Deodorantti transvestiittifetisissille

Voi Axe minkä teit!

axe.jpg

On mainoksia, joissa populäärikulttuuria parodioidaan osuvasti ja sitten on mainoksia, joilla osoitetaan tekijätiimin tietämättömyys ja ylläpidetään yleisiä harhakäsityksiä.

Mikäli joku on onnistunut välttämään näkemästä Axen ällölimaista uusinta televisiokanmpanjaa, niin sitä tässä märehdin. Mainosta, jossa siivekkäitä naismalleja tipahtelee taivaalta, koska Axe -mies on sivellyt itseensä Axe-hajua, joka saa aikaan Axe -efektin. Minulle mainoksesta nousi varsin huvittuneita mielijohteita, joita tuskin keskituloiselle, naista himoitsevalle ja lihaamättävälle perusheterojampalle suunnattu mainos normaalisti aiheuttaa. Axe -efekti siis saa enkelit tipahtelemaan taivaalta. Mielenkiintoista. Miksi heteroperusjamppa haluaisi kiikauttaa pilvenreunalta yhtäkään Jumalan pojista

Lähtökohtaisestihan enkelit ovat sukupuolettomia, koska ovat suunnattomassa siveellisyydessään täysin synnittömiä ja pyhittävät olemuksensa vain ja ainoastaan Jumalan palvelemiselle. Enkelit ovat Luojan suoraan luomia, eikä täällä maan päällä taapertava kuolevainen koskaan enkeliksi muutu, koska enkelit ovat oma porukkansa, eivätkä mitään kuolleita sieluja. Yhdessäkään Raamatun kohdassa ei kuitenkaan puhuta Jumalan tyttäristä. Jumalan pojat sen sijaan mainitaan. Enkelit lienevät siis pippelittömiä miehiä. Yleisesti tunnustettu teoria siitä, että saatana olisi langennut enkeli Lucifer tukee myös enkelien miehisyyttä. Vai kuvitteleeko joku, että se pukinjalkainen ja atraimen kanssa vaikuttava vihtapöksy olisi nainen?

Mainoksessa taivaalta siis sataa naisia vai pitäisikö julkisen tiedon valossa olettaa että sieltä sataa a) kauniita miehiä, b) munattomia kauniita miehiä, c) sukupuolettomia otuksia, joilla jostain kumman syystä on siivet, d) Axen naismaisiksi muuttamia Jumalan poikia. Ovathan Rafaelin enkelitkin nättejä poikia. Mitä eroa näissä enkeleissä pitäisi olla?

Eikö siinä, että muotimaailma palvoo pikkutyttöjä, joilla on pikkupojan muodot, jonain taivaallisen naiseudellisen muotona, ole tähän ihan selkeä yhtymä kohta. Jumalan poika voi ihan yhtä hyvin girlygirl. Tämä mainos olisi ollut maailman kaiken itseironian kunniaparaati, mikäli yhtenä enkeleistä olisi tajuttu käyttää Andrej Pejiciä, tuota naismaisten miesmallien ykköstä. Hän näyttää aika enkeliltä (siis sellaiselta kliseiseltä kirkkomaalaussiipiveikolta).

angel.jpg

Kyllä, kuvassa on mies.

Vaihtoehtoisesti tämä mainos on syntynyt maailmankuvasta, jossa kaikki tytöt olivat lapsina rimpsumekkoisia prinsessoja ja Peppi Pitkätossun kaltaiset poikatytöt ovat vain feminatsien sairaan mielikuvituksen tuote. Tässä maailmassa nainen on neitseellisen herttainen kunnes tapaa salafantasiansa, Axe -miehen, joka viettelee hänet turmioon, saa naisen heittämään estonsa nurkkaan ja raapimaan neitseellisillä tekokynsillään Axe -miehen selkään rukouksia. 

Voi luoja miten typerää.

Rafaelin enkeleitäkin nolottaa:

aggg.jpg

 

Tai jos tämä olisi keski-ikäisen persuvaikuttajan blogi, kokisin varmaan aiheelliseksi epäillä, onko tässä kyseessä joku alitajuntaan vaikuttamaan pyrkivä HOMOPROPAGANDAMAINOS, jonka ansiosta kohta kaikki parikymppiset miehenalut hinkuttavat toisiaan hiukset nätisti kiharrettuina mekot päällä. Ei minunkaan mielikuvitukseni nyt sentään niin villeihin spekulaatioihin yllä 🙂

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä

Yrmyilystä ja ihmisvihaajalta näyttämisestä

morko.jpgKyllä hapannaamat naurattavat, ainakin niin kauan kunnes huomaa olevansa muuttumassa sellaiseksi itse.

Harvemmin sitä oikeastaan ajattelee millainen ilme naamalla työntelen siivouskärryä betonikolossin pölyisillä käytävillä. Olen töissä, toisin sanoin kakkaduunissa, eikä minun tarvitse esittää neiti aurinkoista kuin satunnaisille venäläisturisteille, jotka haluavat kuudennet pyyhkeet, mutta eivät osaa sanaakaan englantia saati suomea. Oletan silti silmät kirkkaina olevani neutraali naamaltani, sellainen mitään sanomaton kipsinaama. Turha toivo. Taidan näyttää vittumaiselta ämmältä.

Työtoverini (toverisanan käyttöä suositellaan samaan yhteisöön kuuluvasta henkilöstä, jonka tietää, mutta jonka kanssa ei henkilökohtaista ystävyyssuhdetta ole olemassa) kuitenkin pudotti tänään pommin, kun vastasin liian lässähtäneesti hänen aurinkoiseen tervehdykseensä.

Do you hate me? You never answer when I say hi to you” 

Kurtistin kulmia, silmät mollottivat hämmennyksestä ja olin kertakaikkisen hämmentynyt. Sönkötin jotain omissa maailmoissa elämisestä ja siitä, että en minä ketään vihaa, olen nyt vain tällainen hiljainen nysvä töissä ollessani. Hehaha, joking, joking. Taputus olkapäälle. Okei, nyt vihaan häntä, henkilökohtainen reviirini on jumalauta pyhä, irti mun finniolkapäästä! Sitten hän lähti viemään jotain jonnekin ja jatkoin pölyjen siirtelyä kylppärin lasihyllyllä. Hämmentyneenä, pohtien näytänkö todella ihmisvihaajalta.

On ihmisiä, jotka ovat tyyppiä Little Miss Sunshine ja sitten on meitä, jotka näytämme siltä, että aiomme kuristaa kanssamatkustajat matkapuhelimenlaturilla, mikäli he inahtavat väärässä sävellajissa. Olisi varmasti sata kertaa helpompaa jos olisi supliikkia pepsodenthymyä uhkuva päivänsäde, mutta kun on ollut 21 vuotta hapannaama, niin on se jotenki  jännällä tavalla vaikeaa muuttua sekunnissa iloiseksi asiakaspalvelijaksi. Eikä  minun tarvitse mielyttää kuin niitä venäläisiä turisteja ja satunnaisia lentokapteenisetiä, joiden mielestä sängyn alle jätetty pyyhe pitäisi tajuta vaihtaa. Kyllä, minulla on päiväpeiton läpäisevä rötgenkatse!

Yrmyys on jotenkin hyvin kliseinen suomalaisena olemisen muoto. Siitä voi tyynellä mielellä ammentaa energiaa. Miksi minun pitäisi virnottaa naama hangonkeksinä, kun lyllerrän elämässäni eteenpäin työaikana sellaisten ihmisten keskellä, joihin en halua jättää minkäänlaista muistijälkeä. Säästän leveät hymyni heille, joita rakastan. Heille olen höpöttävä sekopää, hullunintoinen käkättäjä ja maassa kieriskelevä höyhenen keveä hulivili. Töissä olen arsenikkiä ja hapanmaitoa.

I don’t hate you, I just wanna do my job.

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään