Muutama ekoteko

Kangaskassi – Olen jo pidempään pitänyt kankaista kauppakassia mukanani kaupungilla ja maailmalla. Vältän muovikassin  ja -pussin käyttämistä sekä ostamista parhaani mukaan. Hedelmiä ostaessa valitsen myös biohajoavan pussin. Vältän myös yksittäiseen muoviin pakattuja tuotteita. Valitettavasti tämä on välillä hyvin hankalaa välttää ja se on todella surullista. Myös koirankakkapussit ostan biohajoavina. Niistä joutuu pulittamaan hieman enemmän, mutta se on sen arvoista.

Kierrätys – Meillä kierrätetään mm. muovipullot, lasi- ja metallituotteet erikseen.Pahvit ja paperit palavat iloisesti takassa tai saunan pesässä. Kesällä kun vielä saadaan komposti uusittua, voidaan myös lajitella biojätteitäkin erikseen ja kompostoida paremmin ihan omalla pihalla. Kätevää! Kompostimulta onkin hyvin ravinnerikasta ja hyvälaatuista multaa, eli tämä amatööripuutarhuri saa omaa multaa hyötykäyttöön.

Kierrättäminen – Myös hyvin pidetty ja vähän käytetty tavara kelpaa mainiosti, eli kaikkea ei aina tarvitse saada upouutena suoraan kaupan hyllystä. Toimivaa tavaraa ei myöskään kannata heittää roskikseen, vaan kierrättää. Olen itse jo pidemmän aikaa hyödyntänyt nettikirppareiden tarjontaa, missä voi löytää aarteita kotiin edulliseen hintaan. Kodin pienkoneet kuten mm. leivänpaahdin, espresso- ja vedenkeittimet ovat laitteita jotka ostin vähän käytettyinä ja ne ovat toimineet moitteettomasti. Myös tämä aarre löytyi kirpparilta. Myyn myös itse hyväkuntoiset ja tarpeettomat vaatteeni sekä vempeleet eteenpäin tai sitten lahjoitan niitä vähävaraisemmille tai annan hyväntekeväisyyteen.

Säästäminen – Pyrin myös kävelemään tai pyöräilemään lyhyempiä matkoja, varsinkin kaupunkialueella. Isolle kirkolle lähtiessä (lue Helsinkiin) käytän ainakin osan matkasta julkista liikennettä. Aina autoa ei tarvitse ottaa joka paikkaan vaikka mukavaa puuhaa se onkin, mutta niin on myös raitis ilma ja hyötyliikunta.

Kestävyys – Ennen ostopäätöstä kysyn nykyään itseltäni: tarvitsenko todellakin tätä tavaraa/vaatetta? Jos vastausta joutuu miettimään edes hetken, on vastaus selkeä EI. Laatu korvaa määrän ja tämä ei aina tarkoita sitä, että mitä kalliimpi sen parempi. Tiedämme kuitenkin, että laadusta joutuu yleensä maksamaan hieman enemmän  varsinkin jos tuote on vielä vastuullisesti tehty. Tiedän ainakin itse innostuvani tuotteista jotka on tehty kierrätysmuovista. Jotkut kauniit sielut ovat keränneet roskia pitkin rantoja ja metsiä tehdäkseen roskasta ruusun samalla kun vaalivat tätä maapalloa. Pyrin nykyään myös välttämään pikamuotia. Onpa muuten ruma sana toi #pikamuoti. Tiesitkö, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lentäminen. Suosin mielelläni myös kotimaisia tuotteitta ja lähituotettu on taas kova sana.

Parannettavaa on vielä monessa asiassa, mutta jostain on aina hyvä aloittaa ja sanoisin että tässä on ihan hyvä alku. Kun itse tiedostaa ja ymmärtää mistä on kyse muuttuu kaikki helpommaksi ja huomaan jo nyt, miten helppoa on tehdä järkevämpiä ja kestäviä valintoja pienillä muutoksilla. Kyllä ne pienetkin valinnat ja teot vaikuttavat ympäristöön ja ihan varmasti enemmän kuin osaa arvata. Lopuksi vielä lause, joka sai ainakin minut heräämään muovijätteen suhteen: ”It’s only one straw,” said 8 billion people…

Puheenaiheet Ajattelin tänään Vastuullisuus

Viisi random faktaa minusta

Instagramissa on nyt  pyörinyt hauska haaste, jossa kerrotaan viisi random faktaa itsestään. Ihana kolleegani haastoi minut mukaan ja ajattelin, että olisi kivaa jakaa myös tänne viisi ihan random asiaa itsestäni.

