Aloitin elokuussa uudet opinnot Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa Porvoon campuksella. Koulutusohjelma on Myynti ja Visuaalinen markkinointi ja se on 40% ruotsinkielinen koulutusohjelma. Ruotsin puhuminen perusfraaseja lukuunottamatta ei itseltä todellakaan suju eli haasteita ainakin sillä saralla on yllin kyllin! Hienoa huomata kuitenkin jo näin 2,5kk opiskelun jälkeen, kuinka paljon enemmän ruotsia osaa jo nyt!

Miten sitten päädyin opiskelemaan juuri tätä ja vielä Porvooseen? No se onkin aika hauska juttu: kuulin tästä linjasta keväällä Mimmit sijoittaa after workeillä Mimmit sijoittaan Hannalta! Että kiitos vaan Hanna! 😀 Vaikka bisnesosaamisen kehittäminen kiinnosti, niin perus tradenomiopinnot ei välttämättä olis ollut mun juttu. Niinpä juuri tämä visuaalisuuteen ja markkinointiin painottaminen kiinnosti. Uskon, että pystyn tämän tutkinnon kautta suuntautumaan töihin, jossa pääsen myös jatkossa käyttämään itselleni tärkeää luovuutta. Ja Porvoo ja ruotsi siksi, että kyseinen linja löytyi vain Porvoosta ja kaksikielisenä linjana. Elikkäs 3vuoden päästä sujuu toivottavasti ruotsikin jo aikas jätte bra! Ja se sitten tietysti laajentaa  työllistymismahdollisuuksia!

Millaista on palata päälle kolmekymppisenä koulunpenkille?

Tätä moni miettii ja kysyy. No jännitin hieman sitä, että miten minut otetaan vastaan pääasiassa +/-21 -vuotiaiden keskuudessa ja miten heidän kanssaan kohtaa maailmat ja luonnistuu projektit. Meidän luokalla on kuitenkin hyvin erilaisia ihmisiä ja useampi lähempänä mun ikää oleva tyyppi, jotka opiskelevat nyt myös uutta tutkintoa. On ollut toki myös joitain ryhmätyötilanteita, joissa on meinannut mennä hermot keskenkasvuiseen käytökseen, mutta sellaista kohtaa tottakai toisinaan myös ihan työelämässä. Ja valtaosin on kuitenkin hommat sujuneet hyvin ja meidän luokalla on mukavia ja skarppeja tyyppejä.

Tässä iässä opiskelussa on se hyvä puoli, että jo hankitun elämänkokemuksen ja työkokemuksen myötä osaa paremmin priorisoida ja suhteuttaa asioita. Vuosien saatossa kertyneen itsetuntemuksen kautta osaa myös ottaa kritiikkiä vastaan paremmin(itse ainakin olin nuorempana huono tässä) ja tietää millainen on itse oppijana (mitkä tekniikat ja ajat päivästä toimivat parhaiten). Sitä tuntee omat vahvuudet ja heikkoudet ja osaa ottaa erilaisia rooleja ja vastuita eri ryhmissä. Ja tietysti on aidosti kiinnostunut opiskelemaan asioita kun on kerta raahautunut kouluun, sen sijaan että voisi olla tekemässä rahaa.

Moni töissä jo pidempään ollut saattaa haaveilla uuden ammatin opiskelusta, mutta elintason pudotus ja sitä kautta toimeentulo huolestuttaa monia ja onkin valitettavan usein syy jättää opiskelematta. Onneksi nykyään on kuitenkin monenlaisia tukia aikuisopiskeluun.

Esittelen tässä mielestäni  kaksi hyvää vaihtoehtoa:

Opintovapaa: vakinaisesta työpaikasta voi jäädä opintovapaalle ja saada aikuiskoulutustukea, joka on verrannollinen omaan palkkaan. Lisätietoja: opintovapaasta ja aikuiskoulutustuesta.

Omaehtoisen opiskelun tuki: Tätä voi anoa Te-keskuksen kautta eli työttömänä työnhakijana omalta työttömyysrahastolta tai KELAlta ja sitä voidaan myöntää maksimissaan 2 vuodeksi. Korvauksen suuruus on noin työttömyyspäivärahojen suuruinen eli liitolta korvaus on erittäin hyvä, tietty prosenttiosuus viime aikojen palkasta. Lisätietoja täältä.

Näiden lisäksi on tietenkin mahdollista usein opiskella myös opintotuella ja hakea lisäksi asumistukea ja opintolainaa. Ja jos oma ala on vielä hakusessa niin kannattaa hyödyntää netistä löytyviä ammatinvalintatestejä tai varata ihan aika te-keskuksen ammatinvalinnan ohjaajalle.

Suosittelen kyllä siis lämpimästi opiskelua ihan missä iässä vaan sillä itsensä kehittäminen on aina jees!:)

Mielellään kuulisin mitä ajatuksia tämä herättää teissä? Onko joku muu opiskellut uutta alaa aikuisiällä? Ja jos niin miten olet rahoittanut opiskelun?

Seuraa myös instassa: @gonewiththewarmwind

LUE MYÖS: Mitä sun unelmille kuuluu?

Sulle tänään tärkeää

Photos & edit by me.