Pääsiäisloman tunnelmia
Ei mitään pikalomaa jossain kaupunkikohteessa, vaan tällä kertaa rentoutumista kotoillen.
Torstaina ostin keltaisia narsisseja ja tulppaaneja pääsiäiseksi 🌷Sosiaalinen media on täysin kuratoitua, ja kuvassa ei näy kaikki se kaaos, mitä partsilla vielä on.
Arkivapaana ehtii, olin keskiviikkoiltana niin poikki töistä, että menin nukkumaan jo klo 20. Heräsin puolisoni kauhuksi jo ennen viittä touhuamaan (tietty hiljaisesti, koska naapurit).
Torstaina ehdin viedä mm. liian pienet vaatteet ja parin huti second hand ostoksen heti aamusta Fidan keräyslaatikkoon (aina liian pienen hartioista olleen Tiger of Swedenin harmaan housupuvun ja liian lyhyen näille säärille punaisen pellavakietaisumekon), ja iltapäivällä vein kaksi ostoskassillista suht uusia dekkareita Redin Fidaan. (Dekkarit ovat siis sisareni perua, ja ne on kierrätetty jo lähes koko sisarusparven luettavina. Itsehän en enää fyysisiä kirjoja osta, koska A) kirjahyllyyn ei mahdu ja B) naapurissa on nykyään kirjasto ja C) minulla on äänikirjapalvelu, josta luen e-kirjoja.) Suosin lahjoituksissani Fidaa, koska se ymmärtääkseni on yksi niistä harvoista toimijoista, joka kierrättää myyntiin sopimattomat lahjoitukset oikein, eikä lähetä niitä osaksi köyhän etelän vaatevuoria.
Lisäksi vein ostamani ”vegaanisen kollageenin” takaisin lisäravinnekauppaan. Kotona huomasin, että tuote sisälsi vihreä tee -uutetta, enkä uskaltanut käyttää sitä. Vihreää teetä konsentroituneessa muodossa sisältävät valmisteet kun voivat aiheuttaa pahimmillaan maksavaurion. Tästä on varoittanut myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA.
Kaivoin äidin vanhan 70-luvun trenssin talvisäilytyksestä: kevät on tullut! Oli ihana kävellä kaupoilta kotiin auringonpaisteessa lokkien kirkuessa. Hymyilin varmasti kuin mielipuoli koko matkan.
Ehkä olen aikatauluttanut arkeni liian tukkoon, kun tuntuu, etten ehdi töiden ja harrastusten lomassa hoitaa kaikkia niitä asioita, mitä tänä arkivapaana sain tehdyksi.
Perjantaina siivosimme sitten yhdessä puolison imuroidessa ja minun mopatessa lattiat. Ensin kursailin päivää, mutta puolisoni totesi, että eikö perjantain pitäisi olla piinaava, joten sitten siivottiin. Ongelmia aiheuttaa suhteessamme eri käsitys siivoista: puolisoni sietää sotkua huomattavasti paremmin kuin minä. Epäsiisteys jotenkin kuormittaa minua. Sotku on visuaalista hälyä.
Lauantaina heräsin aikaisin ennen herätystä ja tein käsipainotreenin. Kun perjantaina ei dokaa, voi lauantaina vähän rääkätä itseään. Olin tilannut XXL:n alesta uudet kilon painot, niin sain käsipainoihin vähän lisää vastusta. Nyt kiloja on yhdeksän per puntti entisen seitsemän sijaan, ja se kyllä hidasti treenin tekemistä. Julkaisen punttitreenini kolme kertaa viikossa Instagram-tililläni, jos tällainen sisältö kiinnostaa.
Treenin jälkeen lähdimme puolisoni kanssa tapaamaan appea. Tarkoitus oli käydä sen jälkeen kävelyllä, mutta päädyimmekin pikasiivoamaan apen asunnon. Täytyy kyllä sanoa, että nyt olen mopannut lattioita tarpeeksi vähäksi aikaa😊 Puoliso käytti minua kiitokseksi peruspizzeriassa aka känkkylässä enne paluuta junalla kotiin. Olen tottunut liian hyvään: kyseessä ei todellakaan ollut mikään artesaanipizza.
Luin junassa meikkivaikuttaja Jessica DeFinon uutiskirjettä, jossa huomioni kiinnittyi Björkin kansikuvaan muotilehdessä. Aluksi kansikuva näyttää siltä, kun se juhlisi erilaisia kehoja, mutta niinpä onkin, että mallin leveät reidet ja lanteet sekä alapään karvoitus ovat kaikki osa muotitalo Maison Margielan haute couture pukua. Onko kyse enää muotiluomuksesta vai puettavasta proteesista? Elämme yhä keinotekoisemmaksi muuttuvassa maailmassa. Luin junamatkalla myös Nathan Hillin Wellnessiä, olen vasta alussa, mutta kirja ei uppoa – tuntuu kuin se olisi vain kokoelma anekdootteja elämästä ilman sen suurempaa päämäärää (paitsi osoittaa, että elämme naurettavia aikoja.) Yli 600-sivuisessa teoksessa tämä rakenne käy hieman työlääksi.
Tein edellisenä iltana sunnuntain proteiinituorepuuron tällä reseptillä aamuksi valmiiksi. Kissat olivat yön aikana repineet tulilatvan ylös ruukustaan, mihin sen pari päivää sitten istutin. Ostin Richard Lindhin Arabialle suunnitteleman valkoisen kukkaruukun äsken kierrätettynä sopuhintaan (15 euroa).
Olin ilmoittautunut Hiit-tunnille, mutta halusin tehdä jotain muuta. Niinpä peruin tunnin ja painuimme ulos kävelylle. Ilma ei ollut yhtä kaunis kuin eilen, ja ulkona oli kummallinen haju.
Nyt puoliso kokkaa pääsiäisruokaa. Työnjakomme tässä on selvä: lahjakkaampi kokkailija tekee ruuat, ja toinen siivoaa syönnin jälkeen keittiön. Taidanpa ottaa ruuan kyytipojaksi lasillisen tai pari punaviiniä. 🍷
Aino Elina
Kuvat oma arkisto ja Unsplash.