Miksei minusta ole leipuriksi
Aina muutaman kerran vuodessa saan suuruushulluuskohtauksen, ja ajattelen, että ”vetäisenpä reseptin omasta päästäni”. Ja aina tuloksena on täystyrmäys kanveesiin.
Banaanit olivat menossa jo lähes eläväisen tuolla puolen, ja jääkaapissa oli jogurtti happenemassa. Biojätteen sijaan päätin vähentää ruokahävikkiä ja leipoa kakun. Muistelin epäonnistuneita, raakoja kakkujani – ja suunnitelmaksi muotoitui muffinit. Ne ainakin paistuvat tasaisesti (tai niinhän minä vielä tuossa vaiheessa luulin).
Tungin taikinaan mitä kaapista sattui löytymään ja siitä tuli aika kostea. Mutta mitäs siitä, uuni tulille ja pellit uuniin.
20 minuuttia myöhemmin muffinit ovat yhä raakoja sisältä, mutta rapsakkaan käristyneitä pohjalta – sillä lailla!
Toivottavasti miehelle käy uudenvuoden juhlintaan jälkiruuaksi Lidlin valmis paahtovanukas.
Aino Elina