Oikeastiko käytät aikaasi ja energiaasi mahtuaksesi ahtaisiin kauneusnormeihin?
Normit on tehty rikottaviksi!
Käsi ylös, kuinka moni on käyttänyt aikansa ja rahansa ulkonäköteollisuuden hyödyksi? Täällä yksi 80- ja 90-lukujen dieettikulttuurin kasvatti, joka halusi kovasti olla nuorena ”thin and gorgeous”.
Mallin sain kotoa. Joko äitini laihdutti tai kritisoi vartaloaan (välillä myös molempia). Itseä ainakin kaduttaa nykyään kaikki se aika ja energia, mitä ulkonäkööni olen käyttänyt. Mitä kaikkea onkaan jäänyt sen vuoksi tekemättä? Omaa hyvinvointiani ei ainakaan lisännyt se, että puhuin itselleni kehostani ikävästi. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi näännytin itseäni vuosia olemalla rankalla kalorivajeella viikot, tankaten yhtenä päivänä viikonloppuna ja tehden samalla rankkoja aerobisia treenejä, jotta koin, että minulla on oikeus syödä. Siis nälkääni. Lisäksi viikonlopun tankkaus sekoitti täysin syömiseni. Siis kuinka älyttömän väärin tuo oli itseäni kohtaan!
Haluaisin sanoa, että tuo kaikki on jo kaukana takanapäin, mutta valitettavasti se on aika lähellä. Joko olin hoikka ja treenasin samalla kovaa, tai sitten olin isompi, kun en jaksanut enää pitää yllä liha tottelee kuria -elämäntapaani. Vasta aloitettuani tavoitteellisen kuntosalitreenin sain syömiseni jotenkin järkevöitettyä. Säännöllinen ateriarytmi, tarpeeksi energiaa päivän haasteisiin ja kaikkea sellaista. Treenauksesta innostuneena aloitin massakauden, jonka lopetin 4/2024, koska en enää tunnistanut itseäni isommassa kehossani. Siitä lähtien olen syönyt ihan pikkuisen vähemmän kuin massakaudella, koska kitukuurit ovat taaksejäänyttä elämää (ei oikeasti enää koskaan), ja olen saanut jonkin verran enemmän lihaserottuvuutta.
Tavoitteellisesta treenaamisesta huolimatta (4 krt salitreeni viikkoon + muut liikkumiset fiiliksen mukaan) minulla on yhä pieni maha. Olen saanut geenilotossa sellaisen kropan, jossa kilot kerääntyvät ensiksi vatsaan. Ja se on ihan ok. Kaikki se aika ja energia, jota olen käyttänyt täytettyäni 30 vuotta, ja painoni samassa noustessa nuoruuden mitoista nykyisiin aikuisen naisen mittoihin. Mitä kaikkea olisinkin voinut saavuttaa?
Moni nainen pelkää, että voimaharjoittelulla yhtäkkiä kasvaa liian isoksi. Niin kuin yön yli simsalabim! Ja tervetuloa hirmuinen Hulk! Tämä ei pidä paikkaansa, lihaskasvu ei tapahdu hetkessä (ja isommaksi kasvaminen vaatii yleensä myös tavoitteellista syömistä eli massakauden). Miksi heikkoa, haurasta ja siroa naiskehoa pidetään ihanteellisena? Minä kerron, kuka sitä ihannetta ylläpitää: patriarkaatti. Nainen pysyy ruodussa, kun hän miettii pakkomielteen omaisesti vain omaa ulkonäköään, eikä yhteisöllisyyttä, harrastuksiaan, urakehitystään, poliittista vaikuttamista. (En sano, etteikö nainen voisi tehdä näitä kaikkia, olemme aika hyviä multitaskaamaan). Vain saadakseen hyväksyntää ulkonäölleen (ja keltä sitä hyväksyntää haetaan: aika usein miehiltä.) Sano vielä kerrankin markkina-arvo koskien omaa ulkonäköäsi ja siihen hyväksynnän hakemista miehiltä niin oksennan hieman suuhuni.
Väitän, että kieltäytyminen laihdutuskulttuurista ja itseensä kohdistuvasta kriittisyydestä voi olla jopa vallankumouksellista.
Rejoins la révolution, chérie! Käytä voimaasi muuhun kuin itsesi pienentämiseen!
Aino Elina