Kiitos Andalusia, olit hyvä meille!
Kävimme Andalusiassa: viikon aikana ehdimme matkata tukikohdastamme etelä-Andalusiasta Rondaan, Gibraltarille ja Granadaan.
Aurinkoinen loma oli toivottu ja pitkään odotettu tauko hämärässä Suomessa puurtamiseen. Kyseessä oli ensimmäinen matka koronarokotusten jälkeen, puolison kanssa oli matka varattu Berliiniin, mutta peruimme sen koronatilanteen iskiessä päälle maaliskuussa 2020.
Askelia tuli joka päivä ihan kiitettävästi. Joinakin päivinä kävimme pidemmillä kävelyillä.
Pari ensimmäistä päivää etelä-Espanjassa oli lämmintä, mutta lopun ajan tuskastelin sitä, etten pakannut tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukaan. En kuitenkaan sortunut ostamaan matkalta kuin yhden vaatekappaleen lisää. Tämä siis siitä huolimatta, että kävimme Plaza Mayor ostoskeskuksessa Malagassa kiertelemässä. Ostarilla on myös kalliimpien brändien McArthur Glen Designer Outlet, jossa täytyy todeta, että oma budjetti tuli vastaan. No, tuli ainakin halvaksi shoppailukierrokseksi 😉
Ilma muuttui nopeasti sateiseksi ja sumuiseksi kun seuraavana päivänä matkasimme Serranía de Rondan vuoristoon rakennettuun Rondaan. Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle Rondasta avautuvat näkymät olivat hieman liikaa. Kaupungin halkaisee yli 100 metriä syvä rotko. Kävimme paikallisessa härkätaistelumuseossa, Plaza de Torosissa. Ajattelimme ensin, että aika suolainen hinta, jos 8 eurolla pääsee katsomaan vain härkätaisteluareenaa, mutta sen ohessa olikin kiinnostava museonäyttely alueen historiasta – jossa ei saanut kuvata. Muutaman kuvan ehdin napsia, ennen kuin huomasin kiellon. Vaatteet, ritarien haarniskat ja hevosten valjaat olivat kerrassaan upeita. Ehdottomasti suosittelen käyntiä, jos Rondaan päädyt (vaikka vastustankin härkätaistelua).
Seuraava päivä valkeni aurinkoisena – suuntasimme Gibraltarille ihmettelemään brittiläisen imperiumin jäänteitä. Nousimme Gibraltarinvuoren huipulle köysiradalla. Ylhäällä meitä odotti kylmä viima, lounas ja makaki-apinat. Näköalatasanteella näimme apinan hyppäävän tyhjentämään erään miehen avointa reppua. Laukut kannattaakin pitää apinoiden varalta kiinni, ellei halua menettää omaisuuttaan. Lisäksi apinoita kannattaa varoa ärsyttämästä. Reippaasti lähdimme etenemään alaspäin kävellen; tippukiviluolat olivat todella hienoja. Skywalk-lasisilta oli puolestaan ihan hiekkainen, joten se ei aiheuttanut niin pahaa kuolemanpelkoa. Kävelimme lopulta koko matkan huipulta alas asti. Täytyy sanoa, että polvissa ja pohkeissa kyllä tuntui tuon reippailun jälkeen.
Kävimme myös Granadassa, missä osallistuimme maurien palatsissa Alhambrassa opastettuun kierrokseen. Palatsialue on Nasridien suvun 1300-luvulla rakennuttama. Olen käynyt Alhambrassa kerran aikaisemminkin, mutta kierroksesta sai enemmän irti oppaan avulla. Nyt kävi ilmi, että seinien kohokuviot on rekonstruoitu myöhemmin muotilla säilyneestä kohdasta sen jälkeen kun paikka sai Unescon maailmanperintökohteen arvon. Palatsialue oli aikojen kuluessa mennyt huonoon kuntoon, ja sieltä oli viety kaikki irrotettavissa oleva. Ei ihmekään, että seinien kohokuviot kulta- ja norsunluu-upotuksineen olivat kelvanneet pitkäkyntisille. Illalla istuimme vielä viehättävässä italialaisravintolassa iltaa yhdessä vanhan ystävän kanssa.
Matka oli ihana, mutta. Koko ajan oli pieni kauhu siitä, että entä jos matkalla sairastuu eikä pääse matkustamaan takaisin. Käytimme kuitenkin maskeja ja huolehdimme käsihygieniasta. Huvittavaa oli, että passimme tarkastettiin vain Gibraltarilla ja Alhambrassa käydessämme. Koronapassikin tarkistettiin vain kerran Helsinki-Vantaalle palatessamme. Tosin olin liittänyt koronapassin jo Espanjan maahantulolomakkeeseen sitä täyttäessäni, joten sen vuoksi sitä ei kai kysytty uudestaan maahan tullessa.
Oli ihanaa nähdä sukulaisia ja ystävää matkalla. Nyt taas jaksaa epäsosiaalisessa etätyössä, jota tahdittaa sähköpostin plim-äänet ja Teamsin pikaviestit. Vielä kiitos sukulaisille loistavasta vieraanvaraisuudesta, oli tosi kivaa!
Aino Elina