Joulufiilistä etsimässä

Jou jou jouluttaako? Juu ei.

Aikaisemmin löysin joulun tunnelman helposti, mutta äidin kuoltua joulukuussa 2015 en enää löydä joulunalusajasta taikaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka innostuvat joulusta jo hyvissä ajoin ­– se rauha ja levollisuus, mikä parhaimmillaan avaa sydämen kaikelle hyvälle ja kauniille maailmassa, on ihanaa. Toivoisin niin saavuttavani se vielä joskus. On kuin yrittäisin tapailla tanssia tai laulua, jonka joskus osasin, mutta jota en enää hallitse.

Viimevuotinen selfie joulukuusen kanssa.
Joka vuosi olen kuitenkin laittanut joulun, vaikka fiilistä en löydäkään. Kuva viime vuodelta.

Tähän mennessä tapahtunutta: olen yrittänyt kuunnella joululauluja (kuulokkeilla, ettei puolison kuppi mene nurin) töitä tehdessäni. Kaikki on kokeiltu: samettiäänisten 50-luvun laulajien joululauluja, suomalaisia a cappella joululauluja ja klassista laidasta laitaan alkaen juhlaoodeista ja päättyen barokkimusiikkiin ja sisältäen kaiken siltä väliltä. Lisäksi tilasimme kuusen hyvissä ajoin, koska parvekkeella se luultavasti säilyy hyvin jouluun ja säästyy kissojen huomionosoituksilta. Kuuseen on viritetty valot, ja ajattelin koristella sen lähempänä aattoa. Lisäksi olen katsonut suoratoistopalvelusta yhden joululeffan, joka oli kyllä lähes niin huono, että se oli jo hyvä.

Silti joulun tunnelma on minulta hukassa.

Minijoulukuusi ruukussa.
Pari vuotta sitten innostuin ostamaan minijoulukuusen sisälle.

Joulun lahjatkin on jo hankittu: ostan ainoastaan puolisolleni ja isälleni lahjan, appi saa leipomuksia ja loput saavat lahjoituksen valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämä sen vuoksi, että niin meillä kuin muilla on jo liikaa tavaraa. Juuri sain yhden yli-ison neulemekon myytyä roimalla alennuksella Zadaassa, kun kävin läpi kaappeja. En kuitenkaan siivoa kaappeja mitenkään erityisesti ennen joulua, koska kuten Martatkin kehottavat: tee kaappien joulusiivous vain, jos meinaat viettää joulusi siellä kaapissa.

Tätä joulua vietämme pienemmällä porukalla, ja joulupöytään istahtaa kanssamme osa sisaruksistani. Yritämme ottaa rennosti, ja ostaa tänä vuonna valmiina sen, minkä voimme. Viime joulun kokemuksista viisastuneena, jolloin tein joulusilakoita pienen armeijan tarpeisiin, joista loput söi biojätteemme 😑 Uhkasin tehdä yhteisen googledocsin jouluruuista, johon kaikki olisivat voineet kirjoittaa toiveensa, mutta sisarukseni kieltäytyivät kunniasta 😂

Pipareita lautasella.
Joulupöytään teen jälkiruuaksi luultavasti luumujäädykkeen ja apelle joko porkkanamuffineja tai mutakakun. Kuva Unsplash.

Ylen jutun mukaan jouluperinteet ovat muuttumassa, ja moni koristelee kuusen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kuten jutussa todetaan, joulu on mielentila, joka voi alkaa milloin tahansa.

Yksityiskohta joulukoristeista kuusessa.
Viime vuonna löysimme palvelun, joka myös hakee joulukuusen pyhien jälkeen, mutta tänä vuonna kuusi on eri yrittäjältä. Kuva Unsplash.

Oma lukunsa ovat sitten ne ilonpilaajat, joiden mielestä on omituista, että joulua juhlii viikkokaupalla, koska eihän hääpukuakaan käytetä kuin yhden päivän. Heille voin vastata, että jokainen tekee mitä itse haluaa. Jos joulukoristeet jo marraskuun pimeydessä on sun juttu, niin go ahead! Jos teko ei satuta ketään, eikä ole keneltäkään pois, niin miksi sitä ei tekisi omaksi ilokseen?

Aino Elina

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli tapahtumat-ja-juhlat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *