Rahasta pitää voida puhua
Lapsuudenkodissani rahasta ei puhuttu, koska se olisi ollut kuulemma junttia. Onko siis kumma, että minulla on yhä näin aikuisena ongelmia rahankäyttöni kanssa?
En ole palannut Sinkkuelämää -sarjan pariin sitten nuoruusvuosien (ja varmasti suhtautuisin nyt sen tapaan käsitellä asioita eri lailla), mutta mieleeni on jäänyt Carrie Bradshawin toteamus raha-asioidensa sekamelskasta viitaten vanhaan lastensatuun: ”minusta tulee oikeasti vanha nainen, joka asuu kengässään!”
Krhm. Tutkin tuossa juuri joulukuun ja tammikuun alun menoja, ja nähtävästi minä asun vanhana vaatekasassa.
Olisin muutoin säästänyt viime vuonna rahaa, mutta tylsistyneenä käytin vapaa-aikani verkkokauppojen selailemiseen. Laiha lohtu on, että olen suosinut paljon myös suomalaisia ja pienyrityksiä, mutta se ei muuta sitä asiaa, että vuodan rahaa jatkuvasti.
Tähän on tultava muutos. Jo tänä vuonna olen käyttänyt 40% menoistani vaatteisiin.
Nähtävästi tänä vuonna en aloitakaan kurikuuria vaan kulukurin.
Aino Elina
Ps. Ja juuri kun sain tämän kirjoitettua, soi ovikello ja Voglian mekkoni saapui. 😬
