”Salaisuus” motivaation ja inspiraation takana

Viime aikoina olen pohtinut paljon motivaatiota ja inspiraatiota tekemisen taustalla. Miten toiset hehkuttavat olevansa inspiroituneita kirjoittamaan esimerkiksi uusia biisejä ja luovat näitä toinen toisensa perään ”koneen” tavoin? Miten kirjailijat kirjoittavat hetkinä jolloin ei vain, noh, huvita? Mikä pitää yllä menestyvän bisnesihmisen motivaatiota, inspiraatiota ja paloa yritystä kohtaan vaikeinakin hetkinä?

Tai mistä se kuuluisa kultakaivos, inspiraatio, löydetään? Miten uudet yritykset syntyvät, mistä sen kaiken inspiraation ja motivaation saa?

Koska olen, noh, minä (:D) en jättänyt ajatuksia sikseen vaan olen selvittänyt asiaa kirjallisuuden ja podcastien kautta. Jokin ”salaisuus” tuon kaiken menestyksen ja palon taustalla pitää olla, halusin ottaa siitä selvää. Upotinkin itseni informaatioon ja löysin mielenkiintoisia ajatuksia, jotka haluan nyt tietysti jakaa kanssanne –  jaettu ilo paras ilo, eikös näin?

Viime sunnuntaina aamulenkillä ollessani kuuntelin viime postauksessakin mainittua Not Overthinking-podcastia. Sen kertaisessa jaksossa pohdittiin, miksi johdonmukainen toiminta ja jatkuvuus tuottavat ihmisille haasteita. Miksi esimerkiksi uusien rutiinien luominen on vaikeaa tai miksi usein odotamme sitä maagista, ”oikeaa hetkeä” ennen kuin puheemme ja ajatuksemme muuttuvat konkreettisiksi teoiksi. Sanomattakin taitaa olla selvää, että olin innoissani keskustelusta ja kuuntelin sitä suurella mielenkiinnolla.

Koska en kuitenkaan halua referoida koko keskustelua, tiivistän sanoman alla olevaan;

Veljekset tulivat siihen tulokseen, että koemme haasteita yllä mainituissa asioissa, koska tekemisen ja motivaation/inspiraation aikajana nähdään helposti väärinpäin. Tämän vuoksi emme toimi, vaan odotamme inspiraation tai motivaation iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 Etenkin haastavien/uusien/ärsyttävien asioiden kohdalla kyseinen odottelu tarjoaa meille ”pakotien” toiminnasta.  Emme mukamas voi toimia ennen ”heureka”-hetkeä – eli lopulta emme tee mitään, kuin ehkä vasta pakon edestä. 

Samaa ideologiaa käsitellään myös juuri nyt lukemassani Allen Gannetin ”The Creative Curve”-kirjassa. Kirjassa käsitellään luovuutta taitona, joka löytyy jokaisesta, mutta jota ei ole helppoa valjastaa menestyväksi ideaksi ja liiketoiminnaksi. Henkilöt jotka kyseisessä onnistuvat lokeroidaan ”luoviksi neroiksi” ja usein ajatellaan, että tämä on synnynnäinen piirre jota kaikilla ei ole. Siksi heitämme hanskat nopeasti tiskiin ja luovutamme ennen kuin edes aloitamme.

Yksi suurimmista syistä ajatusmalliin on kirjan mukaan seuraava; yhteiskunnassamme elää yhä tänäkin päivänä urbaanilegenda, jonka mukaan motivaatio ja inspiraatio johtavat toimintaan, joka puolestaan johtaa menestykseen. Kuulemme tarinoita, joissa hehkutetaan miten motivoitunut henkilö y oli aloittamaan CrossFitin ja nyt hän on maailmanmestari. Tai miten inspiraatio  valtasi artisti x:n ja hittibiisi oli valmis yhdessä yössä. Yhteistä tarinoille? Ne esitetään monissa tapauksissa nopeutettuina, pois sulkien työn ja ympäristön tuen menestyksen taustalla. Tämän osalta on onneksi jo tapahtunut muutosta ja toiminnan merkitystä nostetaan yhä enemmän esille, mutta vielä on pitkä tie edessä. The Creative Curve-opus pyrkiikin kumoamaan mystiikan ”luovien nerojen maagisen” luomisprosessin takana ja osoittamaan, mitä motivaatio, inspiraatio ja menestys todella vaativat.

