Perjantain kunniaksi vuorossa tarinatuokio! Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, tarkoituksenamme oli suunnata päiväretkelle Ottawasta Montrealiin. Tämän puolesta kaikki ei todellakaan mennyt kuten Strömsössä, nimittäin…

… Ottawaan iski tornado.

Tornado iski maahan jossa sitä vähiten osasimme odottaa. Olimme ennen matkaamme olleet huolissamme mahdollisesta Florence-hurrikaanin etenemisestä kohti New Yorkia, mutta tältä vältyimme. Luulimme olevamme selvillä vesillä kyseisten luonnonmullistuksien puolesta kunnes toisena Ottawa-päivänämme Antin kännykkä alkoi huutamaan sireenin lailla keskellä kauppakeskusta. Olin itse tuolloin toisessa liikkeessä ja tullessani ulos ihmettelin Antin epäuskoista ilmettä. Hetken päästä oma ilmeeni oli aivan yhtä pöllämystynyt nähtyäni kännykän ruudulla seuraavan viestin:

Huom. viestin saapumisaika Suomen aikaa ei Kanadan. Kanadassa kello oli noin 17:00.

Tässä kohtaa emme tajunneet mitä tapahtuu. Meitä vain nauratti, kai kyseinen on psykologinen vastareaktio tämän kaltaisiin uutisiin. Myös ympärillä olevat paikalliset olivat todella rauhallisia, todennäköisesti heitäkin vain ihmetytti moinen ilmoitus ja he ajattelivat myrskyn olevan tuttua luokkaa numero 0. Syyskuun lopulla harvoin kovin voimakkaita tornadoita alueella on – mutta tämä myrsky oli jälleen todiste ilmastonmuutoksen todellisuudesta.

Ennen myrskyn iskemistä

Viestin ihmettelyn jälkeen kävimme nopeasti hakemassa ruokaa ”pahan päivän varalle” ja lähdimme takaisin hotellille. Astuessamme ulos totesimme, että okei, ei ole ihan perus Suomi-myräkkä edessä – saapuessamme ostoskeskukseen aurinko oli paistanut täydeltä taivaalta, mutta nyt vastassamme oli harmaa, tuulinen sekä sateinen sää. Kontrasti muutaman tunnin takaiseen oli suuri. Kun olimme enää viiden minuutin päässä hotellistamme sade vain kiihtyi ja tuuli voimistui niin kovaksi että kauppakasseja joutui pitämään sylissä. Pääsimme onneksi sisätiloihin juuri ajoissa, sillä  10 minuutin kuluttua katsoessamme ulos ikkunasta emme nähneet sateelta ja tuulelta vastapuolen kerrostaloja.

Puolen tunnin päästä wuzuum ja sähköt katkesivat, lukuun ottamatta hotellin yleisten tilojen hätävaloja. Sähköt olivatkin poissa pelistä seuraavat 24h kuten monella muullakin. Kuulimme muun maussa eräiltä hotellin asukkailta heidän saapuneen häistä joissa koko juhlatila oli vain pimennyt. Unohtumaton hääpäivä siis, day to remember.

Onneksemme emme osuneet aivan myrskyn ytimeen vaan 20 minuutin ajomatkan päähän. Tornado oli tehnyt laajalle alueelle suurta tuhoa ja asuinalueita oli tuhoutunut. Lopullinen luokitus myrskylle oli 3 (asteikko 0-5) ja seuraavana päivänä kuulimme myrskyn olleen pahin kahteenkymmeneen vuoteen. Sähkökatkos oli siis pieni murhe verrattuna kotinsa menettäneisiin ihmisiin.  Sitä paitsi viihdyimme vallan mainiosti hotellin aulassa seuraamassa jatkuvia kyselyjä koskien pääsääntöisesti Wi-F:in toimintaa (joka ei tietenkään toiminut) ja sympaattisen respatyöntekijän epätoivoista yritystä saada kyseinen toimimaan. 😀 Itseäni hirvitti ajatella respatyöntekijöiden seuraavien päivien manuaalisen työn määrää – he joutuivat ottamaan sisään- ja uloskirjautumis paperille, koska tietokoneet eivät toimineet ja osa ihmisistä halusi kirjata itsensä ulos sähkökatkoksen vuoksi.

Myrsky laantui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja illemmalla lähdimme vielä kävelemään keskustaan. Osa kaupungista muistutti aavekaupunkia – valot olivat pimeänä useista asunnoista ja ihmisiä ei näkynyt. Suurin osa ravintoloista ja pubeista oli kiinni jo 20:00 sähkökatkoksen vuoksi, kuten myös kaupoista. Löysimme onneksemme mukavan pubin, johon pääsimme syömään sekä kirjautumaan Wi-Fii:n ilmoittaaksemme kotiin kaiken olevan OK.

Yön nukuimme pimeydessä hyvin. Jännitysnäytelmä kuitenkin jatkui vielä seuraavana aamuna kun heräsimme palohälytykseen kello 09:00 ja reippailimme ulos heti aamutuimaan. 😀 Onneksi ei ollut tornadoa enää tuolloin liki.

Mutta miksi emme lähteneet Montrealiin? Kai sitä silti olisi voinut sinne huristella? Itseasiassa olimme jo matkalla, mutta juututtuamme lähes saman tien liikenneruuhkaan liikennevalojen ollessa poissapelistä kuulimme radiosta, että bensa-asemien varastot olivat vähissä, asemia oli tuhoutunut ja tankkausmahdollisuudet vähäisiä. Koska meidän piti palata seuraavana päivänä Torontoon päätimme jättää Montrealin seuraavaan kertaan ja lähdimme ajelemaan Ottawan ympäristöön. Tämä kannatti ja löysimmekin maailman parhaimman kiinalaisen buffetin, The Mandarine – haaveilen kyseisestä yhä <3

Näihin tunnelmiin mukavaa viikonloppua 🙂 Kuvia tuli otettua todella vähän tuolla välillä, mutta muisto tuosta kokemuksesta ei katoa.