Laihuuden ylistys? Eli kuinka ajauduin taas punnitsemaan itseni
Laihat päivät taakse jäivät: Nuoruudessa painoin 49–50 kiloa, nyt lähes 15 kg enemmän.
Punttipirkkona olen ollut massankasvatuskaudella nyt viime vapusta, ja painoa tuli noin 7–6 kg lisää. Nyt tavoitteena on tiristellä ylimääräiset rasvat pois, mutta säilyttää lihas. Jotta tämä toteutuisi, syön päivittäin noin 100 grammaa proteiinia.
Kaikki hyvin tähän mennessä? No kyllä ja ei. Kuten kirjoitin aiemmin, olen laihduttamiseni laihduttanut, enkä sitä enää halua tehdä. Joten koen aika lailla ristiriitaa. Lisäksi laihduttaminen vain hitusella miinuskaloreita on tuskastuttavan hidasta. Nyt on mennyt kuukausi, ja painoa on lähtenyt vaivainen kilo. Lisäksi ruuan kirjaus käytössäni olevaan sovellukseen ja itseni viikoittaiset punnitsemiset tuovat ikäviä muistoja ajoilta, jolloin laihdutin todella kovalla miinuskalorimäärällä (noin 1200 kcal / päivä). Aikoina, jolloin siitä huolimatta, että elän yltäkylläisyydessä, en meinannut nälältäni saada illalla unta. Aikoina, jolloin noudatin vanhaa laihdutuskonstia: ”jos tunnet itsesi nälkäiseksi, juo lasi vettä ja mieti oletko sen jälkeen enää nälkäinen”.
En edes enää tiedä, mitä tai ketä varten laihdutin. Tarkoituksena oli tietty, että itseäni varten, mutta oikeasti syy taisi olla, että halusin olla länsimaisten kauneuskäsitysten mukainen. Mahtua siihen muottiin, joka naisille oli luotu. Tämä ei tapahtunut ilman seurauksia. Sekoitin koko aineenvaihduntani jatkuvalla kalorikyttäämisellä, ja epäilen sen vuoksi vaihdevuosienikin alkaneen niin aikaisin (42-vuotiaana). Onneksi kuitenkin vaihdevuosioireeni ovat olleet siedettävissä – FB-vertaistukiryhmästä luen kauhulla, minkälaisia oireita vaihdevuosista voi pahimmillaan tulla.
Ja oma asenne on muuttunut. En enää halua olla laiha, laihempi, laihin niin kuin nuorena. Otan lämpimästi tervetulleiksi kasvaneet voimatasot, lisääntyneet lihakset ja leventyneet hartiat (vaikka jälkimmäinen asettaakin näin viiden vaatteen vuonna haasteita, kun vanhat lempivaatteet eivät enää mahdu hartioista päälle).
Tavoitteenani on toimiva keho läpi elämän. Ja ei yhtään haittaa, että säännöllinen treeni (3 punttitreeniä viikossa sekä joogaa ja kävelyä (vasen polvi ei enää kestä juoksua)) parantaa mielialaani ja vähentää stressiä. Työasiat karisevat hyvin mielestä nostaessa raskasta rautaa tai joogasalin lattialla asanaan taipuessani. Ja samalla kiitän itseäni, että olen oppinut arvostamaan terveyttä ja hyvinvointia enemmän kuin ulkoisia kauneusihanteita. Jatkan matkaa kohti vahvempaa ja terveempää minää.
Aino Elina