Nyt menee kirjan mainostamisen puolelle, eikä ole kaupallinen yhteistyö, mutta pakko hehkuttaa miten mahtava opus The Creative Curve on! On ollut mielenkiintoista lukea esimerkiksi hittibiisien synnystä tai uraohjusten alkutaipaleista. Tiesittekö, että esimerksi Netflixin tuotannosta/ohjelmista vastaavan henkilön, Ted Saranderin, konkreettinen ura alkoi videovuokraamosta? Eikä siinä (tietenkään) kaikki – hän päätti katsoa kaikki vuokraamon elokuvat ja alkoi katsomansa perusteella suosittelemaan elokuvia asiakkaille heidän aikaisempien mieltymystensä pohjalta. Aika siistiä ja inspiroivaa eikö totta?

Okei, takaisin aiheeseen. Mutta miten sitten näin ihan ”tavallisen tallaajan” elämässä? Miten omassa elämässäni motivaatio ja inspiraatio syntyvät?

Totta kai olin aivan varma, että motivaatio ja inspiraatio ovat vain iskeneet istuessani sohvalla. Kuitenkin tarkastellessani syvemmin asioita, joita kohtaan koen tänä päivänä motivaatiota ja inspiraation hetkiä elämäni varrella, jouduin nöyrtymään ja myöntämään ettei näin kuitenkaan ollut. En ollut kokenut salamaniskua (vertauskuvallisesti tai konkreettisesti), vaan vastaus oli ärsyttävän yksinkertainen.

Motivaationi ja inspiraationi olivat syntyneet toiminnan seurauksena. Toki helposti innostuvana tyyppinä olin saattanut saada hetkellisiä innostuspuuskia, mutta näissä tapauksissa innostuksen käyrä voitaisin esittää puhtaasti ylös ja saman tien alas menevänä kaaviona. Hetkellisestä innostuksesta ei  siis päätelmäni perusteella synny motivaatiota tai inspiraatiota, mikäli hetkeen ei tartu kiinni ja ala toimimaan.

Koska rakastan heijaa ajatuksiani konkreettisiin esimerkkeihin, antakaas kun kerron vielä pari oman elämäni esimerkkiä toiminnan vaikutuksesta motivaatioon ja inspiraatioon;

1. Kirjoittaminen ja kirjoittajan blokki 

Konkreettisena oman elämäni esimerkkinä toiminnan merkityksestä motivaatioon ja inspiraatioon haluan nostaa ensimmäiseksi esille tämän blogin kirjoittamisen.  Joskus on päiviä, kun haluaisin lykätä kirjoittamista ja kärsin siitä kuuluisasta kirjoittajan blokista. Aiheita ei tule mieleen, eikä kirjoittaminen yksinkertaisesti kiinnosta. Tunne on tuttu jo kouluajoilta, varmaan joku muukin siellä ruudun toisella puolella voi myöntää kirjoittaneensa esseen päivän ennen deadlinea? 😀

Oli kyseessä sitten tämä blogi, essee tai mikä tahansa muu kirjoitelma on näissä tilanteissa kaksi vaihtoehtoa ; A) lykätä kirjoittamista ”päivällä” tai sitten B) avata kone ja kirjoittaa edes vähäsen.

Seuraamukset eri vaihtoehdoista? Jos valitsen vaihtoehdon A, on todella korkea mahdollisuus etten kirjoita seuraavanakaan päivänä. Päivä saattaa muuttua viikoiksi ja lopulta kuukausiksi, mikäli en ota itseäni niskasta kiinni ja vain aloita.

