Trollit jauhottivat pääministerin
Onko kyse journalismin lopusta vai jaosta kriittisiin konservatiiveihin tai kannustaviin feministeihin ja miksi meidän pitäisi ottaa kantaa siihen, mitä eliitti tekee?
Jos et ole asunut maakuopassa tätä viikkoa, olet varmaankin kuullut pääministeri Sanna Marinin bilevideosta.
Julkaistulla videolla kuului joidenkin mielestä sana ”jauhojengi”, ja media tarttui tähän hanakasti, ja julkisti somesta peräisin olevan tiedon täytenä totena. Tämä siis siitä huolimatta, että kyseessä oli netin varjoisilta poluilta verkkosivusto Peikkoluolasta (en ole niin rauhaani kyllästynyt, että julkaisisin tässä verkkosivun oikean nimen) lähtöisin oleva maalitus, jossa haluttiin nostaa aihetunniste jauhojengi suosituksi Marinin videoista syntyneestä keskustelussa Twitterissä.
— Maija Vilkkumaa (@maijavilkkumaa) August 19, 2022
Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi tiedon totena, mistä se lähti leviämään kansainväliseen mediaan. Myöhemmin Hesari muokkasi uutisestaan sen pois, mutta ei lisännyt uutiseen sitä tietoa, että sitä olisi muokattu, ja jättänyt alkuperäistä versiota verkkoon, että kaikki olisivat pystyneet tarkistamaan, mitä jutussa on muokattu ja milloin. Näin toimii ulkomainen laatumedia, mutta suomalaisissa journalistin ohjeissa tätä vaatimusta ei ole. Asiaa avaa hyvin Longplayn Anu Silfverbergin kirjoittama perjantainen pohdinta uutiskirjeessä aiheesta.
https://twitter.com/suviauvi/status/1560508020421009408?s=21&t=_hUGCBqsQN_jfXTxw8a1Bg
Ja vähän aikaa sitten ilmestyi Katleena Kortesuon Journalismin kuolema -teos, jossa Kortesuo väitti suomalaisen median kohtelevan Marinia silkkihansikkain. Yeah right! Tämän silkkihansikkain käsittelyn ansiosta pääministeri pakotettiin huumetesteihin, vaikka hän korosti: ”Olen tanssinut, laulanut, juhlinut, tehnyt laillisia asioita.”
https://twitter.com/tero_hoo/status/1560298117559369729?s=21&t=_hUGCBqsQN_jfXTxw8a1Bg
Media tarttui Marin-kohuun hanakasti ja pääkirjoituksissa tuomittiin niin pääministerin harkintakyky kuin kyky tehdä päätöksiäkin. Happamia sanoi kettu, voisi tässä vaiheessa sanoa. Vaikuttaa siltä, että median setämiehiä tuntui ärsyttävän valtavasti se seikka, että toisin kuin edellisten päättäjien ollessa kyseessä, heitä ei ollut kutsuttu mukaan hauskanpitoon. Videoita tästä tapaamisesta ei tietenkään olisi, koska setämiehet eivät viesti kavereilleen videoin. Että Marin kehtasikin valita setämiesten parjaamat ja köykäisiksi katsomat somevaikuttajat kaveripiiriinsä, eikä heitä! Kaikki tämä, vaikka heillä olisi ollut tarjolla palju, makkaraa ja hyviä neuvoja!
Netin jakolinja kohussa oli selvä: Marinin valintoja kritisoineet konservatiivit ja kohun seksismiksi julistavat feministit.
Entä jos kyseessä olikin taitava harhautus ja SDP:n imagon kertaheitolla nuorentaminen? Samalla viikolla uutisoitiin siitä, että puolue kannattaa päästöoikeuksien lisäämistä ilmastokriisin keskellä. Missä keskustelu tästä? Entä translaista tai saamelaisten ihmisoikeuksista? Onko se jotenkin oleellisesti parempaa, että köyhää painetaan alas piikkikorolla eikä lakerikengällä? Tämä Mikä meitä vaivaa -Instagram postaus avaa hyvin asiaa.
https://twitter.com/riikkamarip/status/1560009707192029186?s=21&t=_hUGCBqsQN_jfXTxw8a1Bg
Toivoisin, että poliittisessa keskustelussa keskusteltaisiin meihin kaikkiin liittyvistä päätöksistä, eikä keskustelu nahistuisi vain siihen, miltä asioiden pitäisi näyttää, poliitikkojen mediakuvasta ja medianhallintataidoista poliittisten päätösten sijaan. Haluan politiikan takaisin politiikkaan!
Aino Elina