Se on siinä: 15 parasta alkuvuonna 2024
Tervetuloa jälleen lukemaan, mikä oli mielestäni parasta alkuvuonna!
Ole hyvä: 15 parasta katsomaani, lukemaani, kokemaani ja ostamaani asiaa vuoden 2024 alussa.
Katsomaani
Sarjat
Muodin huipulle (4. kausi) (Mtv3)
Sisäinen wannabe-muotisuunnittelija minussa nauttii lahjakkuuksien katsomisesta. Suomi-versiossa Heidi Klumin korvaa Miisa Grekov ja Tim Gunnin tilalla on Sofia Järnefelt (nopea googlaus paljasti, että Klum ja Gunn itse asiassa jättivät sarjan jo 2018(!)
Sinä päivänä (Netflix)
https://youtu.be/WlopfWYGBh4?si=HUGtrPbkFQTwnjZu
Ah, tämä sarja on ni-in ihana, että olen säästellyt sen katsomista! Se yli kymmenen vuotta sitten tehty leffa oli huono, mutta tämä adaptaatio David Nichollsin samannimisestä romaanista (en ole lukenut) toimii.
Shōgun (Disney+)
James Clavellin tiiliskivibestselleristä on nyt tehty jopa kaksi sarjaa. Ensimmäistä en saanut 80-luvulla katsoa, koska vanhempieni mukaan se oli liian raaka (vaikka minulla kyllä on hataria muistoja sarjasta, joten salaa olen tainnut sitä seurata). Uusi yritys päivittää sarjan ja näkökulma on edelliseen versioon verrattuna ymmärtääkseni enemmän japanilaisissa. Tarinan alussa hollantilainen sota-alus haaksirikkoutuu Japanin rannikolle 1600-luvun alussa ja nälkiintynyt brittiluotsi John Blackthorne (Cosmo Jarvis) joutuu japanilaisten ylimysten pelinappulaksi valtaistuinpelissä. Sarjan tekemiseen on selvästi panostettu, ja tässä tapauksessa rahalla saa laatua.
Yellowstone (useita suoratoistopalveluita, mm. Netflix)
Kuka olisi arvannut, että karjankasvatus Montanassa on näin veristä? 😂 Ja en totisesti ollut aiemmin tietoinen ”lehmäpoliisien” olemassaolosta. Guilty pleasure: Suorastaan hävettää tunnustaa katsovansa tätä sarjaa, jonka naiskuva ei ole todellakaan tätä päivää ja ongelmatilanteet hoidetaan väkivallalla (suunnilleen joka jaksossa kuolee ainakin yksi, ellei useita). Kun puuduttavasta ja ylipitkästä aloitusjaksosta on päässyt ohi, pääsee sarja vauhtiin. Miinusta siitä, että hyvännäköisiä miehiä ei sarjassa oikein ole, naiskauneutta sitäkin enemmän.
Elokuvat
Poor Things (elokuvateattereissa ja Disney+)
En oikeastaan tiedä, vihasinko vai rakastinko tätä elokuvaa, mutta kylmäksi se ei ainakaan jättänyt! Elokuvasta on kirjoitettu feministisenä mestariteoksena, mutta onko se edes mahdollista, jos sekä ohjaaja että käsikirjoittaja ovat miehiä? Katsomisen arvoinen raina joka tapauksessa.
Kenraali Della Rovere (Kino Regina)
Italian Tauno Palo, paremmin ehkä nykyään ohjaajana tunnettu (mm. Polkupyörävaras) Vittorio De Sica tekee melkoisen pääosaroolin Roberto Rossellinin ohjaamassa elokuvassa. Rahanahne opportunisti, joka mm. kuppaa entiseltä naisystävältään kaikki tämän säästöt kokee jälleensyntymän – sotasankarina. Elokuva voitti Venetsian Kultaisen leijonan, mutta Rossellini tilitti myöhemmin sen olevan ”urani ainoa elokuva, jonka tein ainoastaan rahasta”. Aika paljon tässä maailmassa on tehty elokuvia vaan rahan takii, mutta se ei himmennä sitä, etteikö osa niistä olisi hyviä.
Lukemaani
Vox:in artikkeli siitä, miten jokaisen täytyy olla valmis tekemään itsestään tuote – etenkin jos olet taiteilija. Tällaista fiilisten mukaan somea päivittävää tavista kauhistuttaa ajatuskin, miten eräskin muusikko valmistautui albuminsa julkaisuun pitämällä somejulkaisuista kirjaa Excel-taulukolla (ja silti albumi ei menestynyt). Puhumattakaan 65-vuotiaasta kirjanpitäjä-äidistä, jonka työnantaja painostaa häntä tekemään LinkedIn-julkaisuja. Elämme kummallisia aikoja, ystävä hyvä.
Uncovering the higher truth of Jay Shetty
Guardianin artikkeli kuuluisuuksien tämän hetken lempigurusta Jay Shettystä antaa ajattelemisen aihetta. Onko olemassa gurua, joka ei olisi vähän shady? Shettyn omassa tarinassa tiessä guruksi ei jokin täsmää. Lisäksi hän on surullisenkuuluisa siitä, että hyödyntää muiden jo tekemää sisältöä somessa.
Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme
Runoilija ja esseisti Ocean Vuongin autofiktiivinen esikoisteos jättää sanattomaksi. Tiedätkö sen tunteen, kun joku suhteellisen tuntematon traumadumppaa jatkoilla koko elämänsä kipupisteet sinulle? Vuongin teos on raju, kuin vakavan avohaavan katsominen, josta ei kuitenkaan pysty kääntämään katsettaan. Ei vielä aivan mestariteos, mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä proosaa Vuong seuraavaksi luo! Lisäksi tämä kirja lopetti lukujumini, ja luin sen kahdelta istumalta. Fun Fact: Vuong on yksi niistä kirjailijoista, joka on kutsuttu Future Libraryyn. Kyseessä on taideprojekti, jonka teokset julkaistaan vasta vuonna 2114. Muita Tulevaisuuden kirjaston kirjailijoita ovat mm. Taisteluni-Knausgård ja Orjattaresi-Atwood.
Kokemaani
Didrichsenin taidemuseo: Taide muuttuvassa maassa (Nordean taidesäätiön kokoelma –26.5.2024)
Museossa oli esillä Nordean taidesäätiön kokoelma, joka olikin aika sekalaista sakkia. Taiteen hankinnassa kun ei ole ollut sen suurempaa suunnitelmallisuutta sen lisäksi, että kansallisten mestariteosten myyntiä Suomen ulkopuolelle yritettiin estää. Varhaisten aikojen kansallisromanttisista, ihmisiä esittävistä teoksista siirryttiin lopulta pankkimaailman sisustukseen paremmin sopivaan abstraktiin taiteeseen.
Villa Gyllenberg: Schjerfbeck & muoti (taidetta ja pukuhistoriaa –9.6.2024)
Kun Helsingin Kuusisaaressa sijaitsee kaksi museota vierekkäin, kannattaa niissä vierailla peräkkäin. Kehotan kuitenkin tulemaan paikalle julkisilla, koska parkkipaikkoja on alueella rajoitetusti ja lähin linja-autopysäkki sijaitsee ihan Didrichsenin vieressä. Helene Schjerfbeck tunnetusti rakasti taiteen lisäksi myös muotia – ja etenkin ranskalaisia luomuksia, mikä näkyi hänen muotokuvissaan niin, että mallin vaatetus oli tärkeä osa teosta. Näyttelyssä on useiden kotimaisten taiteilijoiden teoksia ja huikeita asuja! Mieleen jäi etenkin rekonstruktio erään muotokuvan mallin päällä olevasta kimonomallisesta jakusta.
En enää koe syyllisyyttä kuvien ottamisessa museoista ja niiden jakamisessa, Guardianin artikkelin mukaan tavisten ja vaikuttajien Instagram-julkaisut näyttelyistä ovat museoille tärkeä keino ihmisten houkutteluksi kävijöiksi.
+40 Disco Pasilassa
Iästä huolimatta: Tytöt tahtoo vaan tanssia! Ysäridisko oli elämys, vaikka puitteet olivatkin hieman rouheat. Sain onneksi ystäväni houkuteltua mukaan, puoliso kun ei oikein tykkää tanssia.
HIIT Circuit (Elixia)
Vanha kunnon kuntopiiri päivitettynä tähän päivään! Elixialla on vaihtoehtona joko 45 minuutin tai tunnin tunti, itse tykkään pitemmästä tunnista. Keskisykkeeni huitelee tunneilla 120:ssä, ja sen jälkeen on todellakin olo, että on tullut tehtyäkin jotain. Innostuin tästä Hiit-tunnista vähän liikaakin: 2 kertaa viikossa yhdistettynä kolmeen punttitreeniin viikossa oli ehkä överit! (Jouduin pitämään viikon taukoa treeneissä, kun olin niin poikki parin tuollaisen viikon jälkeen.) Plussaa mitä ankarampi vetäjä on, koska se auttaa minua ylittämään itseni!
Ostamaani
Kaurilan Saunan deovoide (matkakoko)
Ihanasti appelsiininkukilta tuoksuva deovoide on käytössä päivisin kun en pahemmin sporttaile. Plussaa kotimaisuudesta ja alumiinittomuudesta sekä purkin kierrätettävyydestä.
Neulepusero
Kauppojen kiertäminen ilman ostamista synnyttää silti tarpeita. Kiersin Stockmannin naisten osaston sisareni kanssa jo pari kuukautta sitten, ja aloin himoitsemaan pastellin värisiä neuleita. Päätin kuitenkin etsiä neuleen second handina. Tämä Ril’sin uudenveroinen ja pehmeä vaaleansininen neule oli kaikista vaihtoehdoista sekä rahallisesti hyvä löytö (noin 40 €) että ainesosiltaan paras (vaikka hieman keinokuitua sisältääkin).
Alta riman
Eli odotetut elämykset, jotka olivatkin pettymyksiä
Le Coucou Vert
Kävimme juhlistamassa puolison syntymäpäiviä tarjoamallani illallisella. Puoliso halusi johonkin bistroon, ja Helsingin Sanomien mukaan paikan antimet ovat kastikkeiden ja liemien juhlaa, joten sinne! Paha vaan, että tässä hintaluokassa ravintolan anti oli kallis pettymys: ruuista ainoastaan kateenkorva oli oikeasti onnistunut, kaikki muu meni yliyrittämisen puolelle (ja leivän kera tarjottu purjovoi oli jopa pahaa) eikä viiden ruokalajin kylkeen otettu viinipakettikaan ollut yhdistettynä ruokaan mitään makuelämyksien juhlaa. Samassa hintaluokassa aiemmin mainitsemani Vallilassa sijaitseva ravintola Plein on paljon parempi valinta: olen käynyt siellä jo jonkin verran, ja joka kerran ruoka on ollut taivaallista ja viinivalinnat aivan omaa luokkaansa.
Aino Elina
Kirjoituksen idea on saatu Haley Nahmanin Substackista Maybe Baby