Jos taas kallistun heti ensimmäiseksi vaihtoehtoon B ja kirjoitan edes pienen hetken verran, tai edes tuijotan tyhjää tekstikenttää turhautuneena, huomaan palaavani koneen ääreen uudelleen ja uudelleen kunnes teksti on valmis. Sisälleni syttyy motivaatio ja halu saada teksti kirjoitettua.  Teksti ei aina ole valmis samana päivänä, mutta tulee kuitenkin suhteellisen nopeasti tehtyä.

Etenkin blogin kirjoittamisen alkutaipaleella kallistuin helposti vaihtoehtoon A, mikäli en kokenut ”motivaatiota” kirjoittamiseen tai en ollut ”inspiroitunut”.  Tämän vuoksi rutiinin löytäminen takkusi ja kului kuukausia jolloin en kirjoittanut yhtäkään tekstiä. Perustelin hiljaisuutta itselleni motivaation ja inspiraation puutteena, vaikka todellisuudessa en edes yrittänyt. Rutiiniksi kirjoittaminen muodostui puhtaasti toiston kautta – kun puoliksi pakotin itseni istumaan koneen ääreen edes kerran viikossa, huomasin kirjoittamisesta tulevan helpompaa ja automaattisempaa. Kirjoittamisesta muodostui motivoiva ja inspiroiva rutiini, jota ilman viikkoni tuntuvat nykyisin tyhjiltä. Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitä useammin kirjoittaa sitä enemmän huomaa inspiroivia kirjoittamisen aiheita ympärillään – silmät aukeavat maailmalle ja ajatuksille aivan uudessa mittakaavassa.

Tekemisestä muodostuu inspiroiva ja motivoiva kehä.

2. Kuntosali ja liikunta

Kyllä, toinen esimerkki on mikäs muu kuin kuntosaliin ja liikuntaan liittyvä! 😀 Kuntosaliharrastukseni alkutaipaleella keksin sata ja tuhat syytä, miksi en menisi salille ja kartoin rautojen nostelua yhtä paljon kuin silakkapihvejä.  Odotin, että motivaatio vain iskisi. (Huomautus; en voi sietää silakkapihvejä.)

Lopulta tekosyiden loppuessa raahasin itseni salille. Enkä muuten nauttinut. Painojen nostelusta ei muodostunut itselleni rutiinia päivässä. Eikä vielä viikossa tai edes kuukaudessa. Rehellisesti sanottuna kesti kuukausia ennen kuin sain luotua kuntosalilla rehkimisestä itselleni tavan, joka motivoi. Hauskinta tässä oli, että olin ajatellut ettei ilman motivaatiota ole mitään järkeä edes lähteä salille. Totuushan oli, että motivaatiota ei koskaan olisi syntynyt ellen olisi aloittanut. Mitä useammin salilla kävin sitä motivoituneempi olin. Näin kehitystä ja pikku hiljaa aloin asettamaan itselleni uusia tavotteita. Toiminta johti motivaatioon ja lopulta löysin itseni katsomasta inspiroituneena treenivideoita Youtubesta.

Nykyisin niinä päivinä, kun salille meno ei kiinnosta pätkän vertaa suuntaan sinne silti. Miksi? Koska kuten kaiken rutiinin kohdalla, myös säännöllinen liikunta vaatii pitkäjänteisyyttä ja toistoa niinäkin hetkinä kun ei huvittaisi. Yleensä noina hetkinä keskityn liikkeisiin, joissa olen hyvä ja joiden tekemisestä pidän. Näin treeni pysyy hauskana ja kuin huomaamatta motivaatio kasvaa treenin aikana. Okei, aina sitä motivaatiota ei tule ollenkaan, mutta ainakin voin taputtaa itseäni olalle ja sanoa ”hyvä, sä pystyit siihen!”. Ja näin pidän motivaatiota yllä. On täysin normaalia, ettei aina kiinnosta ja motivaatio on nollissa, mutta mikäli jatkaa tulee motivaatio mukaan huomaamatta. Ja jos yrittämisestä huolimatta motivaatiota ei synny, on syytä pohtia miksi näin on – olisiko jokin toinen aktiviteetti enemmän se oma juttu? Mikä liikuntamuoto juuri sinua kiinnostaa? 

