Kuva: Pixabay

Mun loppuvuoden fitness-tehvälistalta löytyi tiimi-asian selvittäminen. Kun kävimme syksyllä katsomassa bikini fitness -kisoja Vantaalla ja Lahdessa, kiinnitin huomiota siihen, että kilpailijoiden esittelyn yhteydessä mainittiin myös tiimi, johon kilpailija kuuluu. Silloin alkoi ensimmäisen kerran hälytyskellot soida, sillä tietysti tajusin, että itsehän en kuulu mihinkään tiimiin. Otinkin asiakseni selvittää, onko tiimiin kuuluminen pakollista vai voiko kisalavalle kiivetä ihan itseään edustaen.

Vastaus tuli tarjoiltuna, sillä eipä mennyt montaa viikkoa kyseisistä kisoista, kun eräänä aamuna sain valmentajaltani viestin. Suomen Fitnessurheilu ry:n alaisiin kilpailuihin oli tullut sääntömuutos. Jatkossa kisalavalle voisi nousta vain sellainen kilpailija, joka kuuluu viralliseen tiimiin. Jotta tiimi voisi olla virallinen, tulee sen vastuuhenkilönä olla Suomen Fitnessurheilu ry:n hyväksymä virallinen valmentaja.

Tässä vaiheessa tajusin, että meikäläisen täytyy alkaa sukkelasti etsiä itselleni tiimiä, jotta projekti ei tyssää siihen. Valmentajahan mulla jo oli, mutta hän ei ole Suomen Fitnessurheilu ry:n kriteerejä täyttävä virallinen valmentaja. Tarvittiin siis virallinen tiimi ja virallinen valmentaja. Ja vähän äkkiä. Aikaa tähän kaikkeen olisi tasan tammikuun loppuun, sillä viimeistään silloin tulee ostaa kilpailulisenssi syksyn 2023 bikini fitneksen SM-kisoihin. Piti siis pistää hösseliksi.

Fitness-maailmassa tiimi tarkoittaa oikeastaan urheiluseuraa. Tiimeihin kuuluu vaihteleva määrä fitness-urheilijoita, jotka kilpailevat eri fitness-lajeissa. Yhdessä tiimissä voi siis olla muitakin fitness-lajien kilpailijoita kuin ainoastaan bikini fitness -lavalle menijöitä. Tiimiä luotsaa valmentaja tai valmentajat. Pääsääntöisesti kuvio näyttää usein toimivan siten, että valmentaja laatii ruokavalion ja treeniohjelman ja antaa yksilövalmennusta. Usein tiimeillä näyttää myös olevan jonkinlaisia tiimipäiviä, joihin kuuluu esimerkiksi yhteistreeni. Sitten on tietenkin tiimin oma WhatsApp-ryhmä, jossa tiedotetaan tai vaihdetaan fitnesskuulumiset.

Mä tiesin heti alusta alkaen, ettei tiimin löytäminen olisi ihan läpihuutojuttu. Se johtui muutamasta seikasta. Ensinnäkin tämä projekti on alkanut aikalailla nollasta ja tarkoituksena on mennä kisalavalle jo ensi syksynä. Osa valmentajista uskoo siihen, että kisakuntoa pitää rakentaa pidemmän aikaa, eikä välttämättä ota valmennukseen henkilöitä, joiden aikataulua eivät pidä realistisena. Toisekseen mun projektiin kuuluu olennaisesti se, että en anna ruokavaliotani toisen käsiin. Piti siis löytää valmentaja, joka suostuu valmentamaan mua, mutta joka samalla suostuu pitämään näppinsä erossa mun ruokavaliosta. Kolmanneksi mulle oli alusta asti selvää, että haluan pitää myös nykyisen valmentajani projektissa mukana, koska meillä yhteistyö toimii. Tämäkin saattaisi olla potentiaalinen haaste, koska ihan kaikille ei välttämättä ole ok, että kuvioissa häärii toinenkin valmentaja.

Koska mä tiesin, että tilanne on vähän haastava, laadin mä tietysti useamman vaihtoehtoisen suunnitelman. Suunnitelma A: Kysyn  Suomen Fitnessurheilu ry:n sivuilta löytyviltä valmentajilta, suostuisiko joku ottamaan mut tiimiinsä. Suunnitelma B: kärtän kaikkia mahdollisia tuttuja miettimään, tietäisikö ne yhtään fitness-valmentajaa ja otan sitten yhteyttä tuttujen suosittelemiin valmentajiin. Suunnitelma C: rukoilen tuttujani itse pyytämään tuntemiltaan valmentajilta, että ne suostuisivat ryhtymään mun valmentajiksi. Suunnitelma D: harkitsen meneväni joihinkin muihin kuin Suomen Fitnessurheilu ry:n järjestämiin bikini fitness -kisoihin, sillä eri tahojen kisoissa säännöt voivat olla erilaiset.

Suunnitelma A olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta ja eihän asia tietysti ihan niin helposti hoitunut. Mutta suunnitelma B jo toimi. Vaikkei mulla mitään messeviä fitness-kontakteja olekaan, niin näköjään Suomi on kuitenkin riittävän pieni maa. Riittävän pieni maa siinä mielessä, että tällaisen tavallisen pulliaisenkin lähipiiristä löytyy joku, joka tuntee jonkun, joka tuntee fitness-valmentajan. Justiinsa niin tässä tapauksessa kävi ja valmentaja löytyi vähän niinkuin kaverin kaverin kautta.

Ei siis ehkä mikään tyylipuhtain suoritus, mutta tavoite saavutettiin. Voinpa siis ilokseni ilmoittaa, että mun tiimi bikini fitness -kisoissa 2023 on Team Artic Figure Rovaniemi. Jep, Etelän tyttö Pohjoisen tiimissä. Onneksi postiosoite ei tässä tapauksessa ollut kriteeri tiimiin pääsylle. Mutta uutinen on joka tapauksessa loistava, sillä kisalavan ja mun väliltä on taas onnistuneesti raivattu yksi este. Wuhuu!

Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness

Mä käyn kaupassa pääsääntöisesti kerran viikossa ja tällä hetkellä sunnuntai on vakiintunut mun ruokakauppapäiväksi. Kauppakassin koko vaihtelee sen mukaan, mille kokoonpanolle tulevalla viikolla on tarkoitus kokata. Ensi viikolla mä tulen ruokkimaan pääsääntöisesti itseni, joten ostokori yhdelle näytti tältä:

S-market

Myllyn Paras coctail-perunapiirakka 450g, 2,35e

Rainbow juusto-aurinkokuivattutomaatti tortelliini 250g, 1,89e

Rainbow juusto tortelliini  250g, 1,89e

Juustoportti Halla-juusto 150g, 3,59e

Kotimaista kuhafilee 300g, 11,90e

Pensasmustikkapurkki 500g, 6,98e

Karhunvadelmarasia 2kpl 125g/rs, yhteensä 6,58e

Vadelmarasia 2 kpl, 225g/rs, yhteensä 8,58e

Peruna pesty kiinteä, 0,333kg, 0,35e

Nauris pesty 0,256kg, 0,56e

Mango 0,669kg, 2,47e

Luumurasia 1 kg, 2,19e

Rypäle Adora 250g, 1,59e

Rypäle Autumn crisp 250g, 1,59e

Närpiön oranssi helmitomaatti 200g, 3,99e

Järvikylän basilika 1,99e

Mutti säilykekirsikkatomaatti 2 tlk,400g/tlk, yhteensä 2,78e

Kara kookoskerma 200ml, 1,39e

Rainbow maissi suolaliemessä 330g, 1,19e

Kotimaista puolukka pakaste 2 ps, yhteensä 2,50e

Irtonamuja 0,89e

Irtosnacks 0,110kg, 2,08e

Estrella maalaissipsi ranch 3,39e

Valio kermaviilidippi ranch 1,19e

Talouspaperi Lotus Emilia valkoinen 3,15e

Wc-paperi Lotus soft Embo 8rll, 5,29e

Muovikassi harmaa, 0,25e

Nestesaippua Pomegrate, 5,69e

XZ shampoo persikkanektari, 2,99e

Biojätepussi paperinen, 2,85e

Yhteensä: 94,12e

Mun omalla mittapuulla mä selvisin tästä ruokakauppareissusta aika edullisesti. Usein pelkästään itsellenikin ostaessa kauppaan hujahtaa sellaiset 120e. Tämän viikon tavallista alhaisempiin ruokakustannuksiin vaikutti se, että kuluneen viikon jäljiltä kaapista löytyi kasviksia, jotka pistän uuniin kuhafileen kaveriksi. Lisäksi unohdin ostaa cashewpähkinäpussin, joka puolen kilon painoisena lisää kauppalaskun loppusumaa vajaalla yhdeksällä eurolla. Nykyisillä pähkinävarastoilla kuitenkin todennäköisesti pärjätään tuleva viikko ihan kohtuullisesti. Mulle siis alle sadan euron ruokakauppasuoritus on joka tapauksessa positiivinen yllätys.

Mä olen elänyt sellaisen lapsuuden, jossa rahat oli tiukoilla ja jääkaapissa ei todellakaan ollut sitä mitä olisi halunnut ja ihan aina siellä ei ollut kauheasti mitään. Vatsantäytteeksi sai usein puolivalmisteita ja hedelmiä ei ikinä saanut syödä niin paljon kuin halusi, koska ne olivat kuulemma kalliita.

Kun musta tuli aikuinen ja rupesin tienaamaan omat rahani, päätin että ruokakaupasta ostan sitä mitä haluan. Mieluummin tingin monesta muusta asiasta kuin ruokakauppakuluista. Tähän mennessä olen onneksi onnistunut elämään sellaista aikuisuutta, jossa ruokakaupassa ostoskoriin voi ottaa sitä mitä oikeasti haluaa. Edelleen mä saan joka kerta suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan viikoittain sellaisia tuotteita, jotka omassa lapsuudessa olivat harvinaista herkkua. Esimerkiksi mangot kuuluvat mun peruskauppalistaan ja niitä otan aina vähintään kaksin kappalein. Lapsuudenkodissa mangoa syötiin harvoin ja yleensä silloinkin se yksi hedelmä piti jakaa kolmeen pekkaan.

Mutta kyllä mä silti ruokakaupoilla olen tietoinen hinnoista. Raha-asiat mä mietin ruokakaupassa sen kautta, että mikä mulle ruuassa on tärkeää ja mistä mä olen valmis maksamaan. Tuoreus, terveellisyys, kotimaisuus ja nautinnollisuus ovat mun tärkeimmät kriteerit ruokakoria kootessa. Niille mä olen valmis antamaan myös rahallisen arvon. Esimerkiksi, kun markkinoille tuli kotimainen halloumi eli Juustoportin Halla-juusto niin kyllä siirryin välittömästi ostamaan sitä, vaikka kilohinta on puolitoista kertaa korkeampi kuin Kyprokselta kannetun halloumin. On myös tiettyjä tuotteita, joita mä ostan, olipa niiden hinta melkein mikä tahansa. Ne tuotteet ovatkin sitten oikeita nautinnon lähteitä. Vaikkapa tuoreet pensasmustikat ovat sellaisia. Puolen kilon purkki maksoi tällä ostosreissulla alle seitsemän euroa, mutta välillä samasta purkista saa pulittaa kympin. Silti mä ostan tuon puolen kilon pensasmustikkapurkin joka viikko.

Sitten on niitä asioita, joita mä en arvota kovin korkealle ja joista en myöskään ole valmis maksamaan ylimääräistä. Merkkituotteet kuuluvat siihen kategoriaan, merkistä mä en maksa. Pelkkä tunnettu brändi ei siis saa mun lompakon nyörejä löystymään ja mä suosin paljon kaupan omia merkkejä, jos ne vaan täyttävät mulle tärkeät kriteerit.

Vaikka mä ruokakaupassa sallin itselleni juuri sitä mitä mieli tekee, koen mä kuitenkin saavani kustannukset pysymään kohtuullisina. Mä ajattelen, että se liittyy paljon siihen, mitä mä en osta. Mun kauppakassissa ei yleensä koskaan ole lihaa, kanaa, leipää, juustoa tai leikkeleitä. Janon mä sammutan hanavedellä, joten arkiviikon ostoskorissa ei myöskään ole mitään juomia. Kaikkia näitä tuotteita mä olen valinnut olla syömättä terveysvaikutusten vuoksi. Samalla olen kuitenkin saanut huomata, että kyseisten tuotteiden poisjättäminen alentaa kauppalaskua kivasti, koska juuri nuo tuotteet ovat kilohinnoiltaan aika kalliita.

Jos mulle joskus tulee elämässä tilanne, että pitää selvitä pienemmällä ruokabudjetilla, niin sekin varmasti luonnistuu. Mä en usko, että terveellisesti syöminen on kallista ja vähemmilläkin euroilla pystyisin pitämään kiinni kotimaisuudesta ja terveellisyydestä. Juuri nyt nautin siitä, että noiden kahden ydinarvon lisäksi on ollut mahdollisuus ottaa mukaan myös tuoreus ja nautinnollisuus. Ruoka on mulle yksi elämän suurista iloista ja samalla myös oikeastaan se vihoviimeinen säästökohde.

Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness