Kissanainen

Vaikka kaikista eläimistä pidänkin, olen enemmän kissa- kuin koiraihminen.

Kissat ovat rajojen asettamisen mestareita. Rapsutus ja silitys ei aina onnistukaan tuosta vain, vaan ainoastaan jos kissalla on siihen fiilistä. Esimerkiksi vatsan rapsutus voi omilla kissoilla aiheuttaa sen, että jos sen tekee väärään hetkeen, saa suostumuksen puutteesta hampaista ja kynsistä sekä opetuksen kunnioittaa toisen rajoja. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö kissani Dottie ja Torsti olisi koskaan hellyydenkipeitä. Mutta kaikelle on oikea aikansa.

Omat kissani ovat kuitenkin rauhallisemmasta päästä (vaikka välillä saavatkin juoksuhepuleita, jolloin kiitävät kämpän päästä päähän). Pitäähän ihmisenkin voimailla pysyäkseen kunnossa, joten varmaan kissankin.

Molemmilla kissoillamme on oma syli. Jos olemme etätöissä, Torsti on vieraileva tähti minun Teams-kokouksissani ja Dottie puolison. Minulta Torsti ei näppäimistöllä steppailustaan huolimatta ole päättänyt kokousta, puolisolleni näin on muutamaan otteeseen Dottien kanssa käynyt.

Dottie viettää meidän kanssamme ehkä enemmän aikaa iltaisin, ja osallistuu niin televisionkatsomiseen kuin lukemiseen siinä missä ex-kollipoika Torsti on vanhoilla päivillään viehättynyt kylpyhuoneen lattialämmityksestä. Niinpä olen tehnyt sille sinne pehmeän pesän ja vienyt kylppäriin ylimääräisen vesikupin. Nyt tosin Torsti on aurinkoisina päivinä siirtynyt asuntomme länsi-ikkunalle nauttimaan kevään ensimmäisistä auringonsäteistä (sielläkin on peti, tuntuu, että koko kämppä on täynnä kissanpetejä.)

Kissat ovat myös tapojensa orjia, minkä vuoksi kaikki uudet ostokset ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä. Jos ostat uuden pedin, kestää kuukausikaupalla, ehkä jopa vuosia ennen kuin ne hyväksyvät sen makuualustakseen. Ostin pari kesää sitten vesiautomaatin, mutta se oli kissojen mielestä aivan liian omituinen, joten lahjoitin sen FB:n kissaryhmässä eteenpäin. Ja on oikeasti ongelma, jos tiettyä kissanruokaa ei enää saakaan lemmikkieläinliikkeestä.

Nukkumaan mennessä ensimmäisenä paikalle ilmestyy Dottie, joka steppailee päälläni etsiessään mukavaa makuuasentoa. Meemi ”I am a kitty, I step on a titty” pitää Dottien kohdalla valitettavasti hyvin paikkansa (auts). Sitten rintalastan päälle voikin asettautua ja räpsiä nukkumista yrittävän ihmisen silmiä ja huulia tassulla. Sitten kun olen vihdoin nukahtanut (huolimatta edellä mainitusta käsittelystä), paikalle saapuu Torsti, joka jahtaa Dottien pois ja työntyy peiton alle (kun ensin on herättänyt minut maukumalla nostamaan peittoa) käpertyen polvitaipeeseeni. Ja aamulla kun herätyskello soi, alkaa naukumiskonsertti: ”missä viipyy meidän aamupalamme!” 😊

Ihanat pikku paskapäät, mutta eihän niitä ilman voi elää!

Aino Elina

PS: Jos suostumus yleisesti aiheena kiinnostaa, kehotan tsekkaamaan tasa-arvoasiantuntija Elina Nikulaisen uuden tietokirjan Haluatko? Pieni kirja suostumuksesta, joka itselläkin on lukujonossa.