Uusia alkuja?

Kuinka moni on nyt aloittamassa kunto ja kurikuurin uuden vuoden kunniaksi? Oikeasti ystävä hyvä, älä! Ole mieluummin lempeä itsellesi. Terveisin nimimerkki syön karkkia joka päivä.

Kissa nimeltä Torsti.
Tässä yksi Torstiboy, jonka mielestä uusi vuosi raketteineen on aivan sieltä jostain.

Viime vuotta kuvastaa parhaiten se, että minulla oli Aikaansaamisen taika -teos lainattuna kirjastosta e-kirjana kaksi viikkoa, mutta en saanut aikaiseksi luettua sitä. On vain niin hankala ryhtyä tekemään. Muserrun jo alkumetreille asettamieni tavoitteiden alle. Näin ollen – en ole vieläkään valmistunut. Alkavan vuoden ensimmäisiä töitä on ottaa yhteyttä lopputyön aiheen tarjoavaan tahoon, ja tiedustella, onko näkökulma vielä ajankohtainen.

Uusivuosi juhlittiin kahden kesken miehen kanssa, mutta päätettiin kuitenkin vetää päälle pieruverkkaria parempaa (koska muutoin olisi ollut liian masentavaa). Kaapista löytyi käyttämätän Mangon tummansininen paitamekko, jota piristin Twinsetin tummanpunaisella nahkavyöllä.

Au naturel - ilman meikkiä.
Tästä lähdettiin – tältä näytän ilman meikkiä (ripset on taivutettu).
Kuva minusta ja kylpyhuoneesta :)
Vähän kiharaa tukkaan ja punaa huuliin.
Tummansininen mekko punaisella vyöllä.
Tällä kertaa todella tummansinisen mekon clou oli häränpunainen vyö.
Mekko punaisella vyollä.
Ja tältä mekko näytti sivusta.

Katoin pöytään myös äidiltä perimäni Kekkerit-olutlasit kultaiselta 80-luvulta, koska jossain vaiheessa iltaa maistuu aina olut. Glöetiä ei valitettavasti löytynyt lähialkosta, joten päädyimme yhdistämään glögiä ja skumppaa aivan itse.

Katoin meille kahdelle.
Kuohuviinikokeilu skumpalla ja glögillä.
Tässä vaiheessa glögi oli jo alkoholitonta – skumppa ei.

Parempaa tätä vuotta toivotellen!

Aino Elina

Muoti Hyvä olo Tapahtumat ja juhlat Päivän tyyli

Miksei minusta ole leipuriksi

Aina muutaman kerran vuodessa saan suuruushulluuskohtauksen, ja ajattelen, että ”vetäisenpä reseptin omasta päästäni”. Ja aina tuloksena on täystyrmäys kanveesiin.

Banaanit olivat menossa jo lähes eläväisen tuolla puolen, ja jääkaapissa oli jogurtti happenemassa. Biojätteen sijaan päätin vähentää ruokahävikkiä ja leipoa kakun. Muistelin epäonnistuneita, raakoja kakkujani – ja suunnitelmaksi muotoitui muffinit. Ne ainakin paistuvat tasaisesti (tai niinhän minä vielä tuossa vaiheessa luulin).

Tungin taikinaan mitä kaapista sattui löytymään ja siitä tuli aika kostea. Mutta mitäs siitä, uuni tulille ja pellit uuniin.

Muffinitaikina valmiina uuniin.
Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Vähänpäs tiesin.

20 minuuttia myöhemmin muffinit ovat yhä raakoja sisältä, mutta rapsakkaan käristyneitä pohjalta – sillä lailla!

Nämä menevät pakkaseen – kyllä ne joku makeanhimoinen syö (eli minä).

Toivottavasti miehelle käy uudenvuoden juhlintaan jälkiruuaksi Lidlin valmis paahtovanukas.

Aino Elina

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Höpsöä