Pienoista uupumista ilmassa

Olen ehkä vaatinut itseltäni liikaa. Se, että joku väsyy ei välttämättä näy ulospäin.

T.S. Eliot kirjoitti runossaan Autio maa, että ”Huhtikuu on kuukausista julmin”, ja tämä pätee kyllä tämänhetkiseen olotilaani. Valon lisääntyessä olen yhtäkkiä ylipirteä (siis siitä huolimatta, että käytin kirkasvalolamppua pimeimpien kuukausien yli) – ja tänä vuonna myös uupunut. J.R.R. Tolkienin sanoin: ”I feel thin, sort of stretched, like butter scraped over too much bread.” ja Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomennos kuuluu kutakuinkin näin: ”Minä tunnen itseni ohueksi, jotenkin venytetyksi, niin kuin voinokare, joka on levitetty liian isolle leivälle.”

Tämä olotila iski aivan yllättäen viime viikonlopun käydessä mailleen, ja tämän viikon olenkin keskittynyt lepoon ja muutoinkin parasympaattisen hermoston aktivointiin yin-joogalla ja rentoutusharjoituksilla.

Osasyynä tähän on hektinen työtilanne, työkuorma tuntuu koko ajan vain kasvavan, ja vaikka yritänkin soutaa eteenpäin, tuntuu kuin olisin vain lastu laineilla.

Kuitenkin elän myös elämääni eteenpäin. Kävin esimerkiksi kampaajalla, joka valitettavasti leikkasi hiukset niin lyhyiksi, etten saa niitä enää treenatessa kiinni. No, hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, joten parin viikon päästä saan varmasti hiukset jo treeniä varten kiinni. Ja toki hiukset näyttävät nyt terveemmiltä.

Peruin suurimman osan viikonlopun riennoista, että saatoin vain olla ja hengittää. Ja lukea – otin Rachel Kushnerin Luomisen järven kahden viikon pikalainaan kirjastosta, ja tietty jätin sen lukemisen viime tippaan. Teos ekoaktivisteja terrorismiin lietsovasta agentista on ajankohtainen aikana jolloin Greenpeacelta haetaan Yhdysvalloissa satoja miljoonia dollareita vahingonkorvauksia ja brittiaktivistit ovat saaneet kovia tuomioita.

Eiköhän tämä olotila hellitä siihen mennessä, kun luonto alkaa jo vihertää (ellei takatalvi yllätä). Nyky-yhteiskunnassa oletetaan vahvasti, että ihmisellä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Minäkin teen kaikkeni, että pysyn työkykyisenä, mutta onko se oikein, jos itse olemassa oleva järjestelmä ajaa meitä pahoinvointiin?

Aino Elina