Kiireinen – ja kallis viikko

Uudet silmälasit ja aurinkolasit voimakkuuksilla nostivat viiden vaatteen haasteen vuoden (asusteineen) nyt lukuun viisi.

Olen nyt ollut tietyn optikkoketjun asiakas jo lähes 40 vuotta. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että nykyään silmälasitkin pitäisi nähtävästi liisata. Satasen maksaminen kuussa hamaan tulevaisuuteen (laskelman sain, en selvyyttä siitä, kauanko siitä pitäisi maksaa) ei houkutellut, vaan tartuin 2 lasit yksien hinnalla -tarjoukseen, ja otin samalla myös uudet aurinkolasit voimakkuuksilla.

Kuva uusista silmälaseistani.
Uudet silmälasini ovat Fleyen. Nämä tällaiset kolmionmalliset silmälasikotelot ovat mielestäni todella epäkäytännöllisiä.

Muutenkin, meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, ja liisaussopimus, jossa saat joka vuosi vaihtaa lasit uusiin ei innostanut. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa. Mielestäni aika on mennyt ohi tällaisista sopimuksista, jotka kannustavat kuluttamiseen.

Tietty kysyin myös, onko mahdollista saada vain uudet linssit vanhoihin kehyksiini, mutta se ei kuulemma ollut mahdollista, koska vanhat kehykset menisivät rikki prosessissa. Tämänkään kuluja minulle ei eritelty tarkkaan (linssit ovat kallein asia silmälaseissani muodostaen yli kaksi kolmasosaa uusien lasien hinnasta).

Kuva uusista aurinkolaseistani.
Aurinkolaseiksi otin Reiskat.

Toinen optikkoliike on nähtävästi lähtenyt toiselle tielle, ja on mainostanut vanhojen kehysten uudelleen linssitystä. Taidan seuraavaksi siirtää asiakkuuteni sinne.

Kuva minusta uudet silmälasit päässä.
Uusien silmälasieni malli on hyvin samanlainen kuin edellisten, nämä vaan ovat hieman isommat.

Lisäksi Torsti-kissa kävi hammashoidossa ja ihotsekkauksessa, mikä oli kallis paukku sekin. Lääkearsenaaliin saatiin nyt uusi lääke, joten lääkitys menee nyt Torstilla kolmesti päivässä. Onneksi hän suostuu ottamaan tabletit aika nätisti (lahjon herkkupalalla).

Torsti-kissa haukottelee vaalealla itämaisella matolla.

Tämän viikon aikana on totisesti tullut sellainen olo, että ”I am bleeding money!”

Kiireisenä minua on pitänyt aloittamani kurssikokonaisuus (vihreän siirtymän koulutus) Vaasan ammattikorkeakoulussa, jossa perehdytään organisaatioiden ilmastotyöhön, vastuullisuusraportointiin, lasketaan organisaation hiilijalanjälki sekä tuotteen elinkaarilaskentaa. Käyn kurssin, koska aihe kiinnostaa minua. Aloitin kurssin vasta viime kuun puolivälissä, ja valmista pitäisi olla jo tämän kuun loppuun mennessä(!) Lisättynä täyspäiväiseen työhön ja tavoitteelliseen treenaamiseen, niin vapaa-ajan ongelmia ei ole!

Raitiovaunu Pasilassa pysäkillä auringon paistaessa.
Suosin liikkumisessa julkista liikennettä.

Aino Elina

Puheenaiheet Ostokset

Itseruoskintaa

Arvojeni toteutuminen työelämässä on tärkeää, mutta haluan myös syödä ja saada katon pääni päälle.

Vastuullisuusammattilainen Niklas Kaskeala julkaisi tulikivenkatkuisen kolumnin Markkinointiuutisissa. Kolumni käsitteli sitä, että mainos- ja viestintätoimistojen pitäisi ymmärtää roolinsa fossiiliteollisuuden pönkittäjänä ja ylikulutukseen kannustavana toimijana.

”Missä on markkinointialan johtajien omatunto? Missä on vaatimus radikaalista muutoksesta, joka voisi ohjata kuluttajat ja yritykset kohti kestävämpiä valintoja?”, Kaskeala kirjoittaa.

Mielestäni Kaskeala on asian ytimessä. Bioscience-tiedelehdessä tässä kuussa julkistetun ilmastokatsauksen mukaan maapallo on peruuttamattoman ilmastokatastrofin partaalla. Viime vuonna fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvoi 1,5 %, lihaa tuotetaan enemmän kuin koskaan ja maapallon metsäpeitteen kato on jo 24 prosenttia. Tuntuu, että poliitikot ovat täysin unohtaneet sen seikan, että luonnonsuojelu on myös ihmisten suojelua. Esimerkiksi ilmakehän lämpeneminen lisää ilmaston ääriolosuhteita kuten hirmumyrskyjä.

Maisema heijastuu vesipisaraan, joka näyttää ihan sinivihreältä planeetalta..
Olemmeko tuhoamassa lopullisesti jotain, joka ei edes ole meidän, vaan jälkipolvien.

Itse David Attenborough on todennut, että ilmastomuutoksesta on muodostunut viestintähaaste.

Jaoin Kaskealan kirjoituksen Instagramin tarinoissa saatteella, että ”Tämän takia en ole enää mainos- tai viestintätoimistoissa töissä, vaan valtiolla. En halua ruokkia turhaa kulutusta. Meillä on vain tämä yksi maapallo”.

Myöhemmin aloin ajattelemaan, että olinko liian ehdoton. Tietenkin pidän siitä, että teen arvojeni mukaista työtä – ja saan samalla laskut maksettua, ruokaa pöytään ja katon pääni päälle. Mutta täytyy sanoa, että nämä arvot saattavat unohtua, jos joudun esimerkiksi pitkäksi aikaa työttömäksi työnhakijaksi. Tuolloin kelpaa työpaikka kuin työpaikka, koska kuten vanhassa sadussa todetaan: oma suu on lähempänä kuin kontin suu.

Maanantaina paljastui valitettavasti, mikä oli Kaskealan yhtenä motiivina kirjoituksen takana. LinkedIn-julkaisunsa perusteella hän on mukana perustamassa jonkinlaista eettistä viestintätoimistoa The Activist Agencyä. Vaikka Kaskeala oli monessa seikassa oikeassa kirjoituksessaan Markkinointiuutisissa, jäi tästä kyllä vähän paska maku suuhun. Kilpailijoiden haukkuminen kun ei koskaan ole antanut kenestäkään fiksua kuvaa.

Aino Elina

Kuvat Unsplash.

Työ ja raha Ajattelin tänään