Tavoitteellisessa treenaamisessa itseään tulee mitattua eri tavoin, mutta tulosten ei pidä antaa liikaa määrätä omaa tekemistään.

Kävin InBody-mittauksessa, ja tulosten mukaan olen yhä lievästi ylipainoinen. Olen asennoitunut treenaamiseen siten, että olen tavoitteessani noin kolmen, neljän vuoden kuluttua. Lopetin pitkäksi venähtäneen massakauden jo viime vuoden huhtikuussa, mutta paluu rasvattomammaksi on hidasta, koska en halua näännyttää itseäni enää koskaan millään kitudieetillä.

Massakauden hyöty oli siinä, että lihas kyllä kasvoi, ja tein raskaan raudan nostossa uusia ennätyksiä. Lisäksi jaksoin hyvin työssä ja vapaa-ajalla. Massakauden haitta oli siinä, että uudet lihakseni peittyivät kerrokseen silavaa, vaatekoko kasvoi ja jouduin hankkimaan uusia vaatteita (etupäässä tietty kierrätettyinä, koska noudatan viiden vaatteen vuotta – nyt jo kolmatta kertaa.) Lisäksi uusi, isompi keho jotenkin ahdisti ja ketutti, eikä mikään vaate näyttänyt hyvältä päällä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelisinkin massakautta vain niille, jotka ovat valmiit noudattamaan tiukempaa ruokavaliota kuin minä massakauden jälkeen tiputellakseen nopeasti löysät pois.

Alkaisinko tämän kokemuksen jälkeen enää uudestaan massakaudelle? Todennäköisesti en.

InBody-mittauksen mukaan minulla ei kuitenkaan ollut onneksi viskeraalirasvaa, ja lihaksia oli tarpeeksi – nyt väin silavaa pitäisi saada sulateltua. Hieman hämmästelin sitä tulosta, että mittauksen mukaan ylävartaloni olisi nyt alavartaloani lihaksikkaampi.

Mittaan itseäni myös Suunnon kellolla, mutta se kyllä mittailee ihan omiaan, ja jos esimerkiksi käperryn divaaniin lukemaan illalla kirjaa tai katsomaan suoratoistosta jotain, on kello sitä mieltä, että nyt on selvästi uniaika. Saman mittarin mukaan herään aamuun jo kolmen neljän aikaan, vaikka todellisuudessa vain havahdun, ja jatkan unosiani. En tiedä, miten tarkka kellon askelmittarikaan on, koska puhelimeni, joka siis ei edes aina ole mukana, mittaa järjestään isompia päivittäisiä askelmääriä. Suunto pysyy ranteessani, koska seuraan sen avulla palautumistani treeneistä sykevälivaihteluni avulla.

Ruokavalioni makroja, eli hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin suhteita seuraan puolestaan kalorilaskurisovelluksella. Itselläni on käytössä maksullinen sovellus, mutta ilmaisellakin sovelluksella (esim. ärsyttävästi nimetty Fat Secret) pääsee jo pitkälle.

Koen eri keinoin tehdyn treenitulosten mittaamisen välttämättömänä pahana, mutta en seuraa mittaustuloksia sokeasti. En esimerkiksi pidä itseäni tällä hetkellä ylipainoisena, vaikka InBody niin väittääkin.

Olen tavoitteellisesti matkalla vahvempaan kehoon, en ideaalipainooni.

Aino Elina