Luin eilen Ylen julkaiseman artikkelin nuorten erityisruokavalioista ja vaikka voisin keskustella hetken laihduttamisesta, kiinnitin huomioni pieneen mainintaan tytöstä, joka aloitti vegaaniruokavalion sen trendikkyyden vuoksi ja lopetti, koska se oli liian hankalaa. 

Nuoret, rakkaat, ihan kaikenikäiset vegaanit, entiset ja tulevat sellaiset.

Ei tarvitse olla ”kaikki tai ei mitään” -ihminen.

Vaikka aloitatte vegaani-ruokavalion trendin vuoksi, yrittäkää sisäistää syyt valinnan taustalla – miksi vegaanit ovat jättäneet pois ne eläinperäiset tuotteet. Ja sen jälkeen, jos kertaheitolla tehty päätös veganismista on liian suuri (varsinkin vielä kotona asuville, minulle tämä olisi ollut aivan mahdotonta), miettikää, jos voisitte edetä pikkuhiljaa. Esimerkiksi elämä ilman punaista lihaa on aivan järjettömän suuri teko eläimille, maailmalle ja omalle terveydellenne.

Lokerointi (ja yleistäminen) on ihmisille luonnollinen tapa hahmottaa maailmaa, mutta usein se voi olla myös harhaanjohtavaa. Nykyään erilaisille kasvissyöjille on monta erilaista termiä ja vaikka kasvissyöjä oikeasti tarkoittaa ihmistä, joka syö pelkkiä kasvikunnan tuotteita, arjessa (ja ravintoloissa) kasvissyöntiin lasketaan usein kuuluvaksi myös maitotuotteet ja kananmuna. Siksi puhun tässä veganismista.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa tapaa, jolla vegaanipiireissä keskustellaan ja kuinka vegaaniruokavalion suhteen on pakko mahtua tähän yhteen pieneen muottiin, josta ei saa lipsua. Puhutaan repsahduksista, ikään kuin tämä olisi jonkinlainen dieetti, eikä elämäntapa. Ja ymmärrän sen, että eläimettömään elämäntapaan eivät kuulu eläinperäiset tuotteet, mutta eikö rakastava ilmapiiri olisi tärkeämpi, kuin tämän repsahduksen aiheuttama mielipaha? Vegaaniruokavalio voisi olla myös helpommin lähestyttävämpi, jos sitä ei ympäröisi kilpailullisuus ja jonkinlainen fanaattisuus. Minusta olisi ihana keksiä jokin uusi nimitys ihmiselle, joka ei halua käyttää eläinperäisiä tuotteita, mutta vielä vähemmän haluaa satuttaa itseään stressillä ja itsensä ruoskinnalla, että syö silloin tällöin jotain kiellettyä. Ei tarvitsisi pelätä jäävänsä ”kiinni” ja saavan läksytystä, vaikka on tehnyt jo valtavan harppauksen eteenpäin ekologisempaan ja eettisempään ruokailuun. 95% -kasvisruokavalio voisi helposti toteutua 100% -veganismina, jos ei tarvitsisi stressata siitä, että tekee jotain väärin. Ja kaiken kaikkiaan, maailman kannalta olisi parempi, jos kaikki olisivat vapaamielisiä vegaaneja, eikä että kourallinen ihmisiä olisivat ehdottomia vegaaneja.

En ole vegaani, mutta pyrin syömään mahdollisimman vähän mitään eläinperäistä. Voisin helposti päättää heittää menemään veganismiin ”pyrkimisen” satunnaisen Snickersin tähden. Eikö olisi surullista, jos en tuntisi olevani tervetullut vegaaniyhteisöön, koska syön yhden suklaapatukan kuukaudessa? Saattaa mennä hetki, ennen kuin löytää esimerkiksi ihanan vegaanisen ichoc-hasselpähkinäsuklaan. Ei kaikkia tottumuksiaan voi muuttaa kerralla, varsinkaan maailmassa, joka on rakennettu sekasyöjille. Hidas, omaan tahtiin tapahtuva kehitys on yleensä myös pitkäkestoisin.

Ja voi hyvin olla, että jonakin päivänä lähitulevaisuudessa en halua mitään näistä nykyisistä paheistani ja kasvan täysvegaaniksi, kuten olen kasvanut nykyisyyteen yhdeksän vuoden lacto-ovo-pesco-vegetaristina olon jälkeen. Miksi tallata niitä, jotka ovat matkalla kohti parempaa? Tukekaa, rakastakaa, sivistäkää. Antakaa heille tilaa olla ja oppia, haluta olla vegaani koko sydämestä, tuntematta pilkkaa ”oikeilta vegaaneilta” ja häpeää epäonnistumisesta. Koska me kaikki teemme tämän päätöksen rakkaudesta – rakkaudesta eläimiä, ympäristöä ja itseämme kohtaan.

Rakkaudella,
GG

Jos haluat, seuraa Bloglovinissa tai paina sydäntä <3