Minäkö uusaskeetikko?
Perjantaina minulla olisi ollut mahdollisuus ottaa useampi saunaolut, koska viikon treenit oli tehty ja lauantai oli lepopäivä. Sen sijaan join yhden alkoholittoman oluen, ja yhden vähäalkoholisen oluen.
Juon nykyään humalahakuisesti todella harvoin, viimeksi näin kävi viime elokuussa. Krapulassa ahdistaa, on kuumia aaltoja, ja alkoholi pilaa vielä yöunetkin. Absolutistia minusta ei tule, mutta alkoholi näyttelee yhä pienempää osaa elämässäni.
Elämä on kiertynyt tavoitteellisen treenaamisen ja palautumisen vaihteluun. Treenaan tavoitteellisesti, ja saan tyydytystä siitä, kun huomaan olevani vahvempi kuin ennen. Perjantaina tein elämäni ensimmäiset dippipunnerrukset.
Panostan uneen, ja yritän joka yö nukkua vähintään 8 tuntia. Uni auttaa palautumisessa, ja lyhyemmillä unilla en vain pysty toimimaan. Vaihdevuosieni hormonikorvaushoito mahdollistaa keskeytyksettömät yöunet.
Tietty lihasten kasvu aiheuttaa myös ongelmia, ja lauantaina sovitin kesävaatteeni, joista harmillisen moni ei mahtunut hauiksesta tai selästä päälle. Osan säilytän, ja yritän fiksata ompelijalla, osan laitan kiertoon.
Onko halu kontrolloida itseään kuitenkin seuraus siitä, että nykymaailma kaikkine ongelmineen aiheuttaa ahdistusta, ja silloin katse kääntyy siihen, mitä voi yksilönä kontrolloida, kuten omaan vartaloon sekä syömiseen (punttipirkkoilu) ja kulutustottumuksiin (lentomatkailun vähentäminen ja viiden vaatteen haaste)?
Törmäsin tiedonhakua blogia varten tehdessäni uskontotieteilijä Anne Puurosen väitteeseen terveellisistä elämäntavoista identiteetti- ja elämänpolitiikan kulmakivenä. Hänen mukaansa terveyttä rakennetaan kuin työuraa ja terveyden ylikorostuminen voidaan nähdä jopa uutena uskonnollisuuden muotona.
Itse harrastan urheilu-uskovaisuuttani mittaamalla edistymistäni (nyt jo vanhalla) Suunnon urheilukellolla, ja silloin kun muistan, mittaan herättyäni sykevälivaihtelun Welltoryn sovelluksella, josta selviää, voinko sinä päivänä treenata kovaa vai en. Seuraan myös vuositasolla treenejä Heiaheiassa (tämä siksi, koska aktiivirannekkeen merkki välillä muuttuu, ja haluan johonkin kirjata kaikki treenit ylös).
En ole elämäntapoineni yksin – moni viettää nykyään suhteellisen kurinalaista elämää. Mutta voin vakuuttaa, että elämäni on muutakin kuin maastavetoa, askelkyykkyjä ja raejuustoa. Osaksi treenaaminen on minulle ulkonäkötyötä, mutta sitäkin enemmän omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Treenaan, että pystyisin olemaan ikää tullessa vireä vanhus, joka kykenee itse käymään kaupassa ilman rollaattorin tukea ja pääsee itsenäisesti vessanpytyltä ylös. Lisäksi treeni auttaa työstressiin: mielessä olevat ongelmat jäävät kuntosalin ovelle. Treeni on myös oikeasti kivaa, ja en koe, että luovun mistään: pikemminkin saavutan jotain.
Aino Elina
PS: Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja halaus niille, joille päivä on jostain syystä raskas ❤️