1 – Olen laulanut klassista laulua musiikkiopistossa teinininä. Aloitin lauluopinnot äidin innoittamana 13-vuotiaana ja laulaminen olikin todella mielekäs harrastus. Muistan, että teoriatunnit taas ei innostaneet juurikaan  ja olikin vaikeaa keskittyä asiaan, koska olin vaan yksinkertaisesti liian ”pentu”. Kaikki varmaan tunnistavat itsessään sen lapsellisen teinin ja ymmärtävät mitä tällä tarkoitan. Oi miksi en vain silloin malttanut. Lopetin harrastuksen 16-vuotiaana koska mukamas muut harrastukset (ja ehkä pojat) alkoivat kiinnostamaan enemmän… Laulua en olekaan harrastanut 17 vuoteen – WHAAAT?! Olisiko aika aloittaa rakas harrastus uudestaan?

2 – Olen oppinut puhumaan ja käyttämään suomen kieltä kunnolla vasta aikuisena. Kotona ollaan aina puhuttu ruotsia, vaikka äiti olikin alunperin ihan suomenkielinen. Jollain tavalla suomen kieli on siis aina ollut läsnä, vaikka meidän asuinalueella sitä harvemmin tarvitsi puhua. Minun versio suomen kielestä pienenä meni jotenkin näin: hälä kälä mätä hähähää hätämätä… Näin juttelin aina mummun kanssa puhelimessa ja hyvin taisimme ymmärtää toisiamme. Rakkaus. Muistan myös miten oli helpompi olla hiljaa ekalla työpaikalla, koska en vain luottanut omaan kielitaitooni tarpeeksi. Oli jotenkin tosi vaikeata tuottaa kunnollisia lauseita ja sitten piti vielä miettiä, että missä muodossa kaikki sanat pitää olla. Taisin tehdä kärpäsestä härkäsen. Kyllä tämä suomen kieli vieläkin välillä tuntuu haastavalta, mutta se on vain osa minua olla hieman ”vajaakielinen”. So not – pääasia on tulla ymmärretyksi.

3 – Ennen lentoemännän työtä en ollut juurikaan matkustanut, eli olin aikamoinen ummikko ja trust me, taidan vieläkin olla. Ruotsi, Tallinna, Teneriffa ja muutama Kreikan saari oli ollut kohteena ennen tätä, eli aika perussettiä. Nyt tuntuu jotenkin hassulta miten olen käynyt siellä sun täällä, vaikka matkustaminen ei ikinä ole ollut mikään suuri intohimo. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että saan työn yhteydessä nähdä miten kaunis tämä maailma on.

4 – Rakastan Salkkareita ja Sohvaperunoita! Salatut Elämät on minun aivot narikkaan hetki. Ulla Taalasmaan tahdittamana unohdan arkihuolet aina hetkeksi ja rentoudun sohvanurkassa täysin. Mitä tämä elämä olisikaan ilman sopivaa hömppää ja myötähäpeää, haha! Rakastan myös aitoutta ja juuri sitä Sohvaperunat tuo esiin – aitoja suomalaisia aidoilla reaktioilla. Tämä ohjelma on vaan nerokas ja suorastaan koukuttava.

5 – En ole koskaan kokeillut laskettelua tai lumilautailua. Murtsikkaa taas on tullu hiihdeltyä ristiin rastiin pelloilla, metsässä ja välillä myös kilpaladuilla. Murtsikkasukset jalassa olenkin lapsena tullut jyrkkiä rinteitä alas (silloin ei todellakaan osannut pelätä mitään tai nähdä piileviä vaaroja) ja leikitty huippulaskettelijoita, mutta aidot laskettelusukset ei ole ikinä ollut jalassa. En vaan tiedä miksi laskettelurinteet eivät ole ikinä innostaneet.

Nyt ihaninta Smondayta kaikille!

Smonday = The moment when Sunday stops feeling like a Sunday and the anxiety of Monday kicks in.

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä