Song For Friday – Fall In Line

FALL IN LINE –  Christina Aguilera & Demi Lovato

”All the youth in the world will not save you from growing older
And all the truth in the girl is too precious to be stolen from her”

Oletko joskus tuntenut olosi pieneksi tai heikoksi? Oletko pelännyt avata suutasi ja kertoa mielipidettäsi tilanteissa, joissa sinulla olisi todellisuudessa paljon sanottavaa ja annettavaa? Oletko puhumisen sijaan etsinyt huoneen kauimmaisen nurkkauksen ja vetäytynyt itseesi, koska et ole kokenut mielipiteelläsi olevan merkitystä? Ja sitten lopulta harmitellut miksi olit hiljaa?

Minä ainakin olen. Nuorempana enemmän kuin nykyisin, kokemus kasvattaa ja tuo itsevarmuutta. Etenkin yläasteella ja teiniaikoina pidin usein suuni kiinni, en uskaltanut tuoda omia ajatuksiani julki. Pelkäsin, että minut tuomittaisiin tai en sopisi ryhmään. En todellakaan ollut se luokan kovaäänisin. Pelkkä viittaaminen nosti punan poskilleni ja hien valumaan selkää pitkin. Ääneen puhuminen oppitunnilla muiden (enemmän tai vähemmän) kuunnellessa oli epämukavinta mitä tiesin. Puhumattakaan esityksistä luokan edessä, syke nousi korviin jo ennen omaa vuoroa. ”Minkä värinen on paloauto – punainen!” oli lause jota kuulin aivan liian usein, naurun saattelemana. Olin todella epävarma. Niin kuin varmasti usea tuon ikäinen on, sukupuoleen katsomatta. Toiset vain piilottavat epävarmuutensa paremmin kuin toiset.

Noina aikoina ihailin suuresti muun muassa perjantain biisin toista esiintyjää, Christina Aguileraa. Hänen karismansa, lahjakkuutensa ja heittäytymiskykynsä olivat piirteitä, joista olisin toivonut edes murto-osaa itselleni. Toki jokaisen artistin taustalla leijuvat kysymysmerkit – mikä on ns. totta, artistia itseään, ja mikä musiikkibisneksen luomaa. Mutta en tuolloin juurikaan näitä asioita pohtinut. Saati välittänyt, koitinhan vain itse selvitä esiintymistilanteista ”yhtenä kappaleena”.

Lopulta opin nauramaan paloauto-kommenteille ja elämään punasteluni kanssa. Kun heitin asian vitsiksi, ei se ollutkaan enää yhtään niin hauska muidenkaan mielestä ja kommentit loppuivat. Punastelen yhä, mutta enää se ei haittaa esiintymistäni ja uskallan sanoa asiani ääneen. Ja seistä sanojeni takana. Olen erittäin kiitollinen lähipiiristäni ja ystävistäni, he ovat opettaneet minulle oman mielipiteen merkityksen ja arvon. Olen kiitollinen myös opettajistani sekä työnantajistani (+ kavereistani), jotka ovat tarjonneet turvallisen ja kannustavan ympäristön avoimelle keskustelulle. Kuunnelleet ja uskoneet, mutta myös kyseenalaistaneet oikeina hetkinä.

Sekä heittäneet minut säännöllisin väliajoin ihmisjoukon eteen puhumaan. Ja punastelemaan. Heh.

Näin postauksen loppuun pieni ”motivaatiopuhe”:

Jokainen kohtaa elämässään hetkiä, jolloin usko omaan itseen horjahtelee. Näinä hetkinä pysähdy, hengitä ja pidä itsellesi tsemppipuhe. Ole oman elämäsi paras cheerleader, levitä tsemppiä ympärillesi ja luo itse kannustava ympäristö jos se uupuu. Muista että itseensä pitää luottaa, kokemuksista oppia ja kertoa mielipiteensä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin haluaa muutosta. Ilman puhetta ei tapahdu muutosta. Tuo siis mielipiteesi julki, seiso sanojesi takana. Kaikkia ”sammakoita” ei tietenkään kannata päästää suustaan, mutta jos niitä pääsee – opi niistä. Vaikka sitten kantapään kautta. Älä alistu huonoon kohteluun, pidä pää pystyssä ja puske eteenpäin. Mitä sitten jos naapurin Maija pyörittelee silmiään, pyöritelkööt! Kliseistä, mutta omasta mielestäni erinomaisen totta – et tule koskaan miellyttämään kaikkia, eivätkä kaikki maailman ihmiset tule koska miellyttämään sinua.

Äläkä ole se henkilö kuka jyrää toisia alleen. Kuuntele, keskustele, opi, ole kiinnostunut. Ole inhimillinen ja kohtaa ihmiset ihmisinä. Näinä muuttuvina aikoina empatia on taito, jota tulee vaalia. Sinäkään et voi muuttaa toista, mutta voit yrittää ymmärtää. Älä kohtele toista niin kuin et haluaisi itseäsi kohdeltavan. Piste ja kippis sille. 😀

*****************************************************************************************

Itse hyppään nyt autoon ja lähden huristelemaan kohti Pori Jazzeja, ostettiin ex tempore liput perjantaille. Ja kukas muu siellä esiintykään kuin CHRISTINA AGUILERA. <3 Olen niiiiin fiiliksissä ja innoissani, varmasti huikea show edessä. Halataan jos tavataan! 

xx Krista

Psst. Tsemppifiilis hukassa? Lue myös: Jos et usko itseesi niin kuka sitten?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *