Pikamuodista hitaaseen muotiin?
Jos jokin on hidasta muotia, se on kulutuksen rajoittaminen viiden vaatteen haasteen viiteen uuteen vaatekappaleeseen.
Näin unta, missä shoppailin shoppailemasta päästyäni, ja heräsin aivan pyörällä päästäni: olenko nyt kuluttanut jo yli viisi vaatetta vuodessa? Jos asennoituminen kulutuksen rajoittamiseen on hankalaa minun ikäpolvelleni, joka tottui ajan viettämiseen ostoksilla kiertelyssä, voin vain kuvitella, miten hankalaa ostamisen rajoittaminen on nuorilla sukupolvilla, jotka ovat tottuneet jatkuvasti uusia mallistoja lanseeraavaan ultrapikamuotiin.
Suomalainen kuluttaa pukeutumiseen keskimäärin 870 euroa vuodessa. Jos tämän jakaa viiteen vaatteeseen, pystyy silloin ostamaan kenties laadukkaampia ja vastuullisemmin tuotettuja vaatteita (tämä on kuitenkin hankalaa, koska brändien omia vastuullisuusväittämiä ei valvo kukaan. Myöskään hinta ei ole nykyään tae laadusta. Silloin kannattaa nojautua kolmannen osapuolen arvioihin, kuten Good On You -sivustoon ja Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:n selvityksiin. Itsekin astuin harhaan heti ensi ostossani tammikuussa.)
Samalla vaatteisiin käytetty suhteellinen osuus koko kulutuksesta on vähentynyt viime vuosina, koska vaatteet ovat entistä halvempia. Halpa hinta ja heikentynyt laatu vähentävät vaatteiden käyttöikää, joka on yli kolmanneksen lyhyempi kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi ostettuja vaatteita käytetään vain vähän: brittitutkimuksen mukaan vain noin seitsemän kertaa. (En ymmärrä, mistä luku on saatu, kun Ellen MacArthur -säätiön selvityksen mukaan tuotteita käytetään keskimäärin 160 kertaa.) Olen sanonut sen aiemminkin, mutta toistan nyt itseäni: Vastuullinen fashionista shoppailee omasta kaapistaan – todellinen tyylitaituri käyttää samaa asua lukuisia kertoja. Mielestäni kyse on myös vaatteiden arvostuksesta: vaatteita ei enää arvosteta kuten esimerkiksi 50-luvulla, jolloin vaate oli sijoitus. Aikoinaan vainajan vaatteet merkittiin jopa perunkirjaan, koska ne olivat arvokkaita. Nykyään kulutuskiimassa ostamasi rätit eivät kelpaa kenellekään, vaan ovat ongelmajäte, joka kasautuu vaatevuoriksi köyhään etelään.
En nyt anna synninpäästöä edes kirppishaukoille, koska sekin on kulutusta. Käytettyjen vaatteiden kauppaan päätyy kuitenkin vain murto-osa ostetuista tekstiileistä. Esimerkiksi UFFille lahjoitetuista vaatteista myyntiin päätyy vain 6,4 prosenttia.
Muotiteollisuus on vastuussa noin 4 prosentista maapallon vuosittaisista kasvihuonepäästöistä. Resurssien rajallisuuden takia on löydettävä uusia tapoja tuottaa ja kuluttaa. Kiertotaloudessa tavoitteena on hyödyntää olemassa olevia materiaaleja, mutta kyse ei ole pelkästään materiaalin kierrosta vaan myös käyttöiän pidentämisestä. Joten käytä uudelleen, lainaa ja vuokraa sekä huolla, korjaa ja muokkaa vaatteitasi! Meidän tulee vähentää kulutusta tulevia sukupolvia varten.
Aino Elina
