Sana joka sisältää syntymäoikeutemme.

Mitä vapaus oikeastaan siis tarkoittaa? Aihe on mielestäni ajankohtainen.

Parisen vuotta olemme eläneet pandemian aikaa ja jatkuvan uhan alla. Meidän vapauttamme on rajoitettu terveytemme vuoksi. Siksi, että suojelemme muita ja annamme jokaiselle oikeuden elämään turvassa.

Missä määrin siis olemme kuitenkin vapaita omassa itsessämme sekä tässä vallitsevassa maailmantilanteessa?

Vapaus on sitä, että saamme päättää itse mitä valitsemme elämällemme. Vapaus on sitä että meille annetaan vaihtoehtoja ja saamme valita niistä itsellemme parhaan. Vapauteen liittyy myös vastuu noista valitsemistamme valinnoista.

Elämämme on monesti ulkoa ohjatun päämäärän toteuttamista; kasvatus, toisten ihmisten odotukset, yhteiskunnan odotukset, mitä ajattelemme että meiltä halutaan ja sen mitä pidämme korrektina ja sopivana. Olen itsekin ollut tässä ulkoa ohjatussa putkessa toteuttamassa suunnitelmaa, joka minua varten oli rakennettu, ja jota luulin että minun kuuluu toteuttaa.

Rikoin tuon boksin ja päätin toisin. Alkoi vapauden ja itseni etsimisen matka. Tuo matka alkoi parikymppisenä yliopisto opiskelijana. Ja matka on kantanut tähän päivään ja se matka on ollut kivulias mutta todellinen.

Opettelin kuuntelemaan itseäni ja sisältäni kumpuavaa totuutta. Uinuva ääni heräsi ja alkoi puhumaan minulle sitä tutuinta ääntä, jonka olin unohtanut. Ja siitä alkoi myös radikaali matka. Irrottauduin koulusta, ja suuntasin toisaalle, minne sisimpäni minua ohjasi. Reissasin puoli vuotta Intiassa ja koin tärkeitä kohtaamisia jotka muuttivat voimakkaasti elämäni suuntaa. Koin astuneeni omaan suunnitelmaani ulkoa ohjatun polun sijaan. Ja tunsin vapauden tunnetta, yhä enenevissä määrin.

Ja kun vapauden ääni sisälläni kasvoi, aloin ymmärtää, että tarinat siitä, miten elämän kuuluu mennä, ovat ulkoa kerrottuja tarinoita. Jotta me emme uskaltaisi. Jotta emme koskaan avaisi siipiämme.

Vapaus kuuluu kaikille. Sinua varten on sinun uniikki tarinasi. Vain sinä voit sen käsikirjoittaa. Sinä päätät, nyt. Mitä elämältäsi haluat, mikä sinua ohjaa, motivoi, kiinnostaa. Sinä päätät ja olet aina päättänyt.

Ehkä tämän kaiken keskellä missä elämme, mikä on maailmantilanne juuri nyt. Sinulla on mahdollisuus istua hiljaa, istua alas ja ottaa se aika itsellesi. Todella miettiä mihin haluat elämääsi ohjata. Sinulla on aina ollut se päätösvalta ja vapaus.

On trendikästä ajatella ilmastotekoja, huomioida omaa kuluttamista sekä sitä jalanjälkeä, jonka maailmaan jättää. Ei pelkästään trendikästä, se on myös järkevää.

Tämä keskustelu on pinnalla ja se nostaa monenlaisia asioita esiin sekä laajemmassa, että suppeammassa skaalassa. Tämä keskustelu kulkee nyt Korona -keskustelun rinnalla, ja sen  ytimessä huoli; Minkälaisen maailman jätämme jälkeemme?

Intiaaneilla oli sanonta, muistakaa, että maa on lainassa lapsiltanne. Tämä lause käsittää tärkeän ytimen. Maa on laina, ei omaisuus, joka on kulutettava loppuun ahneudella ja kyltymättömyydellä. Kyltymättömyyden ja ahneuden kulttuurimme on ollut vallassa pitkään ja mahdollistanut meille sekä hyödykkeitten rajattoman kulutuksen, matkailun, sekä pakottamattoman tarpeen muuttaa tapojamme välittömästi. Nyt olemme muutoksen edessä. Nuoren sukupolven edustajat, Thurnberg ja Elokapina nostavat tuota painetta esiin väistämättä, ja kyseenalaistavat pelottomasti mukavuusaluettamme.

Nuori hallituksemme ajaa ilmastopolitiikkaa, joka kunnianhimoisuudessaan on jo ajanut nopeita voittoja tavottelevia yrityksiä pois ja heikentänyt yhteisten verotulojen pottia, sekä kansantalouttamme. Se on kuitenkin heidän mukaansa lapsiamme ajatellen oikein.

On totta, että asia on kriittinen ja vaatii muutosta, teknologian kehitystä ja innovaatioita. Mutta se muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se ei ole mahdollista toteuttaa poliittisella valkopesulla, eikä linnottautumalla kaduille. Muutos vaatii arvo- ja rakennetason muutosta. Sitä, että tarpeeksi suuri massa ihmisiä muuttaa ajattelunsa suuntaa ja muuttaa sitä kautta kulttuuria ja sitä mitä on tottunut elämältä vaatimaan.

Kaikki päivittäinen elämämme kuluttaa resursseja. Tätä faktaa ei voida kuitenkaan nollata poliittisilla päätöksillä. Mikäli varaa uusiin autoihin, uusiutuvaa energiaa tuottaviin laitoksiin ja hiilineutraaleihin tuotantomenetelmiin ei ole, eikä infrastruktuuria olla rakennettu, jäävät ideaalit puheen tasolle.

Globaalit tavoitteet ovat kauniita, kunnianhimoisia ja ne sopivat nuorten ihmisten suuhun. Vanhemmat ihmiset usein elämänkokemuksen kautta ymmärtävät, että muutos alkaa itsestä, ei globaalista vaan lokaalista. Mitä minä voin tehdä paremmin? Tarvitsenko trendivaatteet vai kelpaavatko vanhat? Ostaisinko tuotteita kalliimmalla jos ne myös kestäisivät? Voisinko jättää lentomatkan väliin ja matkustaa kotimaassa? Korjaisinko uuden ostamisen sijaan? Voisinko tarkkailla kauppakassin eettisyyttä ja hiilikuormaa?

Näitä valintoja voi tehdä jokainen. Ruohonjuuritasolla. Sinne, mihin pystyy näkemään, saa myös vaikutuksen aikaan. Ja ehkäpä tätä reittiä voivat myös globaalit tavoitteet jonain päivänä toteutua.