HUOM! Jos tunnet ettei kroppasi ole palautunut treeneistä ja olet 110% täysin puhki – ehdottomasti lepää. 

Molempia yllä mainittuja esimerkkejä yhdistää se, että alkuun pääseminen on ollut haastavaa ja olen odottanut motivaation/inspiraation saapumista kylään ennen konkreettisia tekoja. Lopulta kun olen puskenut eteenpäin, on motivaatio hypännyt mukaan kuvioihin. Kirjoittamisen osalta inspiraatio puolestaan ruokkii inspiraatiota. Mitä enemmän kirjoitan, mitä enemmän luen ja mitä enemmän kuuntelen – sitä inspiroituneemmaksi tunnen oloni.

Summa summarum; Jos siis odotat inspiraation tai motivaation iskevän – älä odota enää. Kääri  hihat ja ryhdy hommiin. Oli kyseessä sitten tiskien tiskaus, unelmien matkan suunnittelu, sijoittaminen tai hittibiisin tekeminen – nyt jos koskaan on oikea hetki aloittaa. Kuten vanha sananlasku sanoo, Roomaakaan ei rakennettu päivässä eikä motivaatio/inspiraatio synny yhdessä yössä. Ole kärsivällinen ja huomioi pienetkin onnistumiset. Tärkeintä on, että jatkat. Tee elämästä juuri itsesi näköinen.

Ja loppuun – maailmassa jokaista ihmistä on vain yksi kappale. Muista se, siinä on isoin inspiraation ja motivaation lähde. Mitä sinä voisit opettaa muille ja mitä sinä voisit oppia muilta? 

(Koska kirjoitelmani eivät ole mitään ilman lempeää toteamusta ”joskus on hyvä vain olla” niin heitetään se nyt vielä tähän sulkeissa tekstin jatkoksi. Aina ei tarvitse olla se ”paras” versio itsestään. Jos ei aina huvita touhuta niin se on täysin ok. Suklaa, tee ja Netflixin katselu ovat myös niitä elämän aliarvostettuja tähtihetkiä. Jotka muuten omalla tavallaan ovat todella inspiroivia ja motivoivia hetkiä.)

Energistä viikkoa tyypit! <3

xx Krista

PS. Postauksen kuvat ovat hyvä extra esimerkki toiminnan merkityksestä motivaatioon ja inspiraatioon – ei vain ole uusia kuvia! Täytyisi ottaa kamera käteen ja alkaa räpsimään, miten se aloittaminen on aina yhtä vaikeaa 😀 Mutta Kanada-kuvia ei koskaan ole liikaa…. right?

Lue myös:
5 x harrastelijan vinkkiä, miten liikunnasta tulee (ja tuli) rutiini
Kiukku pistää pinkomaan
Haaste loppuvuodelle; lue (vähintään) kaksi kirjaa!

Kommentit (4)
  1. Tää oli tosi mielenkiintoinen ja paljon samantyylisiä juttuja olen pohdiskellut 🙂 Kiitos tästä ja tsemppiä loppuvuoden harmaaseen!
    – Writtenbyjerina

    1. Mukava kuulla että samankaltaisia pohdintoja sielläkin, kiitos paljon kommentista 😊❤ Paljon tsemppiä sullekin harmaisiin päiviin Jerina! ☀️

  2. vilhelmiina hellstén
    5.11.2019, 12:23

    Ihanan inspiroiva ja pirteä kirjoitus <3 Jos tästä tekstistä ei saa energiaa näin kaamoksen aikaan, niin ei mistään, ihana sinä :)!

    1. Voi kiitos ihanuus ❤

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *