu kuin minä itse – yksi unelma oli kuvanoton yhteydessä toteutunut. Nimittäin leppäkerttu poskella! 😀 Kuvan todennäköisesti ottanut äiti heh.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä