Massakaudelta tasapainoon
SV: Painopuhe
Tänä vuonna täytän loppuvuodesta pyöreitä vuosia. Tämä saa minut miettimään elämänlaatuani, ikääntymistäni ja sitä, miten voin itse vaikuttaa elämäni ehtoopuoleen. Yksi tärkeimmistä päätöksistä, mitä olen tehnyt, on tavoitteellinen treenaaminen. Käyn salilla sen vuoksi, että saan ajatuksiani tuuletettua hektisen työpäivän jälkeen. Lisäksi uskon, että viettämäni tunnit salilla auttavat valmistautumaan siihen etuoikeuteen, jonka toivon saavuttavani eli vanhenemiseen toivottavasti vaivattomasti.
Sain kimmokkeen liikkua eri tavalla kuin ennen (eli panostaa punttitreeniin, en hikirääkkiin), kun läheiseni vanhenivat ja sain karusti huomata, miten käy, jos kehostaan ei pidä huolta. Ikääntyvä keho voi olla todella, todella hauras. Käyn nostamassa raskasta rautaa, koska tällä hetkellä läpikäymissäni vaihdevuosissa naisten lihasmassalla on taipumus vähentyä. Sisareni totesikin, että itsensä hyvässä kunnossa pitäminen voisikin olla yksi lähimmäisenrakkauden muoto – näin sukulaiset eivät joudu kantamaan huolta lähes liikuntakyvyttömästä vanhuksesta.
Viime vuosina olen kasvanut silmissä. Halusin kasvattaa lihaksiani ja lähdin tavoitteellisesti massakaudelle. Painoni nousi 59 kilosta 67 kiloon, mikä oli odotettua, mutta samalla tunsin kehoni vieraaksi.
Viime vuoden huhtikuussa päätin vähentää syömisiäni maltillisesti, vain 100–200 kilokalorilla aikaisemmasta noin 2200–2300 kilokalorista päivässä. En halunnut luopua herkuista tai tuntea kituuttavani. Minun ruokaympyrääni kuuluu niin suklaa kuin pizzakin. En aio enää koskaan laihduttaa äärimmäisillä kitukuureilla, mutta toisaalta ruuan lappaminen massakaudella sai minut usein tuntemaan itseni täydeksi kuin turusen pyssy.
Olen ottanut itsestäni kuvia, sillä välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu – tai että muutos on niin hidasta, ettei sitä edes huomaa. Totuus on kuitenkin toinen: kehoni vahvistuu koko ajan, vaikka vaa’an numero ei pienenisikään.
Yksi mielekkäämpi esimerkki edistyksestäni on leukojen vetäminen. Nyt saan jo neljä leukaa yli tangon vain kevyen kuminauha-avustuksen avulla! Minulle se on iso saavutus ja muistutus siitä, että tärkeämpää on se, mitä keho tekee kuin miltä se näyttää.
Minulle liikunta on keino varmistaa, että keho kantaa minut vaivattomasti myös tulevina vuosikymmeninä. Jokainen (syvästi inhoamani) kyykky, (rakastamani) maastaveto ja jokainen hengästyttävä toisto on satsaus siihen, että pystyn myös vanhana liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita oman näköistäni elämää.
Aino Elina
