Song For Friday – Myrskyn jälkeen


Alustusta postaukselle – Song For Friday is back! Ja itseasiassa yhtäkkiä iskeneen fiiliksen pohjalta, ajattelin hetken että postaussarja jäisi vieläkin pidemmälle tauolle. Spotify kuitenkin päätti toisin matkallani töistä kotiin. Kuuntelin satunnaistoistolla uutuuslistausta, omissa ajatuksissani.  Ajatukseni katkesivat tämän biisin pyörähtäessä soimaan – suomalainen, Kari Tapion, ikivihreä, Arttu Wiskarin versiona. Kylmät väreet menivät selkääni pitkin ja sen hetken keskityin vain biisin sanoihin. Oloni oli samalla myös hieman huvittunut – minä, kuka en ole kuunnellut yhtäkään Arttu Wiskarin kipaletta varmaan loppuun asti, fiilistelin biisiä koko sydämestäni, tunnustelin sanoja ja niiden aiheuttamia tunnetiloja. Teki ihan mieli alkaa laulamaan mahtipontisesti keskellä katua, koko sydämestä… 😀

Siinä hetkessä päätin, että tässä on tämän perjantain biisi – sopihan sanoitus jo puhtaasti päivän säätiloja kuvaamaan… Nimimerkillä sukat ja kengät märkinä töissä. Valinta on todella random, mutta niinhän song for Friday-biisit välillä ovat (esim. tämä).

Nyt itse biisiin, joka on teemaltaan synkempi kuin aiemmat valinnat mutta synkkyyden ohella myös – toiveikas.


”Myrskyn jälkeen on poutasää

Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan

Kari Tapio – Myrskyn jälkeen

Elämässä tulee aikakausia, jolloin vastoinkäymiset tuntuvat seuraavan toinen toistaan. Toisinaan vastoinkäymiset ovat isoja, joskus pienempiä, mutta vaiheita yhdistää tuntemus jatkuvasta seinään päin kävelemisestä. Aluksi vastoinkäymisten yli pääsee nopeasti, lähes olkia kohauttamalla ja elämä jatkuu ärsytyksen jälkeen tavallisesti. Etenkin jos haasteet ovat suhteellisen ”kevyitä” (tyylillä sateenvarjo jää kotiin sadepäivänä tai et ehdi juomaan aamukahvia) on helppo jatkaa matkaa eteenpäin sen enempää miettimättä. Toki jos näitä ”kevyitä” sattumuksia osuu kohdalle samana päivänä koko viikon edestä, voi hymyily olla haastavaa oli kuinka positiivinen persoona tahansa. Mutta nämä kommellukset eivät yleensä vedä syvempiin vesiin pidemmäksi aikaa. Pari mustelmaa siellä täällä, jatketaan matkaa. Kolhut kuuluvat elämään.

(HUOM. Ja heittomerkit ”kevyen” ympärillä, koska jokainen kokee nämä aivan omalla tavallaan ja tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Mikä sinulle on kevyttä, voi toiselle olla isompi asia. )

Eri tilanne on, mikäli ”kevyet” vastoinkäymiset tulevat vielä tanssimaan ripaskaa isojen elämän haasteiden ympärille. heinen sairastuu, työpaikalla alkavat YT:t, velkataakka painaa kasaan tai ehkä sitä kokee vain olevansa täysin hukassa elämän suunnan kanssa.  Yksinäänkin niissä on jo tarpeeksi kannettavaa ja toki haastavina aikoina elämän ongelmat saavat uudet mittasuhteet. Kun se surullisen kuuluisa metaforinen seinä tulee tarpeeksi monta kertaa vastaan, alkaa elämä lopulta tuntumaan yhdeltä isolta miinaharava-peliltä. Sitä yrittää vain selvitä ja olla osumatta miinoihin.

Ja sitähän tuskin kukaan elämältään haluaa – pelkkää selviytymistä.

Myös itselläni oli vuosia sitten vaihe, jolloin uiskentelin tummissa vesissä. Koin juurikin selviytyväni päivästä toiseen, kuljin usvassa. Muistan miten haastavaa oli nähdä valoa tunnelin päässä, joka ei tuntunut loppuvan. Tiedostan miten paljon helpompaa on näin jälkikäteen onnellisessa elämäntilanteessa jakaa neuvoja miten tilanteesta pääsee ulos.  Ylhäältä on helppo ”huudella”. Toteutus itsessään vaatii huomattavasti suurempia voimavaroja ja ei ole niin helppoa, kuin neuvojen antaminen ulkopuolelta.

Jos kuitenkin jotain voisin sanoa nuoremmalle itselleni, ja jokaiselle teistä jotka kamppailevat oman myrskynsä keskellä, menisi se jollain tapaa näin:

Olet vahva, vahvempi kuin luulet.  Tällä hetkellä ehkä koet uppoavasi, etkä näe tietä ulos. Koet elämän kohtelevan sinua epäreilusti.

Ja niinhän se kohteleekin. 

Mutta sinä selviät kyllä, vieläkin vahvempana. Eikä sinun tarvitse selvitä yksin. Niele ylpeytesi ja puhu. Puhu, puhu ja vielä kerran puhu. Vaatii rohkeutta ymmärtää tarvitsevansa apua, mutta vielä suurempaa rohkeutta napata auttavaan käteen kiinni.

Et ole heikko, olet ihminen. Ja oikeutettu onnellisuuteen.

Ja kuten Kari Tapiokin sen sanoo – myrskyn jälkeen on poutasää. Ennemmin tai myöhemmin.

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

XX Krista

Kommentit (2)
  1. vilhelmiina hellstén
    14.9.2019, 14:02

    Tuo biisi kolahtaa mullekin<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *