Jostain syystä puolisoni usuttaa minua tekemään asioita kommentilla kun sähän olet vanha partiolainen. En ole. Enkä ymmärrä mistä moinen käsitys on voinut syntyä! Kouluaikoina partiotytöt olivat niitä, jotka mennä lompsottivat kumisaappaissaan eivätkä hätkähtäneet mistään. Kuten madoista, hyönteisistä tai ulkovessoista. Eihän sellaista reippautta voinut kuin ihailla, mutta tunsin olevani täysin eri rotua kuin he.

Kävin kyllä kerran kokeilemassa partiossa. Siellä askarreltiin ja puhuttiin joistakin merkeistä, ja koin itseni ulkopuoliseksi. En mennyt takaisin. Teininä hiippasin jonkin verran metiköissä porukan kanssa, josta iso osa oli partiolaisia. Heillä oli kivoja yhteisiä juttuja ja ihmeellisiä erämiestaitoja. Silloin harmitti, etten ollut jatkanut. Joten kun sain mahdollisuuden päästä partioleirille näin aikuisena, tartuin totta kai tilaisuuteen. Siitä huolimatta, että olin kovin huolissani pärjäämisestäni.

Pääsin siis bloggaajana mukaan Partiomestari-tosi-tv-sarjan kuvauksiin Turun Kemiönsaarella. Toisin kuin ohjelmaan osallistuvat oikeat partiolaiset, me bloggaajat yövyimme leirissä vain yhden yön, emmekä olleet mukana Partiomestari-kisassa, vaikka pääsimmekin osallistumaan tehtäviin.

Partiomestari-kilpailussa tarpojaikäiset nuoret eri puolilta Suomea suorittavat tehtäviä ja saavat niistä pisteitä. Tehtävät edellyttivät muun muassa suunnistustaitoa, luovuutta ja päättelykykyä. Pisteiden määräytyminen oli suunniteltu niin, että pelkällä kovaa juoksemisella tai päättelyllä ei pärjännyt, vaan taitoja yhdistelemällä. Partiohengen mukaisesti pojoja jaettiin myös muiden auttamisesta ja yhteishengestä.

Aivan kuten ne pelottomat tytöt kumisaappaissaan, olivat nämäkin lapset uskomattoman reippaita. Heillä oli tiukka kuvausaikataulu, aikaisia herätyksiä ja ainakin minun mielestäni melko hurjia tehtäviä, mutta meininki näytti silti olevan mahtava. Muita kannustettiin ja rohkaistiin (myös meitä!), ja vaikka kyseessä oli kilpailu, ei se tuntunut vaikuttavan yhteishenkeen. Ja miten taitavia he olivat! Edelleen en voinut kuin ihailla, mutta enää en tuntenut itseäni niin hirveän ulkopuoliseksi.

Minä en yövy teltassa edes festareilla. Nyt kuitenkin kokeilin, ja toisin kuin muistin, se oli oikein mukavaa! Nukahdin elokuun yön lämpimässä hämärässä heinäsirkkojen siritykseen ja aaltojen kohinaan. Olin luullut, että tällaista kokeakseen pitää mennä vähintäänkin Kreikkaan asti. Nuotiolla paistettujen ahvenien ja lettujen syöminen oli melkoinen elämys sekin, rannalla joogaaminen ja pötköttely ihanaa, pöpelikössä suunnistaminen ja taktikointi varsin hauskaa, Flow Parkissa kiipeilystä ja merellä melomisesta puhumattakaan!

Suurin osa tästä touhusta oli minulle täysin vierasta, mikä on sääli. Mukana ohjelman kuvauksissa ollut löytöretkeilijä Pata Degerman puki hyvin sanoiksi, miksi: emme uskalla mennä luontoon jos emme tiedä, miten siellä toimitaan. Sepä se. Silloin kouluaikoina ajattelin, että ne rohkeat partiolaiset ovat perustavalla tavalla erilaisia kuin minä, mutta ehkä kyse onkin siitä, että he ovat tottuneet luontoon ja toimimaan siellä.

Kirjoitin aiemmin siitä, pitääkö pelkojaan pyrkiä voittamaan. En edelleenkään kannata ajatusta siitä, että pakottaa itseään epämukavalta tuntuviin juttuihin tai ryhtyy väkisin reippaaksi. Mutta kuten kirjoitin silloinkin: kannattaa uskaltaa, jos pelon takia menettää jotain huikeaa, jonka haluaa kokea. Olen erittäin iloinen siitä, että uskaltauduin metsään ja yöpymään siellä. Itse asiassa tunnen itseni nyt niin rohkeaksi, että suunnittelen oikein telttalomaa jossain välissä. Ehkä jopa liikun meloen kunhan vähän opin lisää! 

Partiolaisten tunnuslausehan on Aina valmiina. En ollut koskaan ajatellut, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Epäilemättä juuri sitä, että ei koe itseään epävarmaksi yllättävissä tilanteissa ja luottaa selviytyvänsä niistä. Erämiestaidot ovat hieno juttu, mutta vielä parempaa on, jos harrastus antaa lapselle varmuutta ja uskoa itseensä ja pärjäämiseensä.

*

Palaan reissun tunnelmiin vielä myöhäisemmissä postauksissa.

– Partiomestari-ohjelma tulee TV2-kanavalta maanantaisin alkaen 1.9.!

– Partioon voi liittyä missä iässä tahansa, ja lippukuntia löytyy joka nurkalta.

– Partio perustuu vapaaehtoistoimintaan, joten jos haluat olla mahdollistamassa lapsille partioleirien kaltaisia elämyksiä ja tällaisten tärkeiden taitojen oppimista, liity mukaan!

***

I was at the scout camp and actually really enjoyed it!