En enää nauti talvesta
Pelkään kamalasti liukastumista.
Asuessani vähän päälle kolmikymppiseksi asti Oulussa, nautin talvesta ja lumesta. Nyt jo lähes 15 vuotta pääkaupunkiseudulla asuneena en enää nauti talvesta samalla tavoin. Koska, jos totta puhutaan, talvi on pääkaupunkiseudulla yleensä aivan perseestä. Etupäässä kävelytie haluaa jääkuorineen vammauttaa sinut. Olen vetänyt pahasti lipat Helsingin kantakaupungissa jo kahdesti matkalla töihin, niin että niskaani on tullut retkahdusvamma. Ensimmäisen kerran liukastuttuani matkalla töihin Töölössä jouduin käyttämään tukikauluria viikkokaupalla, koska linja-auton tärinä koski niskaan liikaa töihin mennessäni. Kauluri kaulassa sitten matkustin puolison nelikymppisiä viettämään New Yorkiin. Toisen kerran liukastuttuani pahasti matkalla töistä kotiin Pasilassa kävin työterveydessä fyssarilla jonkin aikaa.
Näiden tapaturmien myötä niska saattaa yhä välillä kipuilla. Kävin esimerkiksi pari viikkoa sitten Elixian Flexibility-tunnilla, jonka jälkeen niska meni niin jumiin, etten pystynyt treenaamaan vähään aikaan. Kaikki liike koski niskaan, ja jouduin herätessäni kääntymään mahalleni ja punnertamaan itseni ylös, koska tavallinen nousu sängystä oli kipuilevan niskan vuoksi mahdotonta.
En sitten tiedä, onko tässä iässä (täytin just 49) vain system shutdown edessä, vaikka kuinka liikkuisin ja söisin terveellisesti.
Tämä aihe tuli eteen Laura Frimanin tehtyä hyvin samanhenkisen julkaisun Instagramiin. Eli en selvästikään ole liukastumispelkoni kanssa yksin. Onko lukijoissani kohtalotovereita?
Aino Elina