Kitudiettaajasta punttipirkoksi

Olen aloittamisen maailmanmestari. Aikaisemmin aloitin lähes joka vuoden alussa uuden kitu- ja rääkkikuurin. Viikolla sain syödä vain tietyn alhaisen kalorimäärän (saman kuin taaperoikäinen), ja mässäilin yhtenä päivänä viikossa estottomasti (cheat day) boostatakseni aineenvaihduntaani.

Minä parvekkeella treenin jälkeen otetussa kuvassa power posessa kädet lanteilla.

Tämä ei opettanut minua kuin ahmimaan. Aineenvaihduntanikin meni niin sekaisin, että uskon vaihdevuosieni alkaneen niin nuorena (42-vuotiaana), koska rääkkäsin turhaan elimistöäni.

Tavoitteena oli solakka olemus, ja etteivät reidet vain koskisi toisiaan (thigh gap).

Selfie sporttivaatteissa.
Olin tässä noin kymmenen vuotta vanhassa kuvassa hoikka, mutta en siltikään ollut tyytyväinen painooni.

Jossain vaiheessa kilojen taas hiipiessä takaisin korkojen kera, päätin, että eihän tämä voi jatkua näin. Isona sysäyksenä tähän oli James Clearin Atomic Habits, jonka luin heti sen ilmestyttyä 2018 tai 2019. Kyseessä on oikeastaan paras self help -teos, jonka olen lukenut. (Tästä pääset lukemaan aikaisemman kirjoitukseni self help -oppaista). Siitä sain idean, että sen sijaan, että sanoisin käyväni salilla, muuttaisin katsantotapaa, ja mieltäisin itseni ihmiseksi, joka käy salilla. Että se olisi osa identiteettiäni. Ja niin ajatus jumppapirkosta ja myöhemmin punttipirkosta syntyi.

Kuva omasta stooristani, teksti pullan päällä: Jos jotain olen painon jojoilusta oppinut, niin sen, etten enää kiellä itseltäni mitään ruokaa. Lisäksi en laske kaloreita tai käy puntarilla. Keskityn siihen, mihin kehoni pystyy, en siihen, miltä se näyttää.
I must practice what I preach. Kuva taannoisesta stooristani.

Varsinkin raskaan raudan nostaminen on parantanut ruokasuhdettani. En jaksa salilla, tuloksia ja uusia ennätyksiä ei synny, jos en syö tarpeeksi ja tasapainoisesti. En edes tiedä mitä nyt painan: yläosista olen kasvanut S-koosta M-kokoon (ja onpa uusi kierrätettynä ostettu talvitakkikin kokoa XL), koska selkäni on levennyt. Maksan mielihyvin uusista kierrätetyistä vaatteista (onhan menossa ensimmäinen viiden vaatteen vuosi), koska samalla minua vuosikausia piinannut alaselkäkipu on poissa. Kivun kanssa oppii elämään, ja siihen tottuu, ajattelin että tätä se elämä on skolioosin kanssa. Nyt alaselkäkipu on pysynyt jo yli vuoden pois mikä on aivan sanoin kuvaamattoman mahtavaa.

Kuva minusta kävelyllä viime kesänä.
Siis pojathan lauloivat minulle teini-iässä: ”ei laaksoa eikä kukkulaa”. Koen tässä kuvassa näyttäväni liian laihalta. Kuva otettu kesällä 2022.

Kuntosalilla käyminen voi kuitenkin olla etenkin aloittelijalle hieman musertava kokemus. Kaikilla ei ole resursseja tai rohkeutta käydä salilla, ja tämän takia julkaisin viime sunnuntaina vinkkejä kotitreeneihin. Toivottavasti keräämästäni linkkilistasta on sinulle apua! (Siis itsekin tunsin  salilla eilen tiistaina olevani ihan alakoululainen omine pienine painoineni, kun vieressä oikea valkyria vetää treeniä todella kovilla painoilla: askelkyykkykävelyäkin 30 kg painolla, huh huh!)

Aino Elina

Itsellä punttitreenipäivät ovat ti, to ja la, välipäivät käyn kävelyillä ja joogaan. Suunnitelmissa on lisätä vielä tähän lisäksi Hiit-treeniä, koska kaipaan jotain hikirääkkiä: en enää voi intervallijuosta ilman vasemman polven kipeytymistä. Jos treenini kiinnostavat, seuraa minua Instagramissa, missä julkaisen viikon treenejäni. Halipula-blogin Facebook-sivut puolestaan löytyvät täältä.

PS: Blogi ilmestyy tuttuun tapaan taas sunnuntaina, nämä keskiviikkokirjoitukset vain, jos aikatauluni antaa myöten.

hyvinvointi hyva-olo ajattelin-tanaan liikunta
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.