Kaksi Amerikkaa yhtenä iltana
Fun fact: olimme juuri katsoneet. Woody Allenin Manhattanin (minä ensimmäistä kertaa, en ole oikein katsonut hänen elokuviaan, koska tyyppi etoo) kun avasin somen ja huomasin Amerikan palavan.
Allen on kuulemma parhaimmillaan kuvatessaan Manhattanin eliittiä, mutta heti alkuasetelma ällöttää: yli nelikymppisellä sairaalloisesti itsestään kiinnostuneella satyyrilla on tätä palvova, älykäs 17-vuotias naisystävä. Odotinkin Allenin olevan elokuvassa säälittävä, mutta näin #metoo:n aikakaudella hän on lähes viheliäinen ja suorastaan vastenmielinen.
Allen kyllä kirjoittaa kiintoisia naishahmoja, joiden perusongelmana vaan on uskottavuuden puute: kukaan niin kiinnostava ei oikeassa elämässä jaksaisi välittää Allenin itselleen kirjoittamasta hahmosta Isaacista.
Eniten järkeä on Allenin kädellisen luurangon vieressä tekemällä monologilla siitä, miten luuranko varmasti oli ollut aikoinaan ajan hermolla, ja katso sitä nyt. Museotavaraksi Isaac itsensäkin arvioi tulevaisuudessa päätyvän, eikä hän olisi voinut olla enempää oikeassa. Mutta elokuvan New York on kaunis.
Meinasin mennä leffan jälkeen heti nukkumaan, mutta uutiset veivät huomion.
Just evacuated my office in Cannon due to a nearby threat. Now we’re seeing protesters assaulting Capitol Police.
This is wrong. This is not who we are. I’m heartbroken for our nation today. pic.twitter.com/jC9P0YfSLQ
— Rep. Nancy Mace (@RepNancyMace) January 6, 2021
Somen avaaminen leffan päätteeksi näytti täysin vastakohtaisen Amerikan Allenin manhattanilaisälyköille riehaantuneen ja vallanneen Capitolin Washingtonissa.
Aika näyttää, miten vallanvaihto sujuu kahden viikon kuluttua Bidenin aloittaessa toimikautensa. Toivottavasti levottomuudet rauhoittuvat. Pelästyin kuitenkin siitä, miten hauras demokratia lopulta on ja miten helppoa vallanhaluisella ihmisellä ilman omaatuntoa on lietsoa epäluottamusta valtion rakenteita kohtaan.
Aino